Kulttuuriympäristö askelmana ympäristökasvatukseen

Teksti: Marianna Karttunen

---

Millainen on sinun arkiympäristösi? Millaisten maisemien läpi kuljet päivittäin? Kuinka ympäristö on muuttunut elinaikanasi? Millaiset tarpeet tai arvot muutokseen vaikuttavat?

Pääsin kesällä 2022 suunnittelemaan Lappeenrannan linnoituksen kulttuuriympäristökävelyitä osana ympäristökasvatuksen opintojani ja museoiden yleisötyön kehittämistä. Alkusyksystä ensimmäistä kertaa toteutetut kävelyt toimivat paitsi opintoihin kuuluvana ympäristökasvatuksen tilaisuutena myös mahdollisuutena koota linnoituksen kulttuuriympäristöön liittyvä kävelykierrosrunko. Kävelykierroksen runko palvelee myös myöhempää tapahtumakäyttöä ja kesäoppaiden perehdyttämistä.

Toiminnallisuus, tarinallisuus ja aistiminen

Kulttuuriympäristökävelystä muotoutui noin tunnin mittainen kierros, jonka aikana tutustutaan linnoituksen arkielämään, maisemaan, rakennuksiin ja yksityiskohtiin eri aikakausina. Tavoitteena oli kannustaa osallistujia havainnoimaan arkiympäristöä eri aistein ja herätellä kiinnittämään huomiota ympäristön eriaikaisiin kerroksiin, muutoksiin, yksityiskohtiin ja ihmisen toimintaan.

En kokenut tarvetta lähestyä linnoitusympäristöä aivan perinteisen opastuksen muodossa, vaan halusin sisällyttää kiertokävelyyn myös kevyesti toiminnallisia elementtejä ja testata yleisön kanssa ympäristökasvatuksen menetelmiä, kuten tarinallisuutta ja eri aistien käyttöä kulttuuriympäristön tutkimisessa.

Miltä mukulakivet tuntuvat jalkojen alla? Miltä linnoituksen kulttuurikasvit näyttävät, tuntuvat ja tuoksuvat? Miltä ympäristö kuulosti Lapveden markkinoiden aikaan, miltä se kuulostaa nyt? Entä millaiset voimat muuttavat maisemaa – kaupanteko ja muut elinkeinot, sotilastoiminta, matkailun kehittäminen, uudet asemakaavat ja infrastruktuurin kehittäminen?

Luonnonympäristön ja kulttuuriympäristön liukuva raja

Pohdiskeluun ja kyseenalaistamiseen taipuvaisena olin mukulakivien ohella kompastua käsitteenmäärittelyyn: voinko kutsua itseäni ympäristökasvattajaksi, jos työkenttäni on kulttuuriympäristö? Miten ympäristökasvatus ja kulttuuriympäristökasvatus oikeastaan eroavat toisistaan? – Omien havaintojeni mukaan eivät lopulta paljoakaan: pohjimmiltaan molempien tavoitteena on havahduttaa kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen.

Ylipäätään luonnonympäristön ja kulttuuriympäristön raja on liukuva: lasketaanko vaikkapa metsä luonnnoympäristöksi vai kulttuuriympäristöksi silloin, kun siellä näkyy ihmisen toiminnan jälkiä esihistoriallisista ajoista alkaen (ansakuoppina, asuinpainanteina, tervahautoina, kinttupolkuina, metsänhoidon jälkinä…)? Suurimpana erona ympäristö- ja kulttuuriympäristökasvatuksessa onkin nähdäkseni tulokulma: kärjistäen ympäristökasvatuksen keskiössä on muutos (ihmisen toiminta ja sen vaikutukset) ja kulttuuriympäristökasvatuksessa pysyvyys (ihminen ja hänen identiteettinsä suhteessa ympäristöön).

Luonnonympäristön ohella myös rakennettu kulttuuriympäristö tarjoaa tilaa pohtia ihmisen toiminnan vaikutuksia: toimijuus vaikuttaa siihen, millaiseksi ympäristö rakentuu, kuinka se säilyy ja kuinka sen säilyminen tukee kestävää kehitystä. Ja ennen muuta: kulttuuriperinnön säilyttäminen viranomaistöineen, lausuntoineen, neuvontoineen ja muine asiantuntijuuden jakamisineen jos mikä on aktiivista kestävän kehityksen toimintaa!

