Esimerkkejä myötätuntoprojekteista

Toisille - myötätuntopedagogiikka ympäristökasvatuksessa -koulutuksen aikana osallistujat toteuttivat oman ryhmänsä tai luokkansa kanssa myötätuntoprojektin.

Ensin koulutuksen osallistujat tarkkailivat myötätuntotekoja arjessaan ja erityisesti lasten tekemiä myötätuntotekoja. Näiden havaintojen pohjalta käynnistettiin lapsiryhmän tai luokan oma myötätuntoprojekti. Projekteja toteutettiin esimerkiksi tukemalla ja seuraamalla olemassa olevia lasten myötätuntoprojekteja tai niin, että aikuinen loi projektin, ja kutsui lapset siihen mukaan. Projektien toteutustapa oli vapaamuotoinen.

Tälle sivulle on koottu koulutushankkeen aikana tehtyjä myötätuntoprojekteja - tutustu esimerkkeihin ja inspiroidu!

Ampiaisen talvihorros

”Projekti lähti liikkeelle lasten yllättävästä löydöstä. Tarkoituksena oli laittaa lintujen ruokintapaikka kuntoon, mutta lintulaudan nurkasta löytyikin kuollut ampiainen”, muistelee myötätuntoprojektin alkua varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Sari Kopra. Hän työskentelee 3–5-vuotiaiden lasten kanssa Upseerin päiväkodista Kouvolassa.

Lasten myötätunto heräsi välittömästi kuollutta ampiaista kohtaan. Ryhmä pohti yhdessä, mitä olisi tehtävissä. Yhteistuumin lapset olivat sitä mieltä, että ampiaiselle on pidettävä hautajaiset.

”Saimme kaivettua kohmeiseen maahan pienen kuopan – mutta ampiaisen pötkähtäessä sinne tarkkasilmäisimmät huomasivat sen liikuttavan kohmeisia jalkojaan! Ampiainen olikin elossa! Mikä riemastuttava uutinen!”, kertoo Kopra yllättävästä käänteestä.

”Onneksi ei ehditty haudata sitä”, oli yksi lapsista todennut vähän pelästyneenä.

Tilannetta ihmeteltiin yhdessä ja ampiaisen talvenvietosta etsittiin nopeasti tietoa netistä. Ryhmä päätyi siihen, että tämä ampiaiskuningatar tarvitsee uuden talvihorrospaikan lintulaudan sijaan. Kuningatarta on suojeltava, jotta uusi pesä ja yhdyskunta voi keväällä saada alkunsa. Läheltä löytyi sopiva omenapuun kolo, johon lapset keräsivät kuivia lehtiä patjaksi ja peitoksi. Ampiainen pääsi talvipesään ja omenapuun kolo rauhoitettiin talven ajaksi. Kyseisen paikan luona pysähdytään usein tarkistamaan tilanne: onko ampiainen saanut olla rauhassa.

Jälkeenpäin ryhmä on etsinyt lisää tietoa ampiaisen osasta luonnon kiertokulussa ja vertailtu ampiaista mehiläiseen. Jännityksellä odotetaan, nähdäänkö ampiaisen heräävän keväällä.

”Onnistuin mielestäni omalla kiinnostuksellani ja myötätuntoisella toiminnallani saamaan ampiaisesta positiivisen mielikuvan ryhmän lapsille. Kukaan ei halunnut satuttaa ampiaista ja saimme kaikki paljon uutta tietoa. Ampiaiset pelottavat itseäni aika paljon, joten olin myös tyytyväinen projektista, joka toteutui hienosti, vaikka ei ollut ihan omalla mukavuusalueellani”, summaa Kopra.

Kuva: Sari Kopra
Kuva: Sari Kopra

Lintujen ruokinta sujui hienosti – kunnes metsä kaadettiin

Kouvolassa sijaitsevassa Vuokkolan päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajina työskentelevät Elina Toikkanen ja Eveliina Iivonen toteuttivat ryhmien yhteisen myötätuntoprojektin. Lintujen talviruokintaa oli aloitettu jo viime vuoden marraskuussa koko päiväkodin voimin. Tavoitteena oli auttaa lintuja sekä tukea luonnon monimuotoisuutta.  

