Uskonnon opetus ohjaa eettiseen pohdintaan

Tällä kertaa sarjassa tarkastellaan ympäristöaiheita uskonnon opetuksessa. Uskonnon oppitunneilla ollaan elämän suurten kysymysten äärellä. Yhteys ympäristökasvatukseen on luonteva: kysymykset hyvästä ja pahasta, maailmankatsomuksen vaikutuksesta yksilön valintoihin sekä ihmiselämän tarkoituksesta tulevat vastaan myös silloin, kun pohditaan ympäristöaiheita.

Kestävän kehityksen teemat vahvistuvat uskonnon opetuksessa

Kestävä kehitys ei ole uskonnossa opetettavana teemana suinkaan uusi, mutta esimerkiksi evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjoissa sen käsittely on ollut melko vähäistä. Uudessa opsissa edellytetään aiempaa selkeämmin ympäristön ja kestävän kehityksen käsittelemistä osana uskonnon keskeisiä sisältöjä.

Jo alkuopetuksessa eri uskontojen yhteisissä tavoitteissa mainitaan seuraavasti:

”– ohjata oppilaita eettiseen pohdintaan sekä hahmottamaan, mitä tarkoittaa vastuu itsestä, yhteisöstä, ympäristöstä ja luonnosta.”

Luokilla 3–6 tavoitetta laajennetaan sisältämään kestävän tulevaisuuden käsite sekä omien valintojen arviointi. Yläluokilla tavoitellaan lisäksi muun muassa kestävään elämäntapaan kannustamista.

Opetussuunnitelman perusteiden perusteella näyttäisi siis siltä, että ympäristö ja kestävä kehitys on punottu vankkana vihreänä lankana osaksi uskonnon opetusta. Haasteena on kuitenkin se, miten teemat todellisuudessa näkyvät eri uskontojen opetuksessa. Löydetäänkö ympäristöaiheisiin kunkin uskonnon näkökulmasta sopiva ja olennainen käsittelytapa?

Ympäristöetiikkaa ja erilaisia katsomuksia

Ympäristöetiikka on selkeä ja tärkeä osa uskonnon etiikan opetusta. Erityisesti eläinten oikeudet kiinnostavat nuoria, mutta myös muita yksilö- ja yhteiskuntaeettisiä kysymyksiä käsitellään ympäristöön liittyen. Ympäristöetiikkaa voi käsitellä erillisenä kokonaisuutena, mutta sen voi myös kytkeä laajemmin etiikkaan ja erilaisiin katsomuksiin.

Miten yhteys eettisen periaatteen ja arjen käytännön välillä saadaan ymmärrettäväksi? Miksi periaatteessa arvostamme luontoa, mutta silti aiheutamme ympäristöongelmia? Miten monen sukupolven päähän tulevaisuuteen vastuumme ulottuu? Miten nuori voi omassa arjessaan kantaa vastuuta ympäristöstä?

Aihepiiri vaatii rakentavaa ja moniäänistä keskustelua sekä mielellään myös toimintaa. Ympäristöetiikkaan onkin hyvä kytkeä myös vastuullisen ja aktiivisen kansalaisuuden teemoja!

Uskonnonopetuksessa keskusteluun nousevat luontevasti myös eri maailmankatsomusten erilaiset luontosuhteet. Maailmanuskontoja opiskeltaessa luonnon merkitys kussakin uskonnossa on kiinnostava näkökulma. Lisäksi uskonnossa tärkeä aihepiiri on opiskeltavan uskonnon oma luontosuhde. Kristinuskon piiriin kuuluvissa oppiaineissa tätä käsitellään usein luomiskertomuksen yhteydessä, kun pohditaan, mikä on ihmisen suhde muuhun luomakuntaan. Onko ihmisellä oikeus ottaa luonnosta mitä vain? Mihin kehotus viljellä ja varjella velvoittaa?

Rakennetun ympäristön havainnointi on luonteva osa uskonnonopetuksen yhteydessä toteutettavaa ympäristökasvatusta. Kirkkoympäristöihin tutustuminen sekä uskonnollisten symbolien tunnistaminen vaikkapa katukuvasta sopivat hyvin uskonnon oppitunnin ohjelmaksi tai kotitehtäväksi.

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori

Julkaistu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä  25.4.2015