Kirjastosta elämyksiä – Metsämuistipaja palvelutaloihin
Teksti: Tuula Rönkä
Miltä kuulostaa sinitiaisen laulu? Mikä otus rapistelee käpykasassa? Miten nuotiokahvit keitetään oikeaoppisesti? Millaisia muistoja tulee mieleen metsästä ja lapsuuden metsäretkistä? Viikin kirjastossa luontoteema ja elämyksellisyys ovat näkyvästi esillä kirjaston sisustuksessa ja palveluissa. Kirjaston toiminta ei rajoitu vain kirjastorakennukseen, vaan sitä voi jalkauttaa myös laajemmalle, esimerkiksi palvelutaloihin.
Aistitila palvelutaloihin
Miten luontoteemaa voisi viedä ihmisille, jotka eivät pääse oikeaan metsään? Kuinka luontoteemaa voisi sisällyttää vaikkapa seniorityöhön? Voisiko metsän pystyttää sisätiloihin? Tällaisia kysymyksiä pohtien syntyi Metsämuistipaja.
Palvelutaloihin tarjottava Metsämuistipaja on eräänlainen aistitila, jossa kuuluu metsän ääniä sekä tuoksuu ja näyttää metsältä. Metsä rakennetaan palvelutalon yleisiin tiloihin. Tilassa hyödynnetään paljon luonnonmateriaaleja vuodenaikojen mukaan.
Metsämuistipajan tarinallisuuden pohjana on Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin Metsämuistikirja. Tarinasta on otteita pajassa. Ideana on lähteä kuvitteelliselle metsäretkelle, jossa kuunnellaan lintuja, tunnustellaan käpyjä, sytytetään nuotio ja poimitaan mustikoita. Ohjaaja kertoo aistitilassa metsästä ja lukee välillä otteita Metsämuistikirjasta.
Mielikuvitusretken tavoitteena ei ole suorittaa kaikkia annettuja tehtäviä, vaan pysähtyä sen äärelle, mikä on tärkeää ja tuntuu hyvältä. Se voi olla oma lapsuuden metsämuisto, tai ihan vain se, että joku pitää kädestä kiinni metsän äänien keskellä. Se voi olla ainutlaatuinen kohtaaminen tai silittely puiden alla.
Metsämuistipaja on siirrettävissä ja opeteltavissa
Metsämuistipaja kulkee kirjaston työntekijän matkassa palvelutaloista toiseen. Palvelutalon työntekijät saavat ohjeet ja ohjaavat pajaa talon asukkaille.
Paja toimii monella eri tasolla. Päivätoiminnassa osallistujat kertovat omista metsämuistoistaan, ja niitä kirjoitetaan muistiin. Palvelutalon asukkaat pääsevät retkelle tuntemaan, haistamaan, maistamaan ja näkemään metsän.
Eräässä palvelutalossa myös päiväkodin lapset osallistuivat metsämuistipajaan yhdessä palvelutalon asukkaiden kanssa. Siitä syntyi hieno sukupolvien välinen kohtaaminen.
Ääninä pajassa on metsän tuulta, lintujen laulua, puron solinaa. Luonnonääniä voi pajassa kuunnella myös yhdessä läheisten kanssa. Voi olla tilassa läsnä ja koskettaa, jos yhteistä kieltä ei enää ole.
Vuonna 2022 Metsämuistipajassa oli 250 osallistujaa eri puolilta Helsinkiä.
Osallistujien metsämuistoja
”Lapsena tehtiin sammaleesta sohvia ja sänkyjä ja leikittiin.”
”Kotini läheltä olevasta metsästä hain puita ja pilkoin niitä.”
”Elin sota-aikana Lapissa, jossa saksalaiset polttivat talot ja meni siinä myös metsät. Metsät olivat myös meille rakkaat ja niihin liittyy hyviä muistoja.”
”Hiihdin suon yli kouluun.”
”Keräsin lapsena mesimarjoja metsästä, ne kasvavat puun juurella märässä, kosteassa maassa.”
Jutun kirjoittaja Tuula Rönkä toimii informaatikkona Viikin kirjastossa, jossa luonto näkyy kirjaston tiloissa ja palveluissa. Hän opiskelee myös ympäristökasvattajaksi.
tuula.ronka(at)hel.fi
Kuvat: Helsingin kaupunki