Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori
Pienroskan havainnointiin on kehitetty uusi menetelmä, joka on helppo ottaa käyttöön jo alakouluikäisten lasten kanssa – myös koulussa. Partiolaiset tekevät kansalaishavaintoja vesien tilasta ja rantojen roskaisuudesta SPARKA-hankkeessa.
Kansalaishavainnointi: mitä ja miksi?
Linturetkeilijä ilmoittaa havaitsemansa lintulajit retken jälkeen avoimeen tietokantaan. Koululainen huomaa kevään ensimmäisen leskenlehden, merkitsee päivän muistiin ja osallistuu Luontoliiton kevätseurantaan. Kesämökkiläinen seuraa veden lämpötilaa pitkin kesää ja ilmoittaa lukemat eteenpäin. Kaikki kolme tekevät kansalaishavaintoja eli ilmoittavat vapaaehtoisesti tekemänsä luontohavainnot yhteiseen käyttöön.
Kun havaitsijoita on paljon, havaintoja kertyy enemmän kuin ammattitutkijoilta koskaan voisi kertyä. Niitä tehdään usein muun elämän, kuten vapaa-ajan, harrastusten ja työtehtävien lomassa. Havaintojen ei tarvitse olla erikoisia tai harvinaisia ollakseen hyödyllisiä.
Kansalaisten tekemät havainnot täydentävät viranomaisten ja tutkijoiden tekemiä mittauksia. Systemaattinen seuraaminen on avuksi, kun pyritään ymmärtämään ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Havaintojen tekeminen on palkitsevaa myös havaitsijalle itselleen: se on tapa osallistua huolenpitoon yhteisestä ympäristöstä.
Rantojen pienroskaa tutkitaan systemaattisesti neliömetrin kokoisilta tutkimusruuduilta. Siivilöinnin jälkeen hiekalle tehdään tiheyserottelu: vesiämpärissä painava hiekka painuu pohjaan, kun taas kevyet muovikappaleet nousevat pintaan.
Partiolaiset ympäristön tutkijoina
Partio-ohjelmaan on perinteisesti Suomessa kuulunut erilaisia ympäristön tutkimiseen liittyviä tehtäviä. Suomen ympäristökeskuksen, Suomen Partiolaisten ja Tampereen yliopiston yhteisessä SPARKA-hankkeessa partiolaisten tutkimuksista pyritään tekemään tiedettä: tavoitteena on luoda valtakunnallinen, partiolaisista koostuva kansalaistiedeverkosto, jonka avulla kerätään havaintoja veden laadusta, sinilevätilanteesta, roskaisuudesta ja mikromuoveista.
Partiolaisille on laadittu kattavat ohjeet havaintojen tekemiseen sekä muita teemaan liittyviä aktiviteetteja, kuten leikkejä ja pelejä. Lisäksi hankkeessa tutkitaan partiolaisten havaintojen tekemiseen liittyviä ympäristökansalaisuuden kokemuksia.
Käytännössä partiolaiset tekevät havaintoja vesistöjen rannoille suuntautuvilla retkillä ja leireillä sekä meripartiolaisten purjehduksilla. Jos partiokolon lähettyviltä löytyy vesistö, havaintojen tekoon ennättää arki-iltanakin.
Ohjasin itse kansalaishavainnointia kahden partiolippukunnan leirillä ja retkellä. Lapset mittasivat veden lämpötilaa, pH-arvoa ja näkösyvyyttä, arvioivat sinilevätilannetta sekä tutkivat rannan roskaisuutta. Tutkimustehtävät ja -välineet olivat osallistujista kiinnostavia, ja tutkimista pidettiin tärkeänä. Pienten partiolaisten viesti aikuisille oli, että luonnosta täytyy pitää hyvää huolta.
Tältä rannalta löytyi muutamia roskia kaikilta tutkimusruuduilta.
Uusi menetelmä pienroskan havainnointiin
Hanketta varten Suomen ympäristökeskus on kehittänyt uuden menetelmän rantojen pienen muoviroskan havainnointiin. Pienroskalla tarkoitetaan 0,5 cm–2,5 cm kokoisia roskia. Tavoitteena on koostaa ensimmäinen arvio pienen muovin määrästä Suomen rannoilla. Etenkään sisävesien roskaisuudesta ei ole vielä juurikaan tietoa.
Menetelmä on periaatteeltaan melko yksinkertainen ja helppo toteuttaa: valitaan hiekkarannalta neliömetrin kokoinen tutkimusruutu ja tutkitaan sen pintakerros 1 cm syvyyteen asti. Apuvälineiksi tarvitaan pieniä lapioita, siivilöitä ja ämpäri sekä jokin tapa, jolla tutkimusruutu merkitään. Jos roskia löytyy, ne luokitellaan ja valokuvataan ja tiedot roskista ilmoitetaan mobiilisovelluksella Suomen ympäristökeskukselle.
Kokeilimme menetelmää sekä partiolaisten että Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kanssa. Isojen kaupunkien uimarannoilta löytyi pieniä roskia melko suuria määriä, vaikka ranta oli äskettäin siivottu. Jonkin verran roskaa löytyi myös syrjäisen alueen järven rannalta.
Luokanopettajaopiskelijat pitivät tehtävää kiinnostavana ja hyvin alakoulunkin käyttöön soveltuvana. He totesivat, että sen avulla saa tuntumaa tutkimuksen tekemisen systemaattisuuteen. Kansalaishavainnointi onkin oiva tapa oppia tutkimisen taitoja.
Täsmällinen ohje pienroskan tutkimiseen löytyy Suomen Partiolaisten verkkosivulta.
Kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee ympäristökasvatuksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa ja on mukana SPARKA-hankkeessa tutkijana.
Kuvat: Essi Aarnio-Linnanvuori
2022
2021
2020
2019
2018
2017
Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs
00500 Helsinki
+358 45 123 8419
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3
Tilaa uutiskirje
Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi! Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.