Taiteellinen tekeminen tuo ympäristökasvatukseen henkilökohtaisuuden, moniaistisuuden ja moniäänisyyden

Kun taidetta tehdään yhdessä ja jaetaan, ihmisten moniääniset suhteet ympäristöön pääsevät esille, sanoo taidekasvattaja Tiina Humaloja. Hän innostaa Merkityksellinen maisema -oppaassa taideperustaiseen ympäristökasvatukseen puutarhassa ja metsässä. Samalla kun lukija saa uudesta kirjasesta helposti sulavan annoksen ympäristöstä ja yhteisöstä ammentavan taiteen käsitteitä, hän pääsee kurkistamaan tekemisen meininkiä ja ihania pienoismaailmoja.

Uusia maailmoja puiden, pensaiden ja kukkien keskellä

Tiina Humaloja on itähelsinkiläinen taidekasvattaja, jolle Kumpulan sata vuotta vanha koulukasvitarha on ollut tärkeä kasvattaja ja ympäristö. Helsingin keskustan lähistöllä sijaitseva puutarha merkitsee hänelle yhteisöllistä tilaa, jossa voi toimia spontaanisti ja luovasti sekä havahtua ympäristölle ja kestävän elämäntavan asioille.

– Erityisesti majojen rakentamisessa koetut tunteet ja valtava innostus sekä ihmisen asumisen tavoista keskusteleminen ovat olleet minulle tärkeitä herättelijöitä. Minua kiehtoo lasten kyky luoda puiden, pensaiden ja kukkien avulla täysin uusia maailmoja.

– Ajattelen, että moniaistinen, omaehtoisesti syntyvä kosketus ympäristöön on vastuullisen ympäristökäyttäytymisen ja -kasvatuksen perusta. Taiteellisella toiminnalla voi päästä kokemisen tasoille, joissa tämä kosketus mahdollistuu.

Humaloja on työssään huomannut, että taiteen opasmateriaalille on tarvetta, ja nyt hän on toteuttanut haaveensa ja kirjoittanut Merkityksellinen maisema -oppaan.

Oppaan kirjoittaminen oli hänelle itselleen ajatuksellista jäsennystyötä taideperustaisen ympäristökasvatuksen sisällöistä. Tuloksena on nettikirjanen, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat hyödyntää taiteellisia tekemisen tapoja omassa työssään tai harrastustoiminnassaan. Julkaisu selventää myös taidemaailman käsitteitä ja tarjoaa innostavia tekemisen vinkkejä.

Mitä taidekasvatus tarjoaa ympäristökasvatukselle?

Tiina Humaloja toteaa, että ympäristökasvatus voi toki perustua tietopohjaiseen ainekseen. Pelkkä tieto ei kuitenkaan kosketa, vaan saattaa jopa pitää tärkeän asian melko etäisenä.

– Taiteen keinojen kautta muodostuu aktiivinen ja pohdiskeleva suhde ympäristöön. Voimme huomata, että meidän ei tarvitse tyytyä annettuihin tapoihin olla ja vaikuttaa yhteisessä tilassa.

– Kasvatuksen menetelmissä täytyy olla mahdollisuus toimintaan, itseilmaisuun, kokemiseen ja eläytymiseen. Lasten luontainen kokeileva, tutkiva ja hullaantuva toiminta neuvovat meitä tässä hyvin!

Taiteellisessa tekemisessä mahdollistuvat henkilökohtainen kokeminen, moniaistisuus ja moniäänisyys: erilaiset näkemisen ja tulkitsemisen tavat. Humaloja uskoo, että samaa asennetta tarvitaan myös silloin kun eläydytään ympäristöön.

Kumpulan koulukasvitarha on merkityksellinen ja yhteisöllinen paikka hänelle itselleen, mutta hän korostaa, että taiteellisessa toiminnassa hyvin monenlaiset paikat voivat muodostua merkittäviksi: niin lähimetsän kallio kuin jäähallin kulmakin.

