Tummat tunteet – Miriam Greenspanin anti ympäristökasvatukselle

”Suurin ongelma ei ole pelko, vaan pelon pelko”, väittää kokenut terapeutti Miriam Greenspan. Hänen vuonna 2004 Yhdysvalloissa julkaistu teoksensa Healing through the Dark Emotions: The wisdom of Grief, Fear, and Despair tarkastelee vaikeita tunteita ja nykyihmisen taipumusta vältellä niitä. Ympäristökasvattajalle teos tarjoaa tärkeitä välineitä ympäristökriisin kohtaamiseen.

Greenspan on samaa mieltä kuin esimerkiksi filosofi Sami Pihlström, jonka syksyllä 2018 ilmestynyt teos Ota elämä vakavasti! Negatiivisen ajattelijan käsikirja (Ntamo) herätti huomiota. Heidän mukaansa yhteiskunnassamme joskus korostetaan liikaa positiivisia tunteita. Greenspan ja Pihlström eivät ole synkistelijöitä, vaan yksinkertaisesti puhuvat sen puolesta, että ihmiselämään kuuluvat myös vaikeat tunteet. Yhteisöinä meidän tulee pystyä tarjoamaan yksilöille tukea myös elämän varjopuolen käsittelyyn.

Monet nuoret ovat viime vuosina kokeneet, että he ovat jotenkin heikkoja ja epäonnistuneita, koska he tuntevat ympäristöahdistusta. Tämä on yksi syy siihen, miksi pidän Greenspanin kirjaa niin tärkeänä. Greenspan käsittelee laajasti sitä, millaisia häpeään liittyviä rakenteita on olemassa vaikeiden tunteiden suhteen. Haavoittuvuutta pelätään, joten etenkin miehet yrittävät korostaa olevansa pelottomia. Suru koetaan uhkana ja epätoivo sairautena. Ihmiset jäävät yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, koska niitä ei uskalleta kohdata.

Greenspan keskittyy kolmeen vaikeaan tunteeseen, joita hän kutsuu tummiksi tunteiksi (dark emotions): epätoivoon, suruun ja pelkoon. Epätoivon yhteydessä hän keskustelee paljon masennuksesta ja ylipäätään tautiluokituksiin liittyvistä ongelmista. Ihmiset tarvitsevat välineitä, joilla he kykenevät elämään tunteidensa kanssa. Joskus se, että epätoivo (masennus) tai ahdistus määritellään sairauksiksi, johtaa liian yksinkertaisiin yrityksiin poistaa ongelmat lääkityksellä. (Tietenkin on myös tilanteita, joissa lääkitys on tarpeen.)

Olen hyödyntänyt Greenspanin kirjaa omissa ympäristöahdistukseen liittyvissä tutkimuksissani ja käytännön toimissani. Teos sisältää paljon konkreettisia harjoituksia ja virikkeitä, joita voi käyttää sekä itsenäisesti että ryhmien kanssa työskennellessä. Kirjan lopussa on mindfulness-tyyppisiä harjoitteita.

Esittelen Greenspanin perusmetodin, jota hän hyödyntää tummien tunteiden käsittelyssä. Hän kutsuu sitä seitsemän askeleen malliksi.

Seitsemän askeleen malli

1. Tahtotila (intentio). Sitoudun työskentelemään tämän tunteen kanssa, vaikka se voi tuntua aluksi epämukavalta.

2. Tunteen arvon vahvistus (affirmaatio). Luotan siihen, että tällä tunteella on jotain tärkeää kerrottavanaan.

3. Kehollisuus. Tunnustelen, missä kohden kehoani tämä tunne tuntuu.

4. Laajempi tarina tunteideni taustalla (kontekstualisaatio). Asetan tunteeni osaksi laajempia kehityskulkuja, yhteiskunnallista kontekstia ja omaa sekä sukuni historiaa.

5. Ei-toiminnan tie. Pidättäydyn ensin toimimasta ja tarkastelen tunnettani.

6. Toiminnan tie. Kanavoin tunteen energian toimintaan maailman hyväksi.

7. Läpivirtaus. Uskaltaudun elämään ja kokemaan, mikä yleensä johtaa muutoksiin, transformaatioon.

Olen hyödyntänyt Greenspanin metodeita erilaisissa ympäristökasvatuksellisissa työpajoissa. Usein olen poiminut teemoista osan ja yhdistänyt niihin kirjan lopusta löytyviä harjoitteita. Kasvattajan kannattaa käydä harjoitukset ensin läpi itse, omakohtaisesti prosessoiden, jotta omat tunnereaktiot ovat tutumpia.

Pieni varoituksen sana on vielä paikallaan: Greenspan on avoin henkisyyden harjoittamiselle, vaikka se ei olekaan kirjassa mitenkään määräävässä roolissa. Mutta jos lukija on vahvasti uskontoallerginen, kannattaa varautua tähän. Joka tapauksessa pidän kirjan antia soveltuvana hyvin erilaisille ihmisille. Teos löytyykin monen kansainvälisen ympäristökirjailijan lähdeluettelosta.

Teksti: Panu Pihkala. Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija, jonka seuraava teos Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja) ilmestyy syksyllä 2019.