”Olimme löytäneet viime talvena hyvän ruokintapaikan ihan päiväkodin vierestä, pieneltä metsikköalueelta. Ihana kuusi toi linnuille turvaa ja linnut löysivätkin mukavasti paikalle”, muistelevat Toikkanen ja Iivonen.  

Jokaisella päiväkodin ryhmällä oli vuorollaan oma lintujenruokintaviikko, jolloin käytiin lisäämässä siemeniä ja talipalloja ja keräämässä mahdolliset roskat. Päiväkodin pihalta ja ikkunoista pystyttiin havainnoimaan lintuja ja linnut toivat paljon iloa.

”Tarkoitus oli jatkaa samalla ruokintapaikalla ja samalla tavalla ruokintaa myös tänä talvena, mutta sitten meitä kohtasikin suuri harmi. Pienellä metsikköalueella tehtiin metsänhoitotöitä ja nyt alue on paljas ja ihana kuusikin menetettiin”, kertovat Toikkanen ja Iivonen.

Harmia ja surua käsiteltiin ryhmien yhteisellä satuhetkellä lukemalla kirja Mur ja mitä tuuli toi. Sadun jälkeen pohdittiin, mitä päiväkodin vieressä tapahtui: minkälainen alue on hakkuualue ja millaisia tunteita se herättää.  

"Ne kaikki puut kaaettii, nii nyt ei ne linnut oo siinä", totesi joku lapsista. Ryhmissä pohdittiin, saataisiinko lintujen talviruokinta järjestettyä vanhalla paikalla. Tätä päätettiin yrittää. Kaadettujen puiden kannoille vietiin siemeniä. Harakat ainakin kävivät syömässä niitä.  

”Jatkamme lintujen talviruokintaa ainakin aluksi talipalloilla ja katsomme, saammeko tehtyä linnuille suojaisampaa paikkaa ruokailla. Tarkoitus on jatkaa talviruokintaa myös tulevina talvina”, pohtivat Toikkanen ja Iivonen.  

Ryhmissä pohdittiin, saataisiinko lintujen talviruokinta järjestettyä vanhalla paikalla. Tätä päätettiin yrittää.
Ryhmissä pohdittiin, saataisiinko lintujen talviruokinta järjestettyä vanhalla paikalla. Tätä päätettiin yrittää.

Ketunkolon väki roskien kimpussa

"Valitsin meidän myötätuntoprojektimme teemaksi roskat ja kierrätyksen, sillä retkeillessämme lapset ovat usein harmistuneet metsässä ja teiden varsilla olevista roskista. Halusimme projektissa auttaa eläimiä siivoamalla roskia pois luonnosta, etteivät eläimet joudu kärsimään", kertoo Inka Lyyra, joka toimii yksityisessä perhepäivähoito Ketunkolossa Jyväskylässä. Lyyra työskentelee 1–4-vuotiaiden lasten kanssa.

Projektissa ensin orientoiduttiin lukemalla aiheesta muutamia kirjoja ja kuuntelemalla roskalaulua, jonka sanat "Hei hei hei, roskata ei" jäivät lasten mieleen. Seuraavaksi Ketunkolon väki kävi roskaretkellä, keräsi roskia puistoista ja teiden varsilta. Lapset innostuivat roskien keräämisestä kovasti. Jatkossa ryhmä pitääkin aina ulkoillessaan mukana roskapussia! Ryhmän pienimmät 1–2-vuotiaatkin ovat toistelleet sittemmin roskia nähdessään "hokkaa ei" ja pitäneet huolta, että roskat muistetaan kerätä maasta.

Projekti jatkui roskien keruun jälkeen myöhemmin sisätiloissa:

"Meillä lajiteltiin roskat kohtalaisen hyvin jo ennen projektia, mutta lajittelulaatikot ja -pussit olivat levällään ympäri taloa, joten kaipasin selkeämpää systeemiä. Mietin erilaisten lajitteluasioiden hankkimista, mutta uuden ostaminen roskateeman ollessa käynnissä tuntui ristiriitaiselta. Tuli mieleen, että kauppatilauspahvilaatikot voisivat olla eteisen liukuovikaappiin toimivia ja nehän sopivatkin täydellisesti!" iloitsee Lyyra.

Jokainen lapsi sai maalata yhden laatikon omanlaisekseen ja valita, mitä roskia siihen aloitetaan keräämään. Jatkossa lapset saavat osallistua lajitteluun ja toimia myös roskakuskeina, kun roskiksia tyhjennetään. Projektin päätteeksi askarreltiin vielä lasten kotoaan tuomista rikkinäisistä sukista örkkejä.

"Projekti oli tosi innostava sekä lapsille että minulle. Koulutuksen tarjoama myötätunnon näkökulma toi uutta ajateltavaa ja ympäristöasiat alkoivat taas kiinnostaa enemmän ja laajentua myös työhön", pohtii Lyyra.

Kuva: Inka Lyyra
Kuva: Inka Lyyra

Ruokintataloja linnuille

Varhaiskasvatuksen opettaja Annika Rekonen Alkulan päiväkodista Äänekoskelta kertoo metsäeskarissa ja -viskarissa tehdystä myötätuntoprojektista, jossa rakennettiin ruokintataloja linnuille. Idea alkoi kehittyä, kun lapset oma-aloitteisesti alkoivat leikeissään rakentamaan talvipesiä metsän eläimille – kuten linnuille ja oraville – joita nähdään päivittäin.

”Tutustuimme ensin eläinten talvenviettotapoihin kuva- ja tietokirjojen avulla sekä lauluin ja leikein. Me aikuiset esitimme myös lapsille käsinukketeatterin aiheesta. Sitten yhdessä pohdimme, miten eläimet selviytyvät talven yli ja voisimmeko tehdä jotain auttaaksemme eläimiä. Lapsilla oli heti ajatus valmiina lintujen talviruokinnasta”, muistelee Rekonen.

Projektissa rakennettiin pienryhmissä linnuille ruokintatalot, joiden materiaalina käytettiin koivuhalkoja. Lapset opettelivat samalla poraamista ja vuolemista. Siemenrasvaseos keitettiin yhdessä nuotiolla. Lopuksi etsittiin yhdessä puut, joihin talot kiinnitettiin.

”Oli hyvä, että tehtiin monta taloa, niin kaikki pääsivät tekemään ja kokeilemaan. Nyt vaan jännitetään, löytävätkö linnut taloille”, kertoo Rekonen.

Kuvat: Annika Rekonen
Kuvat: Annika Rekonen

Eläinten hoitamista ja havainnointia päiväkodin pihalla

Liperin varhaiskasvatuksessa hyvinvointipedagogina työskentelevä Reetta Hynynen toteutti myötätuntoprojektin ryhmässä, jossa on 3–5-vuotiaita tukea tarvitsevia lapsia. Projektissa lapset hoitivat ja havainnoivat päiväkodin pihan hyönteisiä ja muita eläimiä. Tavoitteena oli tukea ja vahvistaa lasten sosiaalisia suhteita, ryhmäytymistä ja osallisuutta - ja samalla kasvattaa lasten tietoutta ja myötätuntoa eläimiä kohtaan.

"Olemme etsineet tällä innokkaalla porukalla päiväkodin kanoille herkkuja, ja keränneet munat talteen. Rakensimme hyönteisten HopLopia ja perhosenhoukuttimen. Kerran toimimme sivustaseuraajina ja tsemppareina pesästä lentäneille variksenpoikasille ja näiden äidille", kertoo Hynynen. Lapset oppivat ja pohtivat uusia asioita hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten elämästä.

"Myötätuntoprojekti onnistui mainiosti, ja se jatkuu edelleen aina käydessäni tässä ryhmässä", iloitsee Reetta Hynynen.

Hyönteisille huvipuisto, kanoille hoivaa ja herkkuja; päiväkodin pihalla kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kuva: Reetta Hynynen
Hyönteisille huvipuisto, kanoille hoivaa ja herkkuja; päiväkodin pihalla kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kuva: Reetta Hynynen

Lintujen siivin opitaan myötätuntoa

Joensuussa Reijolan ja Niittylahden päiväkodeissa toteutetun myötätuntoprojektin aiheena olivat linnut, niin muuttolinnut kuin talvehtimaan jäävät linnut. Kohderyhmänä oli 3–5-vuotiaiden lasten ryhmä, mutta teemaa toteutettiin myös alle 3-vuotiaiden ryhmässä sekä eskariryhmässä. Projektin tavoitteena oli kehittää myötätuntoa lintuja kohtaan sekä oppia, miten ihminen voi huolehtia linnuista tarvittaessa.

