Laaja-alaista osaamista tavoitellaan kaikkien oppiaineiden tunneilla

Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan niitä tietoja ja taitoja, jotka ovat tärkeitä kaikissa oppiaineissa ja kaikilla tiedon- tai taidonaloilla. Tietojen ja taitojen lisäksi osaaminen rakentuu myös arvoista, asenteista ja tahdosta. Opetussuunnitelmassa laaja-alainen osaaminen on jäsennelty seitsemäksi osaamiskokonaisuudeksi, joiden tehtävänä on eheyttää opetusta.

Jotta laaja-alaiset osaamisalueet eivät jäisi irrallisiksi oppiaineista, jokainen oppiainetavoite on linkitetty yhteen tai useampaan laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuteen. Eniten ympäristökasvatukseen liittyy laaja-alainen osaamiskokonaisuus L7: Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen, mutta myös osaamisalue L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot sisältää kestävyyden teemoja.

Näiden osaamiskokonaisuuksien kuvausten mukaan oppilaat oppivat ymmärtämään omien valintojen, elämäntapojen ja tekojen merkityksen luonnolle sekä harjaantuvat kestävän elämäntavan mukaisiin valintoihin ja toimintatapoihin. Heitä kannustetaan kohtuullisuuteen, jakamiseen ja säästäväisyyteen sekä ohjataan kulutuksen ja mainonnan kriittiseen arviointiin. Lisäksi tavoitteena on, että oppilaat saavat valmiuksia arvioida ja muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja ja -rakenteita, jotta tulevaisuus voi rakentua kestäväksi. Upeita vai utopistisia tavoitteita?

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys painottuivat enemmän kuin ekologinen kestävyys

Väitöstutkimuksessani tarkastelin laaja-alaisten osaamiskokonaisuuksien ja oppiaineiden tavoitteiden yhteyksiä. Kaikista oppiaineiden tavoitteista kolmasosa ja kaikissa oppiaineissa ainakin yksi tavoite on yhdistetty kestävää tulevaisuutta käsittelevään laaja-alaiseen osaamiskokonaisuuteen L7. Kun analysoin noita yhteyksiä tarkemmin, yli puolet kestävyyttä käsittelevistä tavoitteista liittyy sosiaaliseen kestävyyteen, ja myös kulttuurinen kestävyys painottui enemmän kuin ekologinen kestävyys. Tämän lisäksi sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät tavoitteet ovat yhteiskunnan muuttamiseen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tähtääviin yhteisen osan kirjauksiin verrattuna vaatimattomia keskittyessään sinänsä hyödyllisiin yhdessä toimimisen oppimiseen, ryhmätyötaitoihin ja toisen huomioimiseen.

Kaikista oppiaineiden tavoitteista alle viisi prosenttia sisältää ekologisen kestävyyden näkökulman. Määrää voidaan pitää pienenä suhteessa kestävyyskysymysten asemaan opetussuunnitelman yhteisessä osassa. Näen myös, että jokaisella oppiaineella on oma näkökulmansa ympäristökysymyksiin, näkökulma, jota mikään muu oppiaine ei sisällä.

Hyvistä aikeista huolimatta yleisen osan kunnianhimoisia kirjauksia ekologisen kestävyyden ja ympäristökysymysten suhteen ei siis ole saatu parhaalla mahdollisella tavalla liitettyä oppiaineiden opetussuunnitelmiin. Monet opettajat ja oppikirjantekijät tutkivat työtään suunnitellessaan ainekohtaisia tavoitteita ja sisältöjä tarkemmin kuin laaja-alaisia osaamiskokonaisuuksia. Nyt on ympäristökasvattajien paikka toimia opetussuunnitelman yleisen osan ja ainekohtaisen osan linkittäjinä: kuinka valintojen merkitystä luonnolle voidaan pohtia äidinkielessä tai historiassa, tai kuinka matematiikka voi auttaa oppilaita arvioimaan yhteiskunnan toimintatapoja kestävän tulevaisuuden näkökulmasta?

Teksti ja kuva: Niina Mykrä

Kirjoittaja on Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja. Hän väitteli keväällä 2021 tohtoriksi aiheesta ”Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä”. Yksi osa tutkimuksesta analysoi perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Lue väitöskirja.