Erilaisia tietämisen tapoja ympäristökasvatukseen – esittelyssä Aina Brias Guinartin tuore väitöskirja

Aina-Guinart-23

Haastattelu: Satu Jovero


Aina Brias Guinartin tuore väitöskirja käsittelee ympäristökasvatuksen roolia luonnonsuojelustrategiana. Väitöskirjan tutkimukset pohjautuvat viisi vuotta kestäneeseen yhteistyöhön madagaskarilaisten ympäristökasvattajien kanssa. Yhden artikkelin vertailuaineistoa on kerätty myös suomalaisten non-formaaleissa oppimisympäristöissä toimivien ympäristökasvattajien joukosta.

Erilaisten tietämisjärjestelmien tunnustaminen on harvinaista

Globaalissa etelässä, kuten Madagaskarilla, ympäristökasvatus on monien luonnonsuojeluhankkeiden kulmakivi ja usein kansalaisjärjestöjen vetämää. Ympäristökasvatukselta toivotaan usein yhtäältä yleismaailmallisia ratkaisuja ja toisaalta taas paikallisiin luonnonsuojelutarpeisiin ja kulttuuriin sopeutettuja ratkaisuja. Ympäristökasvatuksen globaali trendi on kuitenkin levittää länsimaisia ympäristöarvoja, kun taas paikallisten yhteisöjen merkityksellisestä osallisuudesta ja erilaisten tietämisjärjestelmien tunnustamisesta on vain harvoja esimerkkejä.

Guinartin väitöskirja tarjoaa syvällisen näkökulman ympäristökasvatukseen luonnonsuojelun välineenä. Lisäksi se sisältää arvokkaita ajatuksia ympäristökasvatuksen roolin uudelleenarvioimiseksi. Väitöskirjassa esitellään uunituore teoreettinen viitekehys, jonka avulla ympäristökasvatusta voi hahmottaa uudelleen biokulttuuristen linssien läpi. 

Guinart vertasi yhdessä tutkimusartikkelissaan non-formaaleissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa ympäristökasvatusta Suomessa ja Madagaskarilla. Osallistujia pyydettiin arvioimaan ympäristökasvatustoimintansa lyhyen ja pitkän ajanjakson tavoitteita.

Hälyttävintä omasta mielestäni oli, että Suomessa tavoitteet edelleen keskittyvät ensisijaisesti tiedon lisäämiseen ja luontosuhteen herättämiseen. Käyttäytymisen muuttumiseen liittyvät tavoitteet olivat vasta kolmantena. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmia ei mainittu tavoitteeksi juuri koskaan.

Mitä meidän suomalaisten ympäristökasvattajien olisi hyvä tästä kaikesta oivaltaa? Kysyin Aina Brias Guinartilta keskeisimpiä oivalluksia väitöskirjan tuloksista.


Mitä haluaisit sanoa näistä tuloksista? Miten Suomessa voitaisiin vahvemmin siirtyä kohti yhteiskuntaa uudistavaa oppimista?

– Tulosten painottuminen tietoon on toki ymmärrettävää. Se on helppoa; siihen pitkät perinteet ja sitä on helpompi arvioida.

– Suomessa on hieno tilanne, sillä opetussuunnitelma ohjaa ja viitoittaa myös non-formaaleissa ympäristöissä tapahtuvaa ympäristökasvatusta hienolla tavalla. Mutta jos tavoitellaan käyttäytymisen muutosta, ei tule jäädä helppoihin tavoitteisiin, kuten siihen, että ihmiset oppisivat kierrättämään. Pitäisi suunnata myös suuriin kulttuurisiin kysymyksiin, kuten siihen, minkälaista työtä ja uraa oppilaat haluavat tulevaisuudessa tehdä ja kenelle he haluavat työskennellä. Voisiko tuo työ mahdollisesti liittyä luontoon tai luonnon hyvinvointiin?

– Eräs mahdollinen tapa tavoitteiden laajentamiseksi tietopainotuksesta muiden tavoitteiden suuntaan voisi olla tavoitteiden ajallinen hajauttaminen. Entäpä jos jo ennen ympäristökasvatuksellista vierailukäyntiä toteutettavat tehtävät suuntaisivat tiedon ja ymmärryksen lisäämiseen, ja sitten paikan päällä metsässä tai vierailukohteeseen tutustumisen aikana voitaisiin jo soveltaa tätä tietoa ja tavoitella jotakin kunnianhimoisempaa – vaikka kriittistä ajattelua. Voisiko tässä olla ideaa?


Mitä väitöskirjassa esitelty biokulttuurinen lähestymistapa käytännössä tarkoittaa? 

– Tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. On mietittävä kokonaista elämisen tapaa. Miten elämäntapamme vaikuttaa ympäröivään luontoon ja vaikka paikallisiin suojelualueisiin?

