Mitä ympäristökasvatus on?

Yhtenä päivänä minulta kysyttiin, mitä ympäristökasvattaja oikein tekee. Parantaa maailmaa, sanoin, ja kysyjä pyysi tarkentamaan. Selitin ummet ja lammet kestävästä kehityksestä, ympäristöherkkyydestä, luontosuhteesta, ympäristövastuullisuudesta, aktiivisesta kansalaisuudesta ja ekososiaalisesta sivistyksestä… Ja niin kompastui sekin sanoma erikois- ja ammattikielen kuoppaan. Mutta eipä jatkanut kyselijä vihjailuaan ”viherpiiperryksestä”, vaan vakuuttui asian tärkeydestä. Sillä sitä se on.

 

Ketkä ovat ympäristökasvattajia?

Kirkastetaan tämä asia nyt kunnolla. Otin avukseni kestävän kehityksen kasvatuksen ontologian. Sen mukaan ympäristökasvattaja on ”henkilö, joka tekee käytännön ympäristökasvatustyötä kestävän elämäntavan edistämiseksi sekä ympäristöherkkyyden, -tuntemuksen ja -myönteisyyden lisäämiseksi opettaen, kouluttaen ja neuvoen eri-ikäisiä ihmisiä”.

Ympäristökasvattaja on siis ensinnäkin henkilö. Olen sitä mieltä, että valtaosassa meistä asuu pieni ympäristökasvattaja. Ympäristökasvattajana oloa voi harrastaa, mutta ympäristökasvattaja voi myös olla henkilö, joka on suorittanut ympäristöalan erikoisammattitutkinnon osaamisalanaan ympäristökasvatus. Ympäristökasvatusta voi tehdä yksin tai yhdessä, ja sen kohteena ovat kaikenikäiset ihmiset.

Ympäristökasvattaja on viestinviejä uuden elämäntavan opettamiseen ja oppimiseen. Ympäristökasvattajat ovat harvinaisen optimistisia ja elämänuskoisia ihmisiä, mutta myös nöyriä ja sinnikkäitä, sillä tehtävä ei ole kaikkein helpoimpia.

 

Ympäristökasvatuksen määritelmää etsimässä

Koska ympäristökasvattaja tekee käytännön ympäristökasvatustyötä, on syytä määritellä ympäristökasvatus-käsite, jonka rinnalla käytetään kestävän kehityksen kasvatus –käsitettä. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kestävän kehityksen mukainen elämä. Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Ajan saatossa käsite on tullut yhä moniulotteisemmaksi, poliittisesti latautuneeksi ja sisällöllisesti muuttuvaksi. Lähtökohta on ihmiskeskeinen, mutta eri ulottuvuudet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen – mahdollistavat ristiriitaisten intressien ajamista saman käsitteen alla.

Teoria on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on toiminta. Peruskysymys kuitenkin on, kuinka ihmisen toiminta sovitetaan luonnon asettamiin ekologisiin reunaehtoihin. Se on haaste meistä jokaiselle.

 

Kestävä elämäntapa on tietoisia valintoja

Ympäristökasvattajan tehtävänä on edistää kestävää elämäntapaa, yksilön tai yhteisön tapaa elää ja toimia. Se on arjen käytäntöjä, työtä, kulutusta, perhe-elämää ja vapaa-aikaa. Se on jokapäiväisiä valintoja niin työssä kuin kotonakin. Se on ruokaa, liikkumista ja asunnon lämmitysmuodon pähkäilyä, lukuisia lajittelupönttöjä ja kirpputorilöytöjä. Kestävä elämäntapa saattaa tähdätä myös kohtuullisuuteen, jossa hyvinvointi ja onnellisuus eivät perustu talouskasvuun.

Kestävä elämäntapa on toimintatapoja, joissa huomioidaan valintojen ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Se on kestäviä kulutusvalintoja, joiden taustalla ovat turhan kulutuksen välttäminen, elinkaariajattelu, säästeliäs luonnonvarojen ja energian käyttö, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä oikeudenmukaisuus. Osa ympäristökasvattajista onkin näitä ekoarjen sankarivalmentajia.

