Kapitalistisesta kiertotaloudesta, kilpailusta ja empatiasta

Empatiajuttu1-1024x768

Vuoden 2018 Ympäristökasvatus Teema -lehdessä käsiteltiin kiertotaloutta. Ympäristökasvatuksen näkökulmasta kiertotalous on myönteinen asia, joka mainitaan jo 2016 voimaan tulleessa peruskoulun opetussuunnitelmassakin. Yksi ympäristökasvatuksen kannalta tärkeä käsite kiertotalouden teemanumerosta puuttui: kapitalismi. Mistä kapitalismissa on oikein kysymys ja miten kapitalismiin liittyvät arvovalinnat ovat ympäristökasvatuksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä?


Kapitalismi-sana tulee saksan kielestä (das kapital) ja englannin kielestä (capital). Kun tähän lisätään ismi-pääte, sana on valmis. Kyseessä on pääomaa koskeva ajattelutapa, ideologia, filosofia sekä yhteiskuntamuoto, ”pääoma-ismi”. Kapitalistisessa yhteiskuntajärjestyksessä tarpeiden tyydytys – eli talous – määräytyy pääoman hallussapidon perusteella. Taloutta ja tuotantoa ohjataan erityisesti vaurauden perusteella.

Kilpailu

Oxfamin mukaan vuonna 2017 kahdeksalla henkilöllä oli omaisuutta yhtä paljon kuin puolella maailman väestöstä. Epäsuhta demokraattisen vallan ja taloudellisen vallan välillä on ilmeinen. Arvoneutraalin talouden aluetta onkin viime vuosikymmeninä kasvatettu ja demokraattis-poliittisen alaa yhteiskunnassa on kavennettu.

Kannattaako kapitalismista oikeastaan puhua? Eikö voittoja ja pääomia voi kasata yhtä hyvin ekologisesti kestävällä kuin ei-kestävällä tavalla? Asia ei taida olla näin yksinkertainen. Kasvatusfilosofinen väitöskirjani Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista. Hyveitä 2000-luvulle tarkasteli epäsuorasti myös kapitalismin ongelmia. Osoitin teoksen alussa, kuinka kilpailu perustuu länsimaiseen aatehistoriaan ja kulttuuriin.

Historiallisesti ja kulttuurisesti sitoutuneet ajatukset, kuten taloudellinen rationaalisuus (homo economicus), haluiltaan ja tarpeiltaan kyltymätön ihminen, resurssit, niukkuus ja ansio määrittelevät todellisuuden kilpailulliseksi. Aatehistoriallisen tarkastelun kautta osoitin, että kilpailullinen todellisuuskäsitys on parhaimmillaankin ideologisesti kallistunut osatotuus.

Empatia

Esimerkiksi Frans de Waalin The age of empathy -kirjan todellisuuskuva on kilpailuajattelua valoisampi. Ihmislaji on menestynyt, ei vain kilpailullisten ja aggressiivisten piirteiden vuoksi, vaan myös yhteistyökykyjemme, jakamisen, auttamisen ja empatiakyvyn ansiosta. Eräs ekososiaalisiin hyveisiin orientoituvan väitöskirjan perushuomio koskikin empatiaa.

Kilpailutetut ihmiset oppivat harvojen voittajien ansaitsevan palkkionsa. Häviäjienkin asema on ansaittua, joten siihen ei tarvitse samaistua. ”Älä auta!” huusivat eräissä hiihtokilpailuissa lapselleen menestystä haluavat vanhemmat, kun tämä jäi auttamaan kaatunutta toveriaan. Tällaisista ääneen sanotuista ja sanomattomista viesteistä muodostuu ajattelutapoja, asenteita ja tunteita. Jos Älä auta -viestiä toistetaan, siitä voi tulla tottumus ja luonteenpiirre. Voimme kovettua niiltä omatuntomme viesteiltä, jotka yllyttävät auttamaan. Tämä oli filosofisen tutkimukseni keskeinen tulos.

Adam Smith (1723–1790)

Taloustieteen, jopa kapitalisminkin, isäksi tituleerattu Adam Smith 1700-luvulta piti empatiaa tärkeänä. Mutta hänen ajattelunsa kokonaisyhteydestä irrotettu näkymättömän käden oppi on oikeuttanut kilpailua ja itsekkyyttä: toimiessamme yksilöinä ahneesti ja itsekkäästi tulemme toimintamme tarkoittamattomana sivutuotteena auttamaan talouskasvun, työllisyyden ja teknologisen kehityksen kautta yhteiskuntaakin. Taloustieteessä itsekkyyden näkymätön käsi siunaa vauraudella, kasvulla ja kehityksellä yhteiskuntaa.

Väitökseni keskittyi toisaalta kilpailun näkymättömään jalkaan: kilpailuttaminen talloo jalkoihinsa esimerkiksi auttavaisuuden, jalomielisyyden ja suurisieluisuuden kasvuedellytyksiä. Opimme panttaamaan keksintöjämme, pitämään kiinni omastamme sekä rajoittamaan empatiaamme. Kiertotalouden liittyminen kapitalismiin voikin olla hankalaa moraalisubjektin kehityksen tasolla.

Onneksi todellisuus on monitahoista. Kapitalismin sisälläkin voidaan tehdä hyvää ja oppia moraalia. Hintojen nousu tekee kierrätyksestä taloudellisestikin entistä kannattavampaa. Ja kapitalistisen talouden alaa voidaan demokratisoida, ottaa kansanvallan piiriin, jotta voisimme edes periaatteessa tehdä kapitalismista kestävämpää. Demokratiakasvatus onkin olennainen osa ympäristökasvatusta ja talousdemokratian kautta voisimme vaikuttaa kapitalismiinkin.


Teksti: Jani Pulkki. Kirjoittaja toimii Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa ekososiaalisen kasvatusfilosofian tutkijana Koneen säätiön 4-vuotisella apurahalla.


Aaltola, Elisa & Keto, Sami (2018). Empatia: Myötäelämisen tiede. Into.

Pulkki, Jani (2017). Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista. Hyveitä 2000-luvulle. Tampere University Press.

De Waali, Frans (2009). The Age of Empathy: Nature’s Lessons for a Kinder Society. McClelland & Steward, Toronto.

Julkaistu juttusarjassa:
Artikkelin aiheet:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3