Kestävä elämäntapa koulukulttuurin perustana

Perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet ottavat voimakkaasti kantaa koulujen toimintakulttuuriin. ”Vastuu ympäristöstä ja kestävään tulevaisuuteen suuntautuminen” on yksi seitsemästä toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavasta periaatteesta. Opetussuunnitelman mukaan oppiva yhteisö ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon kestävän elämäntavan välttämättömyyden.

Opetussuunnitelma mainitsee vain muutamia muita kaikkeen toimintaan tai kaikkeen opetukseen liittyviä asioita. Tällaisia ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja turvallisuus, oppimaan oppimisen ja elinikäisen oppimisen edistäminen sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen. Vaatimuksen siitä, että kaikki ratkaisut tehdään kestävä elämäntapa huomioiden, pitäisi siis kuulua koulun prioriteetteihin.

Kestävät hankinnat, retkivalinnat ja juhlat

Kiireisessä koulun arjessa kestävän elämäntavan välttämättömyys ei aina ole ensimmäinen asia, joka tulee opettajalle tai rehtorille mieleen. Kun hankitaan välineitä tai materiaaleja, ympäristönäkökulmien tarkastaminen ja vertailu ei ole helppoa hommaa edes asiantuntijoille, ja niukkojen resurssien puitteissa toimivassa koulussa hankintahinta on monesti tärkein kriteeri. Kun pohditaan luokkaretken kohdetta, monenlaiset kilpailevat toiveet liittyvät pikemmin aktiviteettien sisältöön kuin retken ympäristövaikutuksiin.

On kuitenkin irvokasta, jos ilmastonmuutoksen haasteita opettava koulu ei ota huomioon laitteen energiatehokkuutta tai valmistajan ympäristötietoisuutta tai jos ihmisoikeuksia julistava koulu ei huomioi materiaalin valmistukseen liittyviä sosiaalisia taustoja. Kuinka suuri osa halvoista askartelumateriaaleista on tehty lapsityövoimalla päästöjä surutta ilmoille päästävissä tehtaissa?

Luovia mahdollisuuksia on olemassa. Joissakin kouluissa juhlakoristelut on ryhdytty tekemään kokonaan kierrätysmateriaaleista. Tämä kehittää luovuutta, antaa jätteelle uuden elämän, säästää luonnonvaroja ja antaa oppilaille uuden näkökulman materiaaleihin. Luokkaretkiperinteitä voi muuttaa: monelle tutun huvipuiston sijaan suurempi elämys lapselle on mennä metsään kaatosateella ja huomata, että selvittiin yhdessä.

Teillä tämän jutun lukijoilla on tärkeä tehtävä nostaa ekologinen kestävyys esille aina uudelleen, jokaisen ratkaisun kohdalla, ja vaatia myös koulujen tukipalveluilta kestävyyden huomioimista. Tehtävä ei ole aina palkitseva, mutta negatiivisesta ensireaktiosta huolimatta muut opettajat arvostavat niitä, jotka huomaavat muuten pimentoon jäävät ympäristönäkökulmat.

Teksti: Niina Mykrä

Kirjoittaja on Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja, jonka vasta valmistuneesta väitöskirjasta voit lukea lisää opetussuunnitelman sisältämistä kestävyyskysymyksistä, koulukulttuurin dilemmoista ja keke-vastaavien keskeisyydestä ympäristökysymysten esiin nostajina.

Lue Essi Aarnio-Linnanvuoren artikkeli Niina Mykrän väitöskirjasta

Kuva: Marina/Pexels