Kulttuuriympäristö on ponnahduslauta ympäristötietoisuuteen

Mitä kaikkea (kulttuuri)ympäristökasvatus sitten voi tarkoittaa museotyössä? Itse ajattelen, että kulttuuriympäristö on ponnahduslauta ympäristötietoisuuteen. Se on yksi keino yleisön huomion suuntaamisessa ympäristö- ja kestävän kehityksen teemoihin. Ympäristökasvatuksen tavoitehan on tukea ihmisen aktiivista toimintaa ympäristön hyväksi. Ympäristön kehitys ja käyttö eri aikoina ovat siis aina riippuvaisia ihmisen luovuudesta, osaamisesta ja ongelmanratkaisukyvystä.

Vaikka ympäristökasvatusta ajatellaan usein ensisijaisesti ekologisesta näkökulmasta toimintana, joka ohjaa ymmärtämään omien valintojen vaikutuksia, voidaan kulttuuriympäristön kautta tuoda toimintaan luontevasti arkiympäristöön perustuva sosiaalis-kulttuuris-historiallinen perspektiivi: kulttuuriympäristön eri kerrokset, monimuotoisuus, muutos – ja myös pysyvyys.

Kulttuuriympäristö toimii itsessään oppimisympäristönä, joka pienissä, jo osin hautautuneissa yksityiskohdissaan osoittaa, kuinka maailma muuttuu ja kehittyy (sille, joka osaa katsoa). Maisema voi toimia ikkunana menneeseen. Uusi toimintatapa voi muokata maisemaa vaikkapa luonnonympäristöstä asuin- ja viljelyalueen kautta teollisuusympäristöksi – ja taas takaisin, kuten parhaillaan nähdään tapahtuvan vaikkapa Hiitolanjoen ympäristössä. Maiseman ja ympäristön muutokseen ja kehitykseen vaikuttavat kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja tarpeet.

Museoiden työ herättelee ympäristöuteliaisuutta ja -tietoisuutta

Nähdäkseni (kulttuuri)ympäristökasvatuksen tehtävä on avata museoyleisölle uusia näkökulmia nostamalla esiin ihmisen toimintaa ja sen taustoja sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä, joista ne kumpuavat. Historiallisten jatkumoiden tarkastelu avaa näkökulmia nykytapahtumiin, auttaa havainnoimaan ja luomaan merkityksiä sekä antaa eväitä kestävän tulevaisuuden ymmärtämiseen ja siihen vaikuttamiseen.

Kulttuuriympäristökävelyt, opastukset, työpajat, tehtävämateriaalit ja muut museoiden tarjoamat palvelut toimivat siltana ympäristön ja arkikokemuksen välillä ja samalla väylänä ympäristöuteliaisuuden ja -tietoisuuden herättämiselle.  

Museoiden tehtävä on saada ihmiset pohtimaan asioita, tuottaa oivalluksia, elämyksiä ja tietoa. Monimenetelmäisesti – niin viranomaistyön kautta kuin yleisöpalveluissa käytössä olevien tutkivan oppimisen keinoin – voidaan huomata ympäristön yksityiskohtiin, muutoksiin ja tulevaisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Ympäristö elää ja muuttuu ihmisen vaikutuksesta. Kulttuuriympäristössä ovat yhtäaikaisesti läsnä mennyt, nykyinen ja tuleva.

---

Artikkelin kirjoittaja Marianna Karttunen on alueellisen museotyön amanuenssi, joka parhaillaan työn ohessa suorittaa ympäristökasvatuksen erikoisammattitutkintoa Suomen ympäristökasvatusopisto Syklissä.

---

Jutun aloituskuva: Leena Räty. Kuvassa näkyvät Linnoituksen länsivallit, joilla Frisenheimin redutti sulautuu osaksi kaupunkiluontoa ja suosittuja ulkoilureittejä.

---

Kuva ukonpalkopellosta: Marianna Karttunen

---

Selaa verkkolehden muita juttuja