Mikä vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen ja onnistumiseen peruskoulussa?

Perusopetuksen opetussuunnitelman keskeinen tavoite on ohjata oppilaita kestävään elämäntapaan, mutta Seppo Salorannan tuoreen väitöksen mukaan kestävän kehityksen kasvatus on peruskoulussa vielä satunnaista ja opetusmenetelmät ovat perinteisiä. Saloranta esittelee koulun toimintakulttuurin merkitystä ja vaikuttavuutta tutkivaa väitöstään Ympäristökasvatuksen lukijoille.

Tutkimuksen aihe ja kohderyhmä

Väitöstutkimuksessa selvitettiin koulun toimintakulttuurin vaikutusta kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumiseen suomalaisissa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Tutkimuksessa määriteltiin toimintakulttuuria luovia tekijöitä, jotka mahdollistavat ja edistävät kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamista koulussa sekä vaikuttavat kuudennen luokan oppilaan vapaa-ajan kestävää kehitystä edistävään käyttäytymiseen.

Tutkimus oli luonteeltaan poikittaistutkimus suomalaisista perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluista, niiden luokanopettajista ja 6. luokan oppilaista. Tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselynä ositetulla otannalla valittujen koulujen oppilailta (N = 2 230), luokanopettajilta (N = 321) ja rehtoreilta (N = 80). Lomakekyselyn pohjalta valittiin yhdeksän koulua, joissa suoritettiin täydentävä teemahaastattelu.

Tutkimuksessa haluttiin lisäksi verrata, miten kestävän kehityksen kasvatukseen panostavat ulkoisen tunnuksen koulut eroavat tavallisista suomalaisista kouluista. Vertailua varten valittiin erillisellä otannalla yhdeksän Vihreän lipun tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin saanutta koulua, joissa suoritettiin sama lomakekysely.

Kestävän kehityksen kasvatus on peruskoulussa vielä satunnaista

Perusopetuksen opetussuunnitelman yksi keskeisiä tavoitteita on ohjata oppilaita kestävään elämäntapaan. Väitöstutkimuksessa rehtoreille, opettajille ja kuudennen luokan oppilaille tehtyjen kyselyjen perusteella syntyi käsitys kestävän kehityksen kasvatuksen tilasta perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Tutkimustulosten mukaan kestävän kehityksen kasvatus toteutuu perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa tavoitteen tärkeyteen nähden vielä satunnaisesti.

Koulun kestävää kehitystä edistävä toimintakulttuuri on tärkeää

Tutkittavissa kouluissa kestävän kehityksen huomioiminen opetuksessa ja koulun arkikäytänteissä vaihteli suuresti. Osaan kouluista oli muodostunut kestävän kehityksen kasvatusta tukeva toimintakulttuuri. Kyselyä täydentävät haastattelut osoittivat, että koulun rehtorilla oli ollut merkittävä rooli kestävää kehitystä edistävän toimintakulttuurin muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Hyvän kestävän kehityksen toimintakulttuurin omaavissa kouluissa toteutui opetuksessa ja koulun arkikäytänteissä useammin erilaisia kestävän kehityksen teemoja kuin muissa kouluryhmissä. Hyvän toimintakulttuurin kouluissa myös opettajat toimivat koulussa useammin kestävää kehitystä edistävästi.

Luokanopettajat ohjaavat oppilaita kestävään elämäntapaan perinteisin opetusmenetelmin

Luokanopettajat pitävät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä, mutta heidän opetusmenetelmänsä kestävän kehityksen opetuksessa ovat perinteisiä. Kestävän kehityksen kasvatukseen soveltuvat todellisten aiheiden parissa toteutettavat, oppilasta aktivoivat, kokemukselliset ja elämykselliset työtavat. Hyvin toteutettuna ne lisäävät oppilaiden arvojen selkeytymistä, kriittistä ajattelua ja toiminnan taitoja. Edellä mainitun kaltaisia opetusmenetelmiä luokanopettajat toteuttavat satunnaisesti.

