Opetussuunnitelman yleinen osa

Artikkeli aloittaa kestävää kehitystä uudessa opetussuunnitelmassa käsittelevän kirjoitussarjan. Otetaan koppi opsin tarjoamista mahdollisuuksista ja viedään ympäristökasvatus koulun jokaiseen päivään!

Laaja-alaiset osaamisalueet

Perusopetuksen opetussuunnitelmia uudistetaan parhaillaan. Uudet opetussuunnitelmat valmistuvat kuluvan vuoden loppuun mennessä ja otetaan käyttöön vaiheittain vuodesta 2016 alkaen. Huhtikuussa julkistetussa luonnoksessa tunnustetaan kestävän elämäntavan välttämättömyys osana yleissivistävän opetuksen arvoperustaa. Miten nämä arvot näkyvät opetussuunnitelmassa ja miten niitä sovelletaan käytäntöön?

Kestävän kehityksen aiheiden opettamisen haaste on niiden laaja-alaisuus: ne eivät mahdu yksittäisen oppiaineen raameihin. Uusi opetussuunnitelma säilyttää perinteisen oppiainejaon, mutta oppiaineiden rinnalla korostetaan laaja-alaisia osaamisalueita, joiden omaksumiseen tarvitaan usean oppiaineen tukea. Näistä keskeisin kestävän kehityksen kannalta on ”Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen”. Yhtymäkohtia kestävään kehitykseen on kuitenkin myös useissa muissa kaikkiaan seitsemästä osaamisalueesta.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet

Toimintakulttuuriin liittyvä merkittävä uudistus on monialaiset oppimiskokonaisuudet, joiden tavoitteena on eheyttää opetusta. Kaikkien oppilaiden opintoihin tulee jatkossa sisältyä vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa. Ympäristöaiheet sopivatkin mainiosti monialaisten kokonaisuuksien teemoiksi.

Miten monialaisia oppimiskokonaisuuksia toteutetaan? Teemapäivät, tapahtumat ja opintoretket ovat perinteisiä keinoja tuoda oppiainerajat ylittäviä aiheita kouluun, mutta myös muita menetelmiä on. Oppiaineiden sisällä voidaan tukea ymmärrystä asioiden liittymisestä toisiinsa esimerkiksi opiskelemalla samaa aihepiiriä useammassa oppiaineessa rinnakkain tai peräkkäin. Tämä vaatii keskeisten teemojen tunnistamista sekä koulukohtaisen opetussuunnitelman että vuosittaisen lukujärjestyksen laatimisvaiheessa. Vaihtoehtoisesti voidaan järjestää monialaisia kursseja tai muita pidempiä kokonaisuuksia useamman oppiaineen opettajan yhteistyönä.

Opetussuunnitelma korostaa, että oppimiskokonaisuuden tulee olla kestoltaan riittävän pitkä, jotta oppilailla on aikaa syventyä oppimiskokonaisuuden sisältöön sekä työskennellä pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Kalenteriin voidaan varata viikkoja, joiden aikana ei opiskella lukujärjestyksen mukaan. Apua varmasti kaivataan ympäristökasvatuksen ammattilaisilta.

Vaihtelevat oppimisympäristöt

Uusi opetussuunnitelma tuo uutta potkua myös ympäristökasvatukseen aidoissa ympäristöissä. Jo asetuksessa perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista korostuu vuorovaikutteisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen sekä koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen opetustyön resurssina.

Opetussuunnitelmassa oppimisympäristöt mainitaan monessa kohdassa. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan laajasti paitsi ekologista ympäristöä myös tiloja, toimintakäytäntöjä, välineitä ja materiaaleja. Ilahduttavasti luonto on kuitenkin erikseen mainittu oppimisympäristönä.

Opetussuunnitelmassa ohjataan yhteistyöhön koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Yhteistyötä tarvitaan sen mukaan oppimisympäristöjen monipuolisuuden turvaamiseen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen. Yhteistyösopimuksia kehotetaan kirjaamaan paikallisiin opetussuunnitelmiin. Tässä on ympäristökasvatuksen ammattilaisille erinomainen mahdollisuus saada yhteistyö vakiinnutettua osaksi koulun arkea.

Yhteenveto

Uusi opetussuunnitelma antaa hyvät palikat kestävän kehityksen edistämiselle ja oppimisympäristöjen uudistamiselle. Todellinen muutos tapahtuu kuitenkin yksittäisissä kouluissa ja yksittäisissä opetushetkissä, joten paikallisia toimijoita tarvitaan tekemään muutos todeksi. Otetaan me ympäristökasvattajat koppi tarjotuista mahdollisuuksista ja viedään ympäristökasvatus koulun jokaiseen päivään!

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori ja Niina Mykrä

Julkaistu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä 11.9.2014