Leena Paasion nuortenromaani kertoo nuorista, mutta myös Itämerestä

ympkasvkirjahylly_joulukuu

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori


Leena Paasion trillerimäisessä nuortenromaanissa Harmaja luode seitsemän lukiolaisnuoret tutkivat Itämerta ja purjehtivat kilpaa. Kasvukipujen keskellä aikuisista ei aina saa tukea, jota nuori kaipaisi. Onneksi on ystäviä.


Lukion ensimmäistä luokkaa aloittelevan Eetun elämä on raskasta. Vain muutama kuukausi sitten äiti on kadonnut meren aaltoihin aamuisella uintiretkellään. Isä vaikuttaa lähes toimintakyvyttömältä, minkä vuoksi Eetu joutuu kantamaan paljon vastuuta paitsi itsestään myös pikkusiskostaan. Perheen taloudellinen tilanne on vaikea, ja kallis purjehdusharrastus on pakko lopettaa. Lukion alku ei näyttäydy Eetulle iloisena eikä innostavana.

Erikoislukion käytäviltä löytyy Eetulle kuitenkin nopeasti ystäviä. Koulunkäynti kiertyy romaanissa erityisen Itämeri-projektin ympärille. Nuoret ottavat projektin tosissaan. Innostusta lisää vielä kilpailuasetelma: ryhmä haluaa projektinsa onnistuvan paremmin kuin Eetun vanhan purjehduskilpakumppanin, Rasmuksen projekti. Itämeri-tietoa etsiessä löytyy myös viitteitä siihen, että Eetun äidin, tunnetun Itämeri-tutkijan, katoamiseen saattaisi liittyä jotakin hämärää.

Tiivistunnelmainen tarina nuorten maailmasta

Leena Paasio onnistuu kuvaamaan lukiolaisnuorten elämää uskottavasti ja elävästi. Kirjan henkilöt ystävystyvät ja riitelevät, puurtavat ja juhlivat, pohtivat suuria kysymyksiä, käyttäytyvät lyhytnäköisesti, ovat hämmästyttävän kypsiä ja huomattavan lapsellisia ja ylipäätään elävät aikuistumisen kynnykselle saapuneen ihmisen ristiriitaista, monimutkaista elämää. Henkilöt ovat toki melkoisia supernuoria – kilpaurheilijoita ja erikoislukion ahkeria koululaisia samaan aikaan – mutta heillä kaikilla on elämässä omat haasteensa, perheen sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Päähenkilö Eetu on elämäntilanteessaan suorastaan riipaisevan vastuuntuntoinen. Suru äidin kuolemasta on kesken, isästä ei ole tukea, mutta pikkusiskosta tulee huolehtia. Sisaruksilla on äitinsä perintönä aivan erityinen suhde veteen, mutta isä ei antaisi siskon enää harrastaa mitään veteen liittyvää. Eetu päätyy huolehtimaan siskonsa harrastuksista isän selän takana.

Aikuiselle lukijalle Eetun ponnistelujen seuraaminen on hetkittäin tuskallista, sillä tämä joutuu selvästi kantamaan liian paljon, liian nuorena. Nuortenkirjallisuudessa liian suurta vastuuta kantava päähenkilö on kuitenkin lähes sääntö. Aikuisten poissa ollessa nuori henkilöhahmo kasvaa uusiin mittoihin, ja nuori lukija saa eläytyä selviytymisen kokemukseen.

Itämeri elämäntapana ja projektina

Ympäristökasvatuksen näkökulmasta Harmaja luode seitsemän herätti mielenkiintoni nimenomaan Itämeri-teemansa vuoksi. Meri onkin kirjassa vahvasti läsnä kahdella tapaa. Purjehtijana Eetu viettää paljon aikaa merellä, ja Suomenlahden rannikko on hänelle tuttua aluetta. Eetun luontosuhde kohdistuu nimenomaan Itämereen, joka on hänelle harrastusympäristö, rauhoittumisen paikka ja yhteys menetettyyn, Itämerta rakastaneeseen äitiin:

Äiti oli ollut intohimoinen Itämeren tutkija. […] Jos meillä oli jostain syystä paha mieli, äiti sanoi aina, ettei ollut olemassa mitään, mitä suolavesi ei parantaisi. (S. 147–148.)

Luontosuhteen rinnalla Itämerta tarkastellaan kirjassa tutkimuksen ja suojelun kohteena. Tätä kautta Paasio on lisännyt romaanin sivuille tuhdin annoksen Itämereen liittyvää asiatietoa. Koulun tutkimusprojektissa ei tyydytä selailemaan nettiä sattumanvaraisesti, vaan tietoa etsitään määrätietoisesti esimerkiksi Eetun äidin vanhoista työpapereista ja haastattelemalla tuttua Itämeri-tutkijaa. Keskustelun ja kerronnan lomaan on tällä tavalla punottu merentutkimuksen ja ympäristönsuojelun kannalta keskeisiä käsitteitä, prosesseja ja toimintatapoja. Tieto limittyy osaksi tarinaa niin, että lukija tutustuu jopa melko vaikeaan tietoon lähes huomaamattaan. Kirjailijan ratkaisu tuntuu luontevalta.

Nuorten ympäristötoimijuus keskittyy ensisijaisesti edellä mainittuun koulussa toteutettavaan Itämeri-projektiin, siis nykytilan tutkimukseen ennemmin kuin muutoksen tekemiseen. Vihjeitä on siitä, että tulevaisuudessa ryhmä saattaisi pystyä toimimaan myös aktiivisina Itämeren suojelijoina. Romaani päättyy tilanteessa, jossa jotkut tarinan juonteista ovat oienneet, mutta paljon on vielä auki. Kirja onkin kaksiosaisen tarinan ensimmäinen osa. Jatko-osan odotetaan ilmestyvän keväällä 2023.


Lue Leena Paasion haastattelu


Kirjailija näyttää kirjansa kansikuvaa. Taustalla on majakan torni.

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän. WSOY 2022.

 


Jutun kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee ympäristökasvatuksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.

Julkaistu juttusarjassa:
Artikkelin aiheet: ,
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi ry
Lintulahdenkatu 10

00500 Helsinki

+358 45 123 8419
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Tilaa uutiskirje

Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi!
Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.