”Miksi emme tee niin kuin pitäisi?” – Draamakasvatus antaa tilaa oppijoiden kysymyksille

Teksti: Anna Lehtonen

---

Ympäristökriisi herättää oppijoissa usein haastavia kysymyksiä, joihin kasvattajan on vaikea vastata. Ympäristökriisin käsitteleminen opetuksessa ei ole helppoa, eikä aihe välttämättä herätä oppijoiden kiinnostusta. Sen sijaan kuluttamiseen liittyvät asiat innostavat lapsia ja nuoria selvästi enemmän.

Draamakasvatus mahdollistaa aidon yhteistyön oppilaiden kanssa

Toimiessani luokanopettajana minua harmitti, ettei koulu mahdollistanut vaikuttavaa ympäristökasvatusta tai ekologisesti kestävämpien toimintatapojen oppimista. Lähdin kehittelemään kokemuksellisia ja osallistavia työtapoja ilmastokasvatuksen haasteisiin draamakasvatuksen täydennyskoulutuksen innoittamana.

Koin, että draama mahdollisti aidon yhteistyön, oppilaiden osallistamisen ja vaikuttamisen harjoittelemisen. Draaman avulla voidaan myös antaa luontevasti tilaa haastaville tunteille, vastustamiselle ja muille haastaville asenteille sekä valjastaa oppijoiden luova energia mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisemiseen.

Väitöskirjassani esittelen kolme opetuskokeilua. Ne havainnollistavat, miten ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita, ajatuksia ja ristiriitoja voidaan käsitellä draaman kokonaisvaltaisten, kehollisten ja yhteisöllisten harjoitusten kautta sekä tragedian ja huumorin keinoin.

Luova ja hyväksyvä tila

Alakoululaisten kanssa tutkin tulevaisuuden herättämiä mielikuvia teatteri-improvisaation, tarinankerronnan ja esityksen tekemisen kautta. Yläkoululaisille toteutetuissa draamatyöpajoissa tein lyhyitä esityksiä ja performansseja ilmastonmuutoksen herättämien ajatusten ja ideoiden pohjalta. Jyväskylän avoimen yliopiston draamakasvatuksen opiskelijoille järjestetyllä erikoiskurssilla taas pohdittiin maailman kestävyyshaasteita ja ilmastonmuutosta sekä metsäsuhdetta prosessidraaman keinoin.

Draaman kautta voidaan saavuttaa luova ja hyväksyvä tila, jossa tutkitaan ryhmän ajatuksia ja mielikuvia luovassa vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Samalla tehdään näkyviksi yleisiä tapoja suhtautua tulevaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Draaman avulla voidaan myös harjoitella tulevaisuuden visiointia ja luovaa yhteistyötä, ongelmanratkaisutaitoja ja ajattelun taitoja

Draama ja muut taidemuodot voivat parhaimmillaan rikastaa ja täydentää muuta ympäristökasvatusta, inspiroida yhdessä tutkimaan ja vaikuttamaan. Draama voi tuottaa kokemuksellista tietoa kysymyksistä, joita opetuksessa ei yleensä käsitellä ja joista voi olla vaikea puhua. Ristiriidat ja haastavat asenteet ovat tärkeitä draaman aineksia.

Esimerkki draamatyöskentelystä: Havahtuminen

Eräässä draamatyöpajassa 14–15-vuotiaat nuoret pohtivat ja halusivat herätellä yleisön miettimään, miksi ostamme turhaa ja miten ihmiset voisivat tiedostaa kulutuskulttuurimme älyttömyyden. Esityksen nimi oli Havahtuminen.

Esityksen alussa nuoret olivat luontoretkellä ja nauttivat luonnosta herkkuja mässäilen, roskia luontoon huvikseen heitellen ja puhelimella selfieitä ja videoita ottaen. Kesken luontoretken nuoret päättivät lähteä Hulluille päiville shoppailemaan.

Kauppakeskuksessa kesken karnevalistisen ostoshuuman ja hullunmyllyn kaikki yhtäkkiä pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen. Tuli syvä hiljaisuus. Nuoret kuluttajat havahtuivat pohtimaan ja perumaan älyttömiä ostoksiaan.

”Mihin tarvitsen kolmea puhelinta? Vanhani toimii aivan hyvin.”

”Miksi tarvitsisin kahdet parit kenkiä? Vaatekaappini on jo aivan täynnä.”

Myös myyjät ihmettelivät, mitä oikein tapahtui. Ymmärrettyään kuluttamisen järjettömyyden nuoret halusivat myös mennä siivoamaan roskansa luonnosta.

Draamakasvatus herättää kysymään ja löytämään luovia ratkaisuja ristiriitojen keskelle. Draaman opettaminen ja ohjaaminen on kuitenkin haastavaa, eikä se sovi kaikille. Tärkeintä onkin löytää kasvattajana ja kouluttajana oma luova tapa toimia – miten antaa tilaa oppijoiden luovuudelle, turvallinen tila heidän kokemilleen ja kohtaamilleen haastaville asenteille, tunteille ja kysymyksille.

---

---

Tutustu Anna Lehtosen väitöskirjaan: Drama as an interconnecting approach for climate change education

---

Artikkelin kuvat: Arttu Stoor