Ainedidaktiikka kohtaa ympäristökasvatuksen

essinjuttu-1-2021

Ainedidaktinen tutkimus tarkastelee eri tiedonalojen eli käytännössä oppiaineiden parissa tapahtuvaa oppimista ja opettamista. Äskettäin ilmestyneen Ainedidaktiikka-lehden ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen teemanumerossa julkaistiin aihepiiristä runsaasti uutta tutkimustietoa. Kokosin tähän maistiaiset teemanumeron kaikista artikkeleista.


Essi-Aarnio-Linnanvuori käynnistää tällä katsauksella Ympäristökasvatus-verkkolehden Tutkimusuutisia-palstan. Hän työskentelee ilmastokasvatuksen tutkijana Tampereen yliopistossa.

Koska ympäristöaiheet koskettavat oikeastaan kaikkien oppiaineiden tavoitteita, myös Ainedidaktiikka-lehden teemanumeron artikkeleissa ympäristö- ja kestävyyskasvatusta käsitellään monien oppiaineiden ja tieteen- ja tiedonalojen näkökulmista: biologian, maantieteen ja luonnontieteiden lisäksi mukana on myös kirjallisuuden ja alakoulun opetuksen näkökulmat. Artikkeleissa tarkastellaan monipuolisesti ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen eri teemoja, kuten ilmastokasvatusta, tulevaisuuskasvatusta, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmia sekä oppijan toimijuutta.

Ilmastokasvatuksen valttikortit: ratkaisukeskeisyys ja monipuolisuus

Yksi ilmastokasvatuksen haasteista on aihepiirin oppilaissa herättämä huoli ja muut tunteet. Ilkka Ratinen ja Reetta Pahtaja käsittelevät artikkelissaan alakoulussa toteutettavaa ilmastokasvatusta ratkaisukeskeisestä näkökulmasta. Kirjoittajat korostavat sitä, että oppilaiden omat, arkisiin kokemuksiin perustuvat näkemykset tulee ottaa opetuksen suunnittelussa huomioon. Vuorovaikutusta ja toivon ylläpitämistä tukee, kun oppilaat pääsevät pohtimaan omien tekojensa merkitystä ja heidän ilmastonmuutokseen liittyvät tunteensa huomataan.

Eija Yli-Panula, Eila Jeronen, Salla Koskinen ja Sofia Vesterkvist kirjoittivat ilmastonmuutoksen opetuksessa käytetyistä opetusmenetelmistä biologian ja maantieteen oppiaineissa. He analysoivat tätä varten aiemmissa tutkimusartikkeleissa esiteltyjä menetelmiä. Yleisesti käytettyjä opetusmenetelmiä olivat tutkiva oppiminen, ongelmanratkaisutehtävät, ryhmätyöt sekä erilaiset opettajakeskeiset menetelmät. Tutkijat suosittelevat käyttämään ilmasto-opetuksessa monipuolisesti eri opetusmenetelmiä, jotka tukevat sekä eri tiedon ja ajattelun tasoja että transformatiivista oppimista.

Tulevaisuusajattelu ja toimijuus osaksi luonnontieteiden opetusta

Maailmanlaajuinen ympäristökriisi vaikuttaa luonnontieteiden opetuksen tavoitteisiin. Antti Laherto pohti artikkelissaan, miten tulevaisuudentutkimuksen ajattelutapoja hyödyntämällä on mahdollista tukea vaihtoehtojen ja vaikutusmahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista. Laherton mukaan tulevaisuus on väistämättä epävarma. Hyödyntämällä tulevaisuudentutkimuksen ajattelutapoja ja työkaluja voidaan pyrkiä tukemaan lasten ja nuorten kykyä suhtautua epävarmuuteen, nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ottaa aktiivinen rooli toivotun tulevaisuuden luomisessa.

Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys opetuksessa

Sari Vuorenpää, Lili-Ann Wolff ja Pia Sjöblom tarkastelivat ruotsinkielisessä artikkelissaan luonnontieteen opetusta yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen kestävyyden edistämisen näkökulmista. Kirjoittajat analysoivat opettajan luokkahuoneessa tekemiä didaktisia valintoja ja luonnontieteellisen lukutaidon opetusta suomalaisen ja ruotsalaisen viidennen luokan opetuksessa. Tutkijat korostivat opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta, joka tukee erilaisten oppijoiden osallisuuden kokemusta.

Julia Leivo, Olli Ruth ja Petteri Muukkonen puolestaan tutkivat maantieteen ylioppilaskokeiden taloudellista kestävyyttä käsitteleviä kysymyksiä ja kokelaiden esseevastauksia. Tutkijoita kiinnosti, millaista ajattelun tasoa tehtävät edellyttävät ja miten niihin vastataan. Kirjoittajat tarkastelivat myös sitä, millaista tietoa kokelailla on taloudellisen kestävyyden teemoista.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että, vaikka opiskelijat osasivat pohtia kestävään kehitykseen liittyviä sisältöjä, he eivät juuri tuoneet esille kestävän kehityksen perusajatusta siitä, kuinka taloudellinen kehitys ei saisi tapahtua ympäristön tai tulevien sukupolvien kustannuksella.

Sarjakuva ympäristökasvattajana

Ympäristö- ja kestävyyskysymykset kaikessa vaativat laaja-alaista ymmärrystä ja tieteenalojen välistä yhteistyötä. Siksi ne eivät missään nimessä ole vain luonnontieteellisten oppiaineiden aluetta, vaan koskettavat myös muita oppiaineita, kuten kielten opetusta.

Päivi Koponen tarkasteli omassa artikkelissaan peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällä tapahtuvan kirjallisuuden opetuksen ympäristöpedagogisia mahdollisuuksia. Koponen analysoi artikkelissaan Rachel Hope Allisonin sarjakuvaromaania I am not a plastic bag ja sovelsi analyysissa filosofisessa ja ihmistieteellisessä tutkimuksessa 2000-luvun aikana tapahtunutta materiaalista käännettä.

Koposen mukaan jaettujen lukukokemusten kautta voidaan yhdessä rakentaa kestävän tulevaisuuden toimijuutta. Parhaimmillaan ympäristöpedagoginen kirjallisuuden opetus voi johdattaa kohti tulevaisuuskuvitelmia, joissa yksilön kokemukset laajentuvat yhteiseksi ekososiaaliseksi sivistykseksi.


Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori


Ainedidaktiikka-lehden teemanumeron ovat toimittaneet Sirpa Tani ja Essi Aarnio-Linnanvuori.

Voit lukea koko teemanumeron täällä


Teemanumeron artikkelit

Ilkka Ratinen & Reetta Pahtaja: Alakoulun oppilaiden kokemuksia ratkaisukeskeisen ilmastokasvatuksen toteutuksesta: havaintoja oppimisesta ja tunteista

Sari Vuorenpää, Lili-Ann Wolff & Pia Sjöblom: Social hållbarhet och scientific literacy i flerspråkiga naturvetenskapsklassrum

Antti Laherto: Tiedekasvatuksen muuttuvat tavoitteet: luonnontieteellisestä lukutaidosta kestävyyskasvatukseen, toimijuuteen ja tulevaisuusajatteluun.

Julia Leivo, Olli Ruth & Petteri Muukkonen: Ajattelun taidon tasot maantieteen ylioppilaskokeessa taloudellisen kestävän kehityksen koekysymyksissä ja vastauksissa

Eija Yli-Panula, Eila Jeronen, Salla Koskinen & Sofia Vesterkvist: Biologian ja maantieteen opetuksessa käytettävät ilmastonmuutoksen opetusmenetelmät

Päivi Koponen: Miten roskan lukeminen laajentaa kirjallisuuden opetuksen mahdollisuuksia?


 

Julkaistu 2.2.2021

Julkaistu juttusarjassa:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3