Väljyyttä ajatteluun ja elämään

Teksti: Satu Jovero

---

Ajattelu ja käyttäytyminen -sarjan ensimmäisessä artikkelissa pohdittiin, mitä ajattelullemme tapahtuu, kun koemme, että meillä on liian vähän jotakin. Eli sitä, miten niukkuus muovaa valintoja ja käyttäytymistämme. Tämä artikkeli jatkaa näistä havainnoista kohti käytännön ratkaisuja. Jos et vielä ole lukenut edellistä artikkelia, voit lukea sen tästä.

---

Kognitiivinen kaista ja putkinäkö

Systeeminen ymmärrys tarkoittaa sitä, että asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Näin on myös oman mielemme sisällä. Jokainen pienikin päätös vaatii kognitiivista kaistaa. Ja usein onnistuneeseen suoritukseen – kuten vaikka rahan säästämiseen tai kestävämpiin kulutusvalintoihin – vaaditaan kymmeniä, ellei jopa satoja pieniä päätöksiä. Esimerkiksi terveys, kouluttautuminen, työ, taloudenpito ja lastenhoito eivät ole toisistaan irrallisia elämän osa-alueita, sillä ne kaikki kuluttavat kognitiivista kaistaa ja vaikuttavat käytettävissä olevan kaistan leveyteen.

Kun tehtävää on paljon, pakkaamme aikataulut ja ”mielemme matkalaukun” vaistonvaraisesti tupaten täyteen. Koska mielessämme on tuhat tekemätöntä ja muistettavaa asiaa, unohdamme jättää matkalaukkuun tilaa, jotta voisimme varautua yllätyksiin, joita tulevaisuus väistämättä tuo tullessaan. Toistuva tulipalojen sammuttaminen johtaa putkinäköön ja siihen, että yksikin yllätys voi suistaa radalta. Putkinäkö tekee meistä lyhytkatseisia, emmekä piittaa tulevaisuuden murheista – haluamme vain selviytyä tästä hetkestä.

Kaistan leveyttä voi kuitenkin onneksi kasvattaa. Monet yllätykset ovat ennakoitavissa, ja niihin voi varautua. Jos jo runsauden päivinä osaamme ennakkoon varautua tulevaan niukkuuteen, meillä on tilanteen tullen enemmän reagointivaihtoehtoja ja väljyyttä.

Usein ajatellaan, että koulutus on vastaus moniin ongelmiin. Että ongelmien ratkaisemiseksi meidän on vain opetettava ihmisille taitoja, joita tilanne vaatii tai jotka heiltä puuttuvat. Emme ehkä tule ajatelleeksi, että niukkuuden ja ruuhkautuneen ajankäytön maailmassa koulutus voi viedä ihmisiltä enemmän kuin antaa. Ajanpuutteesta tai taloudellisista huolista kärsivälle ihmiselle kouluttautumisen kognitiivinen kustannus voikin olla yllättävän korkea. Se kuluttaa ennestäänkin vähäisiä resursseja – kognitiivista kaistaa – ja vie voimavaroja pois muusta selviytymisestä. 

Miten voisimme huomioida tämän työssämme?

1. Lyhyt ja konkreettinen oppi menee parhaiten perille

Esimerkki: Dominikaanisessa tasavallassa järjestettiin pienyrittäjille taloushallinnan opetusta – sitä, etteivät omat rahat mene sekaisin yrityksen rahojen kanssa. Toiselle ryhmälle opetettiin kirjanpitoa ja voittojen laskemista. Toisille taas opetettiin käytännönläheisiä peukalosääntöjä, jotka oli omaksuttu paikallisilta pienyrittäjiltä (säilytä omat rahat rintaliivin oikeassa kupissa ja yrityksen rahat vasemmassa). 

