Samojen tähtien alla ja saman maan vuoksi

Vanha mies silittää tähteä pöydän pinnassa. Lausuu kahdeksan haltian nimet ja vertaa niitä ilmansuuntiin. “Pohjoisessa on Ukko ja Etelässä maaemo…” Hindulaisilla on yhtä paljon pääjumalia kuin meilläkin.

Olin poikani kanssa Muhun saarella, missä Tihusen hevostilan isäntä Martin Kivisoo on saanut maauskoisen opin suvun perintönä. Tilalle on rakennettu muinaispolku, jossa kerrotaan pyhistä kivistä, ja ruokahuoneessa nousee maailmanpuu, tähtitaivasta kannatteleva tammi. Kahdeksankantainen tähti eli kannuksenpyörä on Muhussa tärkeä ornamentti. Se esiintyy saaren vaakunassa ja kansallispuvussa. Kuvio tarkoittaa myös aurinkoa.

Samanlainen aurinkosymboli näkyy monen suomalais-ugrilaisen kansan symboliikassa. Se liehuu esimerkiksi udmurttien ja mordvalaisten lipuissa. Kahdeksansakarainen tähti esiintyy myös hyvin kaukana. Se on Chilen lipussa ja meksikolaiset intiaanit käyttivät symbolia esimerkiksi unisieppareissa, joilla he suojasivat lastensa unet.

Minulle tähdet tuovat toivoa, auringon lasku levollisuuden tunteen. Pimeä yö on kaunis ja levollinen, kun tähdet tuikkivat pilvien välistä. Välillä tuntuu, että ne puhuisivat kanssani, ja laulankin usein ikäväni tähdille.

Ympäristökasvatuksessa olen käyttänyt tähtikuvioihin liittyviä eläintarinoita tuomaan mystiikkaa satuun. Talventaikoja kulkee metsässä ja suojaa sinisen hämyisellä savulla havupuut, savu nousee taivaalle ja ilmassa on odotuksen tunne. Taiottuaan eläimet nukkumaan talviunille Talventaikoja nousee mäelle. Hän nostaa sauvansa kohti taivasta Otavan kurkistaessa pilvien välistä. Aamuyöstä alkaa sataa tähtiä, valkoista suojaavaa lunta, joka peittää eläinten talvipesät ja tuo rauhaisan talven horroksen.

Tähtien seuraajat

Muuttolinnut seuraavat tähtiä suunnistaessaan. Suomalaisessa mytologiassa ne lentävät pitkin linnunrataa lintukotoon. Syksyisen tähtitaivaan kirkastuessa erottuu joutsenen tähtikuvio kuin muistona muuttolinnuista. Äänisen rannalla eläneen kansan voi ajatella olevan joutsenen kansa, koska joutsen esiintyy kansan kalliopiirroksissa. Karhu ja hirvi on myös ajateltu esi-isinä ja niiden nähdään juoksevan taivaan tähtikuvioissa.

Näytän lapsille tähtikuvioita ja kerron niihin liittyvän tarinan liimaamalla Kassiopeian ja Andromedan tähtikuvion pahville keltaisista pahvitähdistä. Muodostan näin vanhan saamelaisen tarun mukaan kuusijalkaisen peuran tähtikuvion, koska koen peuran yhdeksi suojeluseläimekseni. Tyttö haluaisi oppia liihottelemaan perhosen tanssin tapaan, hän liimaa keskittyneesti tumman siniselle pahville oman näkemyksensä perhosen tähtikuviosta. Tähtikuvioita ja niihin liittyvä tarinoita voi myös itse luoda taivaalle.

Lapsi voi ajatella, että hänen suojeluseläimensä on laskeutunut tähdistä. Ajatus on sukua kristinuskon Jeesuksen syntytarinalle, jossa tähti kohoaa merkiksi vapahtajan syntymästä. Jumalien ajatellaan asuvan tähdissä ja tietäjät seuraavat tähteä Beetlehemiin. Tähtien sijainteja seurasivat jo viikingit matkoillaan, ja kompassi muistuttaa tähteä. Eli yhä vieläkin seuraamme tähteä suunnistaessamme, vaikka emme tähtikuvioita tunnistaisikaan.   

Menetetyt tähdet

Muhulla vallitsi rauhaisa maaseudun tunnelma. Ratsastimme ali pähkinäpensaskaarien muinaisten pyhien kivien luokse tekemään parannus- ja luonnonyhteysriittejä. Olimme kivien luona ja tammipuiden lehdossa kuin pyhässä suojassa maailman pahuuksilta ja vääryyksiltä. Kuitenkin samaan aikaan Syyriassa sodittiin, Afrikassa levisi kuivuus ja siirtolaisten muuttovirrat pyrkivät rajojen ylitse. Ihmiset etsivät rauhaisaa ja viljavaa maata, jossa elää turvassa. Voidaan ajatella, että he olivat kuin muuttolintuja etsimässä uusia asuinsijoja, paratiisia.

Myös itämaisilla kansoilla lipuissa on nähtävissä tähtisymboli. Irakin vanhassa lipussa on kolme viisisakaraista tähteä ja kurdeilla on kirkas aurinko punavalkovihreäraitaisella pohjalla. Minulle se tuo mieleen auringon laskun hiekalla keitaan luona. Aurinko on myös Japanin lipussa ja punavalkoisia värejä monilla Aasian kansoilla.

Ilmastonmuutoksen myötä pilvisyys ja sateisuus lisääntyvät. Kansojen muuttaessa keino- ja mainosvaloin valaistut kaupungit leviävät. Mainokset ja hektinen kaupunkielämä ohjaavat kuluttamaan. Seuraammeko me tähteä vai kulutuksen oravanpyörää? Tunnemme avaruuden yhä tarkemmin, voimme ennustaa meteorimyrskyn, mutta samaan aikaa sammutamme tähtitaivaan.

Lapsi itkee lohduttomasti päiväkodin pihalla, ikävä kumpuaa taivaalle. Ilma on kostean pilvinen. Rauhoitan lapsen laululla, jonka kielestä hän ei ymmärrä sanaakaan, ja näytän lumikiteitä koivunlehdissä. Tähti syttyy epäileviin silmiin.

Muodostamme lasten kanssa maahan lehdistä tähtikuvioita ja ihailemme luupeilla sadepisaroissa sateenkaaria. Vaikka taivas itkee, niin voimme sytyttää toiveen lumesta muodostamalla piirin, jossa pyörivät yhtä aikaa lapset, joiden sukujuuret ovat Syyriassa, Irakissa, Afrikassa, Venäjällä ja monessa muussa maassa. Olemme Suomessa, kuvaannollisesti sanottuna tähtien maassa, ja toivomme yhdessä piirissä lunta suojaksemme ja iloksemme. Miksi me sodimme siitä, mitä tähteä pitäisi seurata, ja hävitämme ristiriitaisella toiminnallamme tähtitaivaan, vaikka siellä on aina ollut suojamme?

Teksti ja kuvat: Milla Tuormaa