Skip to content
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kautta aikojen lapset ovat livistäneet lähimetsään seikkailemaan. On herkistetty korvia luonnon äänille ja havainnoitu luontoa uusin silmin. Kiiltomatoja ja omia kokemuksia tarkastelemalla myös luonnonsuojelun viesti menee perille vaivihkaa. Ötökkätietoa luodaan ja välitetään Simonkallion koulussa. Ötököilläkin on historiansa ja siihen on tarttunut myös Vantaan kaupunginmuseo arkeologisissa kaivauksissaan. Vantaalla vietetään ötökkä-teemavuotta kaikenikäisten kanssa.

Teemavuoden 2019 tavoitteena on nostaa paremmin tietoisuuteen luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät selkärangattomat pikkueläimet, ötökät. Niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat aivan ratkaisevia ihmisen hyvinvoinnille. Ötököiden elämänvaiheet ovat täynnä yllättäviä ja kiehtovia yksityiskohtia. Kesäksi on palkattu kaksi lähiluonto-opasta ötökkäteemalla.

Minea Markoff ja ötökkähotelli luokan luontoretkellä keväällä 2018.

Ötökkähotellit ovat kaupunkialueilla ja siistityissä ympäristöissä pieni luonnonsuojeluteko. Hyönteiset, kuten villimehiläiset, pölyttävät hedelmäpuita ja kukkia. Leppäkertut, harsokorennot ja pihtihäntäiset hävittävät tuhohyönteisiä. Leppäkertut syövät elinaikanaan tuhansia kirvoja.

Hyönteisten luonnolliset pesintä- ja talvehtimispaikat ovat käyneet harvinaisemmiksi. Ötökkähotelli tarjoaa suoja- ja pesäpaikan sekä mahdollisesti myös talvehtimispaikan.

Vinkkejä ötökkähotellin valmistamiseen

Ötökkähotellin huoneet täytetään erilaisilla luonnonmateriaaleilla, kuten kävyillä, meriheinällä, kuorikatteella, kutterilastulla, sammaleella, järviruo´olla. Mehiläiset ja petopistiäiset viihtyvät koloissa, ja niille voi porata puuhun reikiä. Järviruoko sopii päiväperhosille ja kävyt ja kuorike sopivat esimerkiksi leppäkertuille.

Ötökkähotellin voi ripustaa aurinkoiseen ja suojaisaan paikkaan noin 1–2 metrin korkeudelle kasvillisuuden yläpuolelle mihin vuodenaikaan tahansa. Ensimmäiset villimehiläiset saattavat etsiä suojapaikkaa jo helmi-maaliskuussa ja loppusyksystä monet päiväperhoset saattavat etsiä talvehtimispaikkaa. Näin kertoo 4-luokkalaisten luokanopettaja Ingrid Kaukonen Simonkallion koulusta.

Hotelleja on rakennettu koulussa luokanopettajan ja teknisen työn opettajan Jani Suihkosen kanssa yhteistyössä jo pari vuotta. Yhteensä on syntynyt 90 ötökkähotellia, jokaiselle oppilaalle omansa, vietäväksi kotiin, mökille tai koulun retkillä sijoitettavaksi lähiluontoon. Oppilas Santeri Rädyn hotelli sai paikkansa Kylmäojan varteen samoille paikoille, joille Lions Club on tehnyt linnunpönttöjä.

Pelastetaan maailmaa ja tiedetään, että omenia ja hedelmiä ei olisi olemassa ilman hyönteisten pölytystä. Suklaatakaan ei olisi ilman polttiaisia.

Luupit ovat olleet ahkerassa käytössä luontoretkillä jo esikoulussa. Kun kysyn, mitä ötököitä koululaisilla tulee mieleen, on vastauksena hyttynen, hämähäkki, paarma ja myös harvinaisempi kovakuoriaislaji halavasepikkä. Päivänkorentoja voi ihailla – ne elävät vain yhden päivän – ja ehkä hyttysetkään eivät ole ihan niin karmeita enää.

Lillaksen kaivoa ollaan juuri kaivamassa esiin.

Luontotietoa kaupunginmuseon kaivauksista

– Selkärangattomat ovat ihmeitä täynnä, niitä on aina ollut ja uusia lajejakin syntyy, kertoo arkeologi Andreas Koivisto Vantaan kaupunginmuseosta.

Kaupunginmuseon arkeologit suorittivat vuosina 2011–2013 kaivauksia Vantaanlaaksossa Mårtensbyssa 1500-luvulla eläneen Jöran Bonde -nimisen kauppiaan Lillas-tilalla. Tila hylättiin 1700-luvun lopussa ja se on ollut autiona meidän päiviimme saakka.

Vanhojen rakennusten pohjien lisäksi arkeologit löysivät tilalta hylätyn kaivon, jonka reunoja kiersi hirsistä tehty kehys. Läheltä kaivon pohjaa otettiin maanäytteitä, joista tutkija voi etsiä esimerkiksi kasvien tai hyönteisten jäänteitä. Lillaksen kaivosta otetusta maanäytteestä löytyi kymmeniä eri hyönteisjäänteitä.

Koska hyönteiset viihtyvät erilaisissa ympäristöissä, niiden avulla voi selvittää, minkälainen luonto tilan ympärillä on ollut, minkälaisia kasveja siellä on ollut ja millaisia eläimiä tilalla on elänyt kaivon ollessa käytössä 1700-luvulla. Näytteestä löytyi esimerkiksi useita maakiitäjiä, jotka viihtyvät avoimissa kulttuurimaisemissa. Lannasta pitävät metsäsittiäiset ja lantakuoriaiset kertovat puolestaan eläintenpidosta tontilla. Hyönteisanalyysi on osa palapeliä, jonka avulla rakennetaan yhdessä muiden tutkimusaineistojen kanssa monipuolista kuvaa entisajan elämästä vantaalaisella maatilalla.

Ötököiden mutkikas matka ennen ja nyt… luonto on loputtoman monitahoinen! Heinäsirkat virittelevät konserttiaan, kukissa lepattelee kultasiipiä ja hopeatäpliä. Piha on punaisenaan palavaa rakkautta.

 

Teksti: Riitta Salasto

Kuvat: Riitta Salasto, Ingrid Kaukonen ja Andreas Koivisto / Vantaan kaupunginmuseo

Jutun ylimmässä kuvassa oppilaita opettajiensa kanssa luokkahuoneessa: Ingrid Kaukonen (vas.) ja Santeri Räty, Minea Markoff, Maisa Lundell, Ranja Kaasalainen ja Jani Suihkonen

Julkaistu juttusarjassa:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Scroll To Top