 

Ympäristöherkkyys on tunnetta ja empatiaa

Ympäristökasvattaja lisää ympäristöherkkyyttä, ympäristötuntemusta ja ympäristömyönteisyyttä. Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan yksilön kokemusten ja havaintojen pohjalta rakentuvaa tunnepitoista ja empaattista suhdetta ympäristöön sekä kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ympäristösuhteeseen kuuluu kaikki se, mitä ihminen tekee ympäristössään, ympäristölleen ja ympäristönsä vaikutuksesta tai innoittamana.

Meillä jokaisella on omanlainen dynaaminen ja muuttuva luonto- ja ympäristösuhde, jonka merkittävimmät pilarit kootaan jo lapsuuden luontokokemuksissa ja lähiluonnossa. Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat kiistattomia. Erityisesti luontokasvatus tukee ympäristöherkkyyttä ja luontosuhdetta sekä edistää luonnontuntemusta. Se on ympäristökasvatuksen kokemuksellinen ja elämyksellinen muoto. Osa ympäristökasvattajista haluaakin kutsua itseään luontokasvattajiksi.

 

Ymmärrystä, tietoa ja toimintaa

Ympäristökasvattaja lisää ympäristötuntemusta. Ympäristökasvattajan on ymmärrettävä yhtä lailla luonnon lait ja ilmiöt kuin ympäristön psyykkiset, kulttuuriset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Ympäristökasvattaja edistää ympäristömyönteisyyttä ja ympäristötietoisuutta. Ympäristötietoisuudessa yhdistyvät motivaatio (arvot ja asenteet) sekä tieto ja taito toimia ympäristön kannalta myönteisesti. Se mahdollistaa ympäristölle hyödyllisiä, tietoisia valintoja ja tekoja eli ympäristövastuullisen toiminnan.

Ympäristövastuullinen kansalainen on myös ekososiaalisesti sivistynyt. Ekososiaalinen sivistys on uusi hyvinvointikäsitys, jonka mukaan inhimillinen hyvinvointi rakentuu ymmärryksestä sellaisista ihmisenä olemisen oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen suhde maailmaan on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Se rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, vuorovaikutuksesta ja oman käytöksen seuraamusten tiedostamisesta.

 

Opi, neuvo, jaa!

Ympäristökasvattaja tekee ympäristökasvatustyötä opettaen, kouluttaen ja neuvoen eri-ikäisiä ihmisiä. Vaikka ympäristökasvattaja on ennen kaikkea kasvattaja, toimia voi monilla areenoilla. Ympäristökasvattaja konkretisoi toivoa paremmasta huomisesta.

Ympäristökasvattaja voi olla varhaiskasvattaja, joka johdattaa lapsen ensi kertaa kestävän kehityksen polulle esimerkiksi lajitteluleikin avulla tai viemällä lapsen retkelle lähimetsään. Hän voi olla opettaja, joka tarjoaa ympäristöopetusta koulun opetussuunnitelman puitteissa ulkona, tai ammatillinen opettaja, joka nostaa esille kestävän kehityksen osaamisen osana oman alansa ammattitaitoa.

Ympäristökasvattaja voi olla nuorisotyöntekijä, joka toteuttaa nuorisotyötä ympäristökasvatuksen keinoin tai kulttuuriympäristössä toimiva museopedagogi. Hän voi olla elämyksiä, kokemuksia tai tietoa tarjoava luonto-opas tai ympäristöneuvoja henkilökohtaisesti jakeleva viestinnän ammattilainen.

Ympäristökasvattaja voi olla jokainen meistä. Tervetuloa joukkoon.

 

Teksti: Silja Sarkkinen. Kirjoittaja on FEE Suomen hallituksen puheenjohtaja ja Suomen ympäristöopisto Syklin kouluttaja.