"Muuttolintuja kävimme katselemassa niin päiväkodin pihalla kuin metsäretkillä pellon laidassa. Talvehtiville linnuille teimme puolestaan täysin kierrätysmateriaaleista ruokinta-automaatteja", kertoo varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Sanna Korhonen. Lintubongailu on innostanut niitäkin lapsia lähtemään mielellään ulos, joille siirtymätilanteet ovat haastavia.

Toiminta innosti lapsia havainnoimaan pihapiirin lintuja. Lasten huoltajatkin kertoivat, että he ovat yhdessä katselleet kotona, mitä lintulajeja heidän ikkunastaan näkyy.

"Projekti jatkuu läpi talven, kun bongaillaan lisää lintuja. Keväällä käydään retkillä katsomassa, milloin muuttolinnut palaavat", kuvaa Korhonen jo kevään suunnitelmia.

Kuva: Sanna Korhonen
Kuva: Sanna Korhonen

"Älä ota sitä käteen" – joskus riittää, kun vain ihaillaan

Oulussa Martinniemen päiväkodissa eskarien myötätuntoprojektissa tutkittiin luontoa ja opeteltiin ihailemaan oudompiakin ötököitä. Esiopetuksessa työskentelevä Ursula Kopola kertoo ryhmän myötätuntoprojektista:

”Eskariryhmämme on koko kevään seurannut ötököiden heräilyä. Ensimmäiset kiinnostavuudet löytyivät jo talvisessa liukurimäessä: kohmeinen hämähäkki tallusteli hangella. Aurinkoisessa muurahaispesässä alkoi näkyä hidasta liikettä, mutta miksi siinä oli suuri aukko? Lapset löysivät monenlaista ihmeteltävää: puunjuurelta komea toukka, maassa katkenneita kuusenkerkkiä ja jopa kuollut orava. Luontohavainnot saivat eskariryhmämme ihmettelemään myötätuntoisesti. Kuinka ötökät voivat selvitä lumella? Mistä toukka on tullut ja voiko sitä auttaa? Mihin orava kuoli?”

Kopola kertoo, että he juttelivat luontohavainnoista paljon ja kysyivät niistä tiedekummiltaan yliopistolta. Tiedekummi on osannutkin vastata moniin kysymyksiin kuten siihen, että katkenneet kuusenkerkät ovat oravan hätäravintoa. Se suretti lapsia. Muurahaispesien tuhoajaksi paljastui palokärki – kummallista, metsän lintukaveri. Eskareille tehtiin metsään lankarata-idealla hyönteistietorata.

”Valitsin hyönteistietoradan kuviin tarkoituksella hieman hurjiakin kuvia, koska useasti kuulee ”Hyi”, kun ei niin söpö toukka tulee vastaan”, kertoo Kopola.

”Eskarit ovat oppineet paljon ja tulleet tarkoiksi havaitsemaan ötököitä retkiltämme. Huolehtivaisuus kuuluu kyllä puheissa ja kaveria ohjataan "älä ota sitä käteen" – joskus riittää, kun vain ihaillaan”, Kopola summaa.

Kuva: Ursula Kopola
Kuva: Ursula Kopola

Kasvien ja myötätunnon kasvattamista

Nokialla Alhoniityn päiväkodissa myötätuntoprojektin tekemiseen osallistuivat kaikki ryhmät. Projektissa kasvatettiin kasveja ja samalla myötätuntoa niitä kohtaan.

Varhaiskasvatuksen opettajat Ninni Mäkimarttunen ja Pauliina Linjala kertovat projektista: ”Olli Oravan kerhossa puhuimme ensin lasten kanssa lajittelusta, jonka jälkeen keskustelimme, että biojätteestä syntyy multaa. Pohdimme, mitä kaikkea mullassa voi kasvattaa.”

Tämän jälkeen Olli Orava jakoi jokaiselle ryhmälle oman multasäkin ja eri kesäkukkien siemeniä. Ryhmien tehtävänä oli istuttaa siemenet, kasvattaa niistä taimia ja myöhemmin kesällä kukat siirrettäisiin päiväkodin pihaan kukkapenkkiin.

