Ulkona asian äärellä

On kevät, ja alamme kuoriutua taas ulos. Ulkoilmaelämä alkaa kiinnostaa, kun aurinko alkaa pilkahdella ja säät lämpenevät. Olen viime aikoina pohtinutkin seuraavaa: kuinka tärkeää ympäristökasvatuksessa on se, että lähdetään ulos?

Ympäristökasvatus on monien mielikuvissa edelleen vain lapsille ja nuorille suunnattua luontokasvatusta, jossa tutkitaan ja havainnoidaan sekä retkeillään luonnossa. Me alan ihmiset toki tiedämme, että ympäristökasvatus on tosiasiassa paljon enemmän. Käsite vuorottelee monin paikoin kestävän kehityksen kasvatuksen kanssa ja sen tähtäimessä on kestävän elämäntavan edistäminen aina opetussuunnitelmissa esiintyvään ekososiaaliseen sivistykseen saakka.

Laaja ja moniulotteinen ympäristökasvatus ei ole siis vain luonnossa tapahtuvaa toimintaa, mutta tästä huolimatta ulos lähteminen on kuitenkin oleellinen osa sitä. Kun kokosimme tätä verkkolehteä, kaikista jutuista ainakin seitsemän käsitteli ulkona oppimista ja luonnossa liikkumista jostakin ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Kuten Jenni Skaffari Luontokoulu Korennosta kertoo tässä lehdessä työstään: ”Saan tehdä arvokasta ympäristön hyvinvoinnin edistämistyötä, opettaen, ulkona, muiden kanssa.”

Onko siis lähdettävä ulos? Tiedämme, että omakohtaiset luontokokemukset ovat oleellisen merkityksellisiä luontosuhteen ja -suojeluhalun kehittymisessä, samoin kuin tärkeän ihmisen esimerkki ja innostus. Tasapainoisesta luontosuhteesta voi kasvaa nähdäkseni kohti ekososiaalisesti sivistynyttä kansalaisuutta.

Kun lähtee ulos, jotakuinkin alkuperäisen luonnon äärelle – siihen riittää vaikka vain vanha suuri puu – pääsee elämän lähteille. Ulkona voi kokea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, osa luonnon kiertokulkua, osa muutakin kuin vain ihmisten elämää. Milla Tuormaa kuvaa tämän lehden artikkelissaan kauniisti tätä: ”Puun alla sitä miettii, mitä lopulta tarvitsee: suojan, vettä, maata ja aurinkoa; toivoa, valoa ja yhteyksiä.” Luontokokemusten jälkeen voidaan sisätiloissa kyllä hyvin jatkaa.

Muistutuksena ulos lähtemisen tärkeydestä vietetään Ulkoluokkapäivää 17.5. samanaikaisesti yli sadassa maassa. Toukokuun alussa tätä kirjoittaessani tapahtumaan on jo ilmoittautunut 13 487 lasta ja nuorta Suomesta. Koko maailmassa osallistujia on jo reilusti yli miljoonan! Meille suomalaisille ulos lähteminen koulupäivän tai päiväkotipäivän aikana ei ehkä ole kovin kummallista, mutta monissa maissa se saattaa olla aivan uutta.

Tulkaa mukaan näyttämään esimerkkiä muulle maailmalle – lähdetään yhdessä ulos!

Teksti: Sinikka Kunttu

Lue Pihla Salmisen juttu ulkona leikkimisen ja oppimisen moninaisista vaikutuksista.