– Madagaskarilla linkki oli suoraviivaisempi, sillä ympäristökasvatuksen kohteena olevat asuivat suojelualueiden lähellä. Suomessa suoraa linkkiä saattaa olla vaikeampi rakentaa. Usein pyritään vain keskittymään ekologisiin asioihin, mutta kulttuuri ja luonto ovat suurissa määrin toisiinsa linkittyneitä. Ympäristökasvatuksella tulisi tavoitella sekä luonnon että kulttuurin monimuotoisuutta (esim. metsän monimuotoisuus ja kulttuurien monimuotoisuus). Elämäntapoihin liittyvää, luontoa kunnioittavaa kulttuuria tulisi lisätä ympäristökasvatuksen sisältöihin (esim. sienestämisen kulttuuri Suomessa).

– Eräässä japanilaisessa tapausesimerkissä vierailtiin luontokohteessa, ja sen jälkeen tutustuttiin lähialueilla eläviin ihmisiin ja selvitettiin paikallista elämäntapaa ja perinteistä kumpuavaa viisautta. Pohdittiin erilaisia tapoja elää lähiympäristöä kunnioittaen.

– Nykyinen kulttuurimme on ongelma, joka tuottaa oireita ekologiselle tasolle. Meidän tulisi korjata kulttuurissamme olevia asioita. Myös konflikteja tulisi kyetä käsittelemään. Niihin liittyy paljon ennakko-oletuksia ja asenteita, ja ihmisillä on tapana kerätä tietovirrasta juuri omia ennakkokäsityksiään vastaavia tiedonmurusia. Esimerkiksi susiin ja suurpetoihin liittyvät pelot ja asenteet ovat Suomessa edelleen ajankohtaisia.

– On huomioitava paikallisia olosuhteita ja historiallisia tekijöitä ja suunniteltava ympäristökasvatuksellisia toimia paikallisten realiteettien varaan. Esimerkiksi jännitteet pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä voivat murentaa ympäristökasvatuksellista uskottavuutta. On kuunneltava paikallisia ja rakennettava ympäristökasvatus paikallisen tiedon päälle.

– On muistettava arvostaa sekä tieteellisesti tuotettua tietoa että paikalliseen kokemukseen pohjaavaa pitkäaikaista kokemustietoa. On kuunneltava, mitä paikalliset tarvitsevat. Eräässä tapausesimerkissä Borneossa ympäristökasvatushankkeelta toivottiin koulutusta lakiasioihin, jotta paikallisväestöllä olisi paremmat mahdollisuudet puolustaa lähiympäristöään.

– Ja on oltava myös valmis nöyrtymään siihen, että oppilaat voivat välillä tietää paikallistiedosta opettajiaan enemmän.


Mikä väitöskirjasi tutkimustuloksista yllätti eniten? 

– Arvioinnin puute! Se, miten paljon tehdään asioita suljetuin silmin, ikään kuin sokkona. Ympäristökasvatuksen vaikuttavuutta arvioidaan kovin vähän. Emme aidosti tiedä, mikä todella toimii ja mikä ei. Millä on oikeasti vaikutusta?

– Arviointi tarkoittaa paljon muutakin kuin vain jälkikäteen toteutettavaa arviointia. Arviointia voi tehdä jo ennen tapahtumaa tai sen aikana tai sen jälkeen. Arviointi auttaa meitä mukauttamaan ja suuntaamaan toimintaa.

– Tavoitteiden toteutumisen arviointi seurantalomakkeilla jää usein kovin pinnalliseksi. Opettajien syvällinen haastattelu jälkikäteen sitä vastoin on hyvin kiinnostavaa ja vie ajattelua huomattavasti pidemmälle.


Mitä haluaisit sanoa suomalaisille ympäristökasvattajille?

– Globaalista näkökulmasta Suomella on hienot mahdollisuudet ympäristökasvatuksen suurmaaksi. Suomi on ollut kasvatusalan esikuva ja edelläkävijä, mutta voisitte hyvin olla sitä myös ympäristökasvatuksessa!

– Olette etuoikeutetussa asemassa. Teillä täällä Suomessa olisi tähän hyvät mahdollisuudet ja asema. Ympäristökasvatus on hyvin vakiinnutettu opetussuunnitelmiin. Ympäristökasvatuksen arvo tunnustetaan, ja sitä myös tuetaan rahoituksen turvin. Haastaisinkin teitä tavoittelemaan korkeammalle, mahdollisimman kunnianhimoisiin ja keskiarvon yläpuolelle kurottaviin tavoitteisiin.


Aina Brias Guinart Helsingin yliopistosta väitteli tohtoriksi syyskuussa 2023 otsikolla Shaking environmental education paradigms – Practitioners’ narratives, contextual elements, and biocultural approaches.


Jutun tekijä Satu Jovero on opintovapaalla Suomen ympäristöopisto Syklin ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kouluttajan työstään. Hän on ympäristötieteilijä ja luokanopettaja, jota kiehtovat käyttäytymisen muutoksiin ja niiden lainalaisuuksiin liittyvät teemat.

Lue muita verkkolehden juttuja


Juttu on julkaistu 12.11.2023.
Artikkelin aiheet: ,
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 45 123 8419
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Tilaa uutiskirje

Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi! Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.