”Projektin tavoitteena oli lisätä myötätuntoa kasvavia kasveja kohtaan, ja näin vähentää pihan kasveihin kohdistuvaa repimistä ja tallaamista”, kertovat Mäkimarttunen ja Linjala. ”Tavoitteena oli myös lisätä ymmärrystä siitä, mitä kasvit vaativat kasvaakseen sekä oppia hoitamaan niitä.”

Tampere_Ninni Mäkimarttunen ja Pauliina Linjala_1024x538

Mehiläiset myötätuntoprojektina

Tampereen Hervannan päiväkodissa 3–6-vuotiaiden ryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Mari Khadraoui kertoo, että hänen Keksijät-ryhmänsä valitsi myötätuntoprojektin aiheeksi mehiläiset monestakin syystä: porukasta löytyy niin ötökkäintoilijoita kuin ötökkäkammoisiakin.

”Aluksi tutustuimme perusasioihin mehiläisistä kahdessa ryhmässä. Katsoimme niistä kuvia ja keskustelimme siitä, että mehiläiset keräävät mettä ja tekevät hunajaa sekä pölyttävät monia meille tärkeitä kasveja”, kuvailee Khadraoui. Lasten kanssa puhuttiin myös siitä, että mehiläinen ei mielellään pistä ihmistä, vaan tekee sen vain pakon edessä.

Seuraavaksi leikittiin mehiläisleikkiä pienryhmissä. Lapset olivat mehiläisiä ja jokainen sai halutessaan olla vuorollaan kuningatar. Kuningatar pysyi pesässä hoitamassa kahta mehiläisvauvaa, sekoitteli toisten mehiläisten keräämää mettä ja piti kruunua. Muut mehiläiset saivat jokainen oman pienen kupin, jolla he kiersivät keräämässä mettä kukkasista. Kukkaset olivat erilaisia muoviastioita, jotka oli sijoiteltu eri puolille ryhmän tiloja. Osasta vettä otettiin omalla kipolla, osasta pystyi kaatamaan ja joistakin vettä piti ottaa pipetillä omaan kuppiin. Tavoitteena oli saada kaksi mesiastiaa pesässä täyteen. Ulkona pesästä liikkuessaan mehiläisten piti myös varoa myrkyttäjää, jolla oli "hyönteismyrkkyä" suihkepullossa. Jos myrkky osui mehiläiseen, piti leikkijöiden mennä pesään lepäämään kahdeksi minuutiksi.

Leikin jälkeen lasten kanssa keskusteltiin siitä, miltä leikki oli tuntunut.

”Lasten mielestä mehiläisten elämä oli tuntunut mukavalta, mutta he toivat esiin, että vähän pelotti, kun mehiläisenä oli niin pieni eläin ja myös myrkkyä piti varoa”, tiivistää Khadraoui. Lapset pohtivatkin, että siinä vaiheessa alkoi olla vaikeaa, kun kaikki lähellä olevat kukat olivat tyhjentyneet ja kukkasia piti etsiä vaikeammista paikoista.

Khadraoui kertoo, että lopuksi lasten kanssa pohdittiin, mitä voisi tehdä, että mehiläisillä olisi helpompaa tai mukavampaa. Näillä keinoilla voimme helpottaa mehiläisten elämää:

  1. Puhutaan vanhempien kanssa, voisiko omaan pihaan tai parvekkeelle istuttaa kukkia, joista mehiläiset tykkäävät.
  2. Ei käytetä hyönteismyrkkyä, ellei ole pakko.
  3. Ollaan rauhallisia ja kerrotaan mehiläisille "Hei, mä oon sun kaveri!"
  4. Ei tapeta mehiläisiä ja kerrotaan muillekin, ettei mehiläisiä pidä tappaa.
Tampere_Mari Khadraoui_kollaasi

Haluatko lisää esimerkkejä myötätuntoisesta ympäristökasvatuksesta?

Löydät niitä täältä! Linkin sivulla on esitelty syksyn 2021 Helsingin koulutuksen satoa.

oph rahoittaa_pieni_180x174
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi ry
Lintulahdenkatu 10

00500 Helsinki

+358 45 123 8419
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Tilaa uutiskirje

Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi!
Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.