Luo peukalosääntöjä, tee yhteistyötä – äläkä menetä toivoa

Kun pienenä tyttönä harrastin pituushyppyä, opin tuntemaan askelmerkkien tärkeyden. Kun askelmerkki ja ponnistus osuivat kohdalleen, leiskahti ilolla ja rohkeasti pitkälle.

Sitran uunituore julkaisu Tulevaisuuden koulutuksen käsikirja tarjoaa askelmerkkejä kestävän koulutuksen kehittäjille. Kyseessä on suomenkielinen tiivistelmäjulkaisu syksyllä ilmestyvästä Sustainability, Human Well-being and The Future of Education -teoksesta.

Minkälaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitsemme? Mitä ja miten pitäisi oppia? Kuinka ratkaisemme sellaiset viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutoksen?

Julkaisu tarjoaa kaksitoista askelmerkkiä. Peukalosäännöt on ensimmäinen ratkaisu ja askelmerkki. Lisäksi peräänkuulutetaan muun muassa yhteisöllisyyttä, luovuutta, intuitiota, tulevaisuustaitoja, kokeiluja, yhteistyötä, uutta tarinaa ja toivoa.

Monimutkaisiin asioihin ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja, mutta niiden setvimiseen voi yrittää kehittää helposti ymmärrettäviä, yksinkertaisia perussääntöjä. Harold Glasser esittää ilmastonmuutoksen kohdalle peukalosääntöjä, jotka minun mielestäni sopivat laajemminkin hyvän ympäristökasvattajan huoneentauluksi:

Vahvista elämää.

Älä välttele nykytilanteen ikäviä tosiasioita.

Muista, että elämme yhteisellä planeetalla.

Kehitä mittarit kestävän kehityksen seuraamiseen.

Kokeile uutta, vaikka se tarkoittaisi epäonnistumista.

Ole avoinna onnekkaille yhteensattumuksille.

Työskentele yhdessä toisten ja luonnon kanssa.

Toimi aina rakkauden puolesta.

Pidä hauskaa.

Iloitse korjausliikkeistä.

Ole rohkea, peloton ja nöyrä toteuttaessasi näitä sääntöjä.

Aloita nyt.

Teksti: Silja Sarkkinen / Ympäristökasvatus-verkkolehti 2/2017, syyskuu 2017