– Taiteellinen työskentely tietyssä paikassa korostaa paikan luonnetta tai muuttaa sitä niin, että se näyttäytyy suojelemisen arvoisena. Paikka voi muuttua toiseksi hyvin hienovaraisilla keinoilla, esimerkiksi metsän materiaalien järjestämisellä tai ohjaamalla valoa peileillä, kuin veistäen sitä eri suuntiin.

Näin teimme pienoismaailmoja

Tiina Humaloja selittää, miten kuvien kauniit pienoismaailmat ovat syntyneet:

– Tehtävänä oli rakentaa metsän asukkaalle maja pajuista, sisalnarusta ja ympäriltä löydetyistä luonnonmateriaaleista. Majoista oli tarkoitus muodostua yhteinen pienoismaailma.

– Maja tehtiin tiettyyn paikkaan, esimerkiksi roikkumaan oksasta tai puunrunkoa vasten. Työn sai tehdä pareittain, ryhmissä tai yksin.

– Harjoittelimme ensin muutamia solmimisen tapoja, jotta pystyimme yhdistämään keppejä ja luonnonmateriaaleja toisiinsa ilman liimaamisen tarvetta.

– Sen jälkeen kun majat olivat valmiita, rakensimme erilaisia majoja yhdistäviä polkuja, rautateitä ja riippusiltoja yhteiseen kaupunkiimme. Näin majojen asukkaat pääsivät kulkemaan toistensa luo.

– Tehtävässä oli mukana 9–12-vuotiaita ympäristötaideleiriläisiä.

Taiteellinen tekeminen voi lievittää ulkopuolisuuden kokemista

Kirjassaan Tiina Humaloja esittelee 1960-luvun lopulta alkaen vaikuttaneen köyhän taiteen (arte povera) suuntausta, jossa käytettiin yksinkertaisia, luonnollisia ja arkisia materiaaleja. Köyhä taide on ottanut kantaa teollistumisen ja kulutuskulttuurin arvoihin vastustaen niiden ihannoimista.

– Köyhää taidetta voi nykyäänkin tehdä esimerkiksi yhdistämällä teollisesti tuotettuja, kierrätettyjä materiaaleja ja luonnosta löytyviä orgaanisia elementtejä. Niukkuutta vaalivasta asenteesta taiteen tekijä voi löytää oleellisimman ja kiehtovimman tavan käsitellä ympäristöaiheita ja omaa luontosuhdettaan.

Taiteellinen tekeminen auttaa ymmärtämään, että rakennettu ja rakentamaton ympäristö on kaikkien yhteinen – myös minun, ja siten se voi osaltaan lievittää ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemista.

– Syrjäytymisen monimutkaisessa prosessissa voi olla kyse myös siitä, että ihminen ei koe omaa elinympäristöään merkitykselliseksi ja että hän ei koe pystyvänsä vaikuttamaan ympäristössä tapahtuviin asioihin. Hän ei ehkä tunne kuuluvansa mihinkään, Tiina Humaloja pohtii.

– Oma maa voi myös olla jossain muualla ja nykyinen paikka on niin vieras, ettei sitä uskalla lähestyä, koska kokee sen kuuluvan jollekin toiselle. Taiteen tekeminen yhteiseen ympäristöön voi havahduttaa ja juurruttaa merkityksettömiltä tuntuviin ohikulkupaikkoihin, asuin- ja työympäristöihin tai täysin vieraaseen maahan. Paikka muuttuukin merkitykselliseksi.

– Kun taidetta tehdään yhdessä ja sitä jaetaan, ihmisten moniääniset suhteet ympäristöön pääsevät esille. Yhteisöllisessä taiteellisessa toiminnassa saamme myös kokea, miten eri lähtökohdista tuleva toinen ihminen kokee ympäristön.

Haastattelu: Marjo Soulanto

Kuvat pienoismaailmoista: Tiina Humaloja

Merkityksellinen maisema. Näkökulmia taideperustaiseen ympäristökasvatukseen puutarhassa ja metsässä. Nuorisoasiainkeskus / Helsingin kaupunki & Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry 2016.

Lataa opas