Oppilaat saavat koulussa melko vähän kestävän kehityksen koulukokemuksia

Kuudennen luokan oppilaat arvioivat saaneensa koulussa melko vähän koulukokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksilta. Tehty rakenneyhtälömalli osoitti, että sosiaaliset ja kulttuuriset koulukokemukset ovat erityisen tärkeitä. Ne vaikuttavat oppilaan sisäisten tekijöiden (asenteet, henkilökohtainen normi ja pystyvyys) kautta lopulta oppilaan vastuulliseen käyttäytymiseen sekä luontoa että toisia ihmisiä kohtaan. Tämä tulos kannustaa opettajia toteuttamaan opetusjärjestelyitä, joissa oppiminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisessä toimintaympäristössä.

Tutkimuksen mukaan kuudennen luokan oppilailla ympäristöstä ja toisista ihmisistä huolehtiminen liittyivät yhteen vapaa-aikana. Vastuullinen käyttäytyminen ei ole vielä tämän ikäisillä kovin eriytynyttä vaan ympäristövastuullisesti toimiva oppilas toimii vastuullisesti myös toisia ihmisiä kohtaan.

Sertifioiduissa ja Vihreän lipun kouluissa oppilaat saavat useammin koulukokemuksia kestävän kehityksen eri osa-alueilta

Kestävän kehityksen kasvatukseen panostavilla kouluilla on Suomessa mahdollisuus saada ulkoisena tunnuksena Vihreä lippu tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti. Väitöstutkimuksen mukaan tällaisiin kouluihin on rakentunut hyvä kestävän kehityksen kasvatusta tukeva ja mahdollistava toimintakulttuuri. Erityisen suuri ero oli kestävän kehityksen suunnitelmallisuudessa. Ulkoisen tunnuksen kouluissa kestävän kehityksen työ oli organisoitua ja vastuutettua, ja työskentelyä ohjasi toimintasuunnitelma. Tämän johdosta kestävän kehityksen teemat toteutuvat näiden koulujen opetuksessa ja arkikäytännöissä useammin kuin peruskouluissa yleensä.

Ulkoisen tunnuksen kouluissa luokanopettajat toimivat työpaikallaan vastuullisemmin kuin yleensä opettajat suomalaisissa peruskouluissa. Ulkoisen tunnuksen kouluissa oppilaat olivat saaneet enemmän koulukokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksilta kuin tavallisten koulujen oppilaat.  Erityisesti ryhmät erosivat toisistaan energian ja veden säästöön liittyvien teemojen toteuttamisessa, mikä johtunee Vihreä lippu ohjelman vaatimuksista toteuttaa juuri näitä perusteemoja. Useammista kestävän kehityksen koulukokemuksista huolimatta ulkoisen tunnuksen koulujen kuudesluokkalaisten oppilaiden kestävää kehitystä edistävä vapaa-ajan käyttäytyminen ei eronnut muiden kouluryhmien oppilaista.

Kestävän kehityksen kasvatukseen tarvitaan lisää panostamista

Uusi perusopetussuunnitelma vastaa tavoitetasolla hyvin YK:n uuden toimintaohjelman, Agenda 2030:n, pyrkimyksiin. Opetussuunnitelman käytännön totutuksessa on kuitenkin paljon parantamista. Ainejakoisessa koulujärjestelmässä oppiainerajat ylittävien teemojen toteuttaminen on haasteellista. Rehtoreiden mukaan koulun mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen kasvatusta parantaisi toiminnan suunnitelmallisuus, tehtävien vastuuttaminen ja resursointi sekä sopivan opetusmateriaalin saatavuus.

Väitöskirjan tutkimustulosten soveltamiseksi käytännön koulutyöhän laadittiin tutkimustulosten ja teoriaosuuden yhdistelmänä kestävän kehityksen koulun malli. Mallin tausta-ajatuksena on, että kestävän kehityksen arvoja korostavassa koulussa toteutuu toimintakulttuuri, joka edistää ja mahdollistaa oppilaalle oppimiskokemuksia kestävän kehityksen eri teemoista. Teemojen toteutuksen kautta syntyneet koulukokemukset vaikuttavat oppilaan asenteisiin, henkilökohtaiseen normiin ja pystyvyyteen, jotka edistävät oppilaan kestävää elämäntapaa.

---

Teksti: Seppo Saloranta

Kuvat: Timosenkosken luontokoulun arkisto

Seppo Saloranta: Koulun toimintakulttuurin merkitys kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamisessa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa