Planetaarista ajattelua, transformatiivista oppimista ja muita tutkimusuutisia

maapallo-rajattu

Uutiset kokosi tutkijoiden antamien tietojen ja tekstien pohjalta Essi Aarnio-Linnanvuori


Suomalaisella ympäristökasvatuksen tutkimuskentällä on viime aikoina tarkasteltu muun muassa ekososiaalista sivistystä, transformaatiota sekä ilmastokasvatukseen liittyviä haasteita. Tutkimusuutisissa on mukana myös nostoja soiden muuttuvaan kulttuuriperintöön liittyvästä tuoreesta tutkimuksesta.


Planetaarinen ajattelu osana ekososiaalista sivistystä

Tutkijat Antti Moilanen (Oulun yliopisto) ja Arto O. Salonen (Itä-Suomen yliopisto) pohtivat artikkelissaan uutta planetaarisen sivistyksen käsitettä. Tutkimusartikkeli on suomenkielinen, ja se on vapaasti luettavissa verkossa.

Kirjoittajien mukaan sivistys on ihmisyyden ydinkysymys. Sen keskeisenä mittana on maailma, jonka ihminen jättää jälkeensä. He hahmottelevat artikkelissaan sivistysideaalin, joka ulottaa ihmisen huolenpidon piirin ihmisen toiminnan vaikutusten kokoiseksi. Antroposeenin ajassa se tarkoittaa planetaarista ajattelua.

Planetaarinen sivistys on sivistysideaali, joka määrittyy elollisen ja elottoman todellisuuden ylittävänä ylisukupolvisena vastuullisuutena. Kirjoittajat katsovat, että planetaarisessa sivistysideaalissa yhdistyy kolme ihmisenä kasvamisen ulottuvuutta:

1. spatiaalinen ulottuvuus (paikallisuus – alueellisuus – maailmanlaajuisuus)

2. temporaalinen ulottuvuus (menneisyys – nykyisyys – tulevaisuus) ja

3. maailmankuvallinen ulottuvuus, jossa yhdistyy inhimillinen ja ei-inhimillinen todellisuus (ihmiskeskeisyys – elämäkeskeisyys – ekosysteemikeskeisyys).


Haastava, tärkeä transformaatio

Transformatiivinen kasvatus on puhuttanut ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijoita viime vuosina laajasti sekä Suomessa että kansainvälisesti. Lili-Ann Wolff ja neljä muuta Helsingin yliopiston tutkijaa pohtivat tuoreessa tutkimusartikkelissaan kestävyyden ja transformaation roolia koulutuspolitiikassa.

Tutkijoiden mukaan UNESCOn linjaukset ovat jo vuosia edellyttäneet kestävyystransformaation sisällyttämistä kasvatukseen ja koulutukseen. Suomalaista opettajankoulutusta ohjaavat linjaukset eivät ole kuitenkaan täysin omaksuneet kestävyyskysymyksiä tai opettajien transformatiivista toimijuutta osana tätä työtä. Tästä syystä opettajankoulutuksen toteutunut kestävyysopetus riippuu liiaksi yksittäisistä opettajista ja tiedekuntien johdosta.

Aikuiskoulutuksessa puhutaan kestävän kehityksen kompetensseista eli niistä taidoista, joita opiskelijan ajatellaan tulevaisuudessa tarvitsevan. Kolmen suomalaisen korkeakoulun (Helsingin yliopisto, Aalto ja HAMK) tutkijat ovat yhteistyössä pohtineet itsetuntemuksen merkitystä osana kestävän kehityksen kompetensseja.

Noora Jaakkolan (Helsingin yliopisto) ja viiden muun tutkijan julkaisussa esitetään, että itsetuntemuksen vahvistaminen on prosessi, joka ruokkii transformaatiota kestävään elämäntapaan. Ihmisenä kasvamisen näkökulma olisikin tärkeää muistaa, kun kehitetään aikuisten kestävän kehityksen koulutusta.

Myös Oulun yliopiston tutkijat Eila Jeronen, Päivi Ahonen ja Riitta-Liisa Korkeamäki tutkivat transformatiivista kasvatusta. Heidän tuore artikkelinsa tarkastelee Bhutanin kestävyyskasvatusta. Kestävä kehitys nivoutuu monipuolisesti Bhutanin koulutuspoliittisiin dokumentteihin maassa, jossa kasvatuksella ja koulutuksella tavoitellaan onnellisuutta. Tutkijoiden mukaan oppilaskeskeisyyttä voisi opetuksessa kuitenkin vielä kehittää.


Merkityksellisiä ilmastotekoja ja oppijakeskeistä ilmastokasvatusta

Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden, Sakari Tolppasen ja Sirpa Kärkkäisen tuoreissa tutkimuksissa tuodaan esille, miten vaikeata merkityksellisten ilmastotekojen tekeminen yksilöille monesti on. Vaikka yksilöt tuottavat yli 60 prosenttia kasvihuonepäästöistä, yleisimmin ihmiset ovat valmiita tekemään vain pieniä ilmastotekoja, joilla ei kuitenkaan ole isossa kuvassa suurtakaan merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Lisäksi ihmisillä on luonteenomaista sysätä vastuuta muille yksilöille ja tahoille sen sijaan, että hyväksyttäisiin myös oman vastuunottamisen tärkeys. Kasvatuksen tulisikin auttaa oppilaita syvällisesti ymmärtämään, miten yksilöt, valtio ja yritykset ovat tiiviisti nivoutuneita toisiinsa, eikä yksi taho pysty juurikaan toimimaan ilman toisten tahojen tukea (ja painostusta).

Ilmastonmuutos on viheliäinen ja oppiainerajat ylittävä aihe, jonka opettamisessa opettaja tarvitsee vahvaa tieteellistä lukutaitoa sekä monialaista ymmärrystä. Maija Aksela (Helsingin yliopisto) ja Sakari Tolppanen (Itä-Suomen yliopisto) pohtivat artikkelissaan, miten yhteissuunnittelu soveltuu nykyisten ja tulevien opettajien ilmastonmuutoskoulutuksen välineeksi. Tutkijat esittelevät artikkelissa tähän kehitettyjä toiminnallisia välineitä, kuten kansainvälisen Teachers Climate Forumin sekä ilmastopakopelin.


Työkalu monialaisen ympäristöopetuksen suunnitteluun

Monialaisen opetuksen suunnittelu koetaan usein haastavana, sillä on monia asioita, joita pitää ottaa huomioon, ja useamman pyörän pitää pyöriä samanaikaisesti. Helpottaakseen opettajien suunnittelutyötä Itä-Suomen yliopiston tutkija Sakari Tolppanen kehitti työkalun suunnittelun tueksi.

Apukysymysten avulla työkalu ohjaa suunnittelijaa miettimään monialaista opetusta eri näkökulmista. Työkalun avulla opettajat ovat tehneet kattavia monialaisen opetuksen suunnitelmia tunnissa, parissa. Työkalu auttaa pitämään asiat kasassa, ja sen avulla suunnitelmasta on myös helppo viestiä niille opettajille, jotka eivät ole päässeet mukaan suunnitteluprosessiin.


Soiden muuttuvan kulttuuriperinnön jäljillä

Soiden käyttötavoissa ja arvostuksissa on eri aikoina esiintyviä trendejä. Trendejä ja niiden muutosprosesseja tutkimalla pyritään lisäämään ymmärrystä ihmisten kulttuurisen suosuhteen piirteistä.

Maantieteellinen aikakauskirja Terran juhannuksen alla ilmestyneessä Soiden muuttuva kulttuuriperintö -teemanumerossa tarkastellaan soiden kokemisen tapoja ja trendejä 2000-luvulla, niiden vaikutusta suosuhteeseen sekä laajemmin soiden monimuotoiseen kulttuuriperintöön. Teemanumeron toimittivat Kirsi Laurén, Virpi Kaukio ja Pauliina Latvala-Harvilahti.

Teemanumeron artikkeleiden mukaan soiden elävä kulttuuriperintö on avoin erilaisten yhteisöjen määrittelyille ja uusille muodoille. Elämyksellisyys, kantaaottavuus ja yhteisöllisyys näyttävät 2020-luvun suotrendin tulevaisuuden suuntaa.

Ympäristöestetiikan ja kirjallisuuden tutkija Virpi Kaukio tarkastelee soiden lisääntyneen vapaa-ajankäytön ja sitä myötä nousussa olevan luonnon elämyksellisen kokemisen merkityksiä ihmisten suolla kulkemisen tavoissa. Kaukio käyttää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toteuttaman Suo. Kirjoitus- ja kuvakeruun (2018–2019) aineistoa.

Kulttuuriperinnön tutkija Pauliina Latvala-Harvilahden taiteilijahaastatteluihin pohjaava tutkimus tarkastelee suomalaista suotaidetta osana kansainvälisesti yleistyvää, kestävyyskriisiin kiinnittyvää ilmiötä, jossa kantaa ottava taide käsittelee ympäristöhuolten teemoja.

Suotrendi-hankkeen (ks. Suotrendi-tutkimushanke) johtaja, kulttuuriseen ympäristötutkimukseen erikoistunut kulttuurintutkija Kirsi Laurén analysoi Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisojen osallistujien kokemuksia suolla toimimisesta. Karnevalistisessa tapahtumassa suosta muodostuu sosiaalinen ja yhteisöllinen tila, jossa soiden kulttuuriperintöön aiemmin kuuluneet pelot ja kielteiset mielikuvat hälvenevät.


Alkuperäiset tutkimusartikkelit

Aksela, M. ja Tolppanen, S. (2022). Towards Student-Centered Climate Change Education Through Co-design Approach in Science Teacher Education. In: Hsu, YS., Tytler, R., White, P.J. (eds) Innovative Approaches to Socioscientific Issues and Sustainability Education. Learning Sciences for Higher Education. Springer, Singapore.

Jaakkola, N. – Karvinen, M. – Hakio, K. – Wolff, L-A – Mattelmäki, T. – Friman, M. (2022). Becoming Self-Aware — How Do Self-Awareness and Transformative Learning Fit in the Sustainability Competency Discourse? Front. Educ. 7:855583.

Jeronen, E. – Ahonen, P. – Korkeamäki, R-L (2022). Connections of Transformative Education with Bhutan’s Pedagogical Ideas for Promoting Sustainability Education. Sustainability. 2022; 14(1):163.

Kaukio, Virpi (2022). Elämyksellinen suo (The experiential mire).  Terra 134(2) 67–81.

Latvala-Harvilahti, Pauliina (2022). Kohtaamispaikkana suo: Suotaide kulttuuriperintö- ja luontoarvojen yhdistäjänä (Mire as an interface: Combining cultural heritage and environmental values through mire art). Terra 134(2) 83–97.

Laurén, Kirsi (2022). Suo karnevalistisena tilana (Mire as a carnival space). Terra 134(2) 99–112.

Moilanen, A. ja Salonen, A. (2022). Planetaarinen sivistys – kohti antroposeenin ajan sivistysideaalia. Kasvatus & Aika 16(2), 47–71.

Tolppanen, Sakari (2022). A tool for planning multidisciplinary teacher collaboration and project-based learning, Educational Studies.

Tolppanen, Sakari ja Kärkkäinen, Sirpa (2021). The blame-game: pre-service teachers views on who is responsible and what needs to be done to mitigate climate change. International Journal of Science Education, 43:14, 2402–2425.

Tolppanen, Sakari ja Kärkkäinen, Sirpa (2022). Limits of caring: pre-service teachers’ reasons for not taking high-impact actions to mitigate climate change, Environmental Education Research, 28:7, 986–1002.

Wolff, L-A, Laherto, A. – Cheah, S. – Vivitsou, M. – Autio, M. (2022). Transformation toward sustainability in Finnish teacher education policy: Promises and shortcomings. Front. Educ. 7:856237.


Kuva: Essi Aarnio-Linnanvuori

Julkaistu juttusarjassa:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi ry
Lintulahdenkatu 10

00500 Helsinki

+358 45 123 8419
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Tilaa uutiskirje

Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi!
Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.