Peukalosääntöjä hyödyntänyt koulutus oli menestys, sillä kaikki halusivat tulla jatkokurssille! Lyhyt ja yksinkertainen koulutus kulutti vähemmän kaistaa ja oli siksi koulutettaville hyödyllisempi.

2. Oikea ajoitus on tärkeää.

Tieto ja tarvikkeet kannattaa tarjoilla vasta mahdollisimman lähellä sitä hetkeä, kun niitä oikeasti tarvitaan. Ihmisten ajattelussa nykyhetken merkitys ylikorostuu vahvasti. Koska ihmisten on vaikea ennakoida tulevia kuluja tai tarpeita, olisi rakennettava ratkaisuja, joissa ajoitus vähentää unohtamisen riskiä. Esimerkki: Kun kehittyvissä maissa havaittiin, että viljelijöillä ei ollut varaa ostaa lannoitteita satojen kasvattamiseksi, ratkaistiin asia lopulta niin, että osa viljelijöille maksettavista tuista maksettiin vasta silloin kun oli aika hankkia lannoitteita. 

3. Väljyys voi tehostaa toimintaa!

Esimerkki: Missourissa St. Johnin aluesairaalan leikkausosasto oli täysin ruuhkautunut. Kaikki kaksitoista leikkaussalia olivat äärimmilleen varattuja. Aina kiireellistä hoitoa vaativan tilanteen sattuessa käynnistyi ikävä dominoefekti. Leikkauksia jouduttiin peruuttamaan ja siirtämään, ja se aiheutti valtavasti ylimääräistä työtä, mielipahaa ja stressiä.

Ulkopuolisen konsultin suosituksesta tilanteeseen puututtiin ottamalla yksi leikkaussali pois varattavien listalta. Vapautunut leikkaussali varattiin ainoastaan äkillisiä operaatioita varten. Vastalauseista ja ratkaisun epäloogisuudesta huolimatta tulokset olivat hämmästyttäviä! Uudistusta seuranneena vuonna tehokkuus (leikkauksien määrä) kasvoi 7–11 prosenttia, ja seuraavana vuonna vielä lisää. 

Välillä on hankala erottaa, minkälainen väljyys on aidosti turhaa ja mikä taas pelastavaa väljyyttä, joka auttaa meitä tehostamaan toimintaa tarvittaessa. Olisi tärkeää, että organisaatioissa olisi myös henkilöitä, jotka eivät kärsi tilanteiden pyörityksestä johtuvasta putkinäöstä ja joilla on valmius ratkaista asioita.

4. Tuodaan tärkeitä asioita näkyviin tunnelin päähän.

Jotta jokin voisi vaikuttaa käyttäytymiseemme, sen on päästävä kaventuneen näkökenttämme sisäpuolelle. Yksi keino hallita niukkuutta on vaikuttaa siihen, mitä putken päässä näkyy. Siksi entisaikaan johtajan sihteerillä oli tärkeä rooli. Kymmenen minuuttia ennen seuraavan kokouksen alkua sihteeri astui huoneeseen, johtajan näkökenttään. Pelkällä läsnäolollaan hän muistutti, että tämä kokous on saatava päätökseen, sillä seuraavan on määrä alkaa pian.

Herätteitä on varsin helppo tuoda tunnelin näkökenttään. Markkinoinnissa ja mainoksissa tätä hyödynnetään taitavasti: koska kauppareissun aikana tehtävät valinnat ovat uuvuttavia ja kuluttavat aidosti energiaa, kassan viereen sijoitetun karkkihyllyn makeisiin houkutuksiin on helppo langeta. Kun muiden tuottamat impulssit pääsevät putkeemme, ne työntävät omat tavoitteemme sivuun. Monet asiat ovat sellaisia, että kun ne ovat poissa näkyviltä, ne ovat poissa mielestä. Siksi tärkeimpiä itsehillinnän ja kontrollin keinoja on vaikuttaa siihen, mitä oman putkemme päässä näkyy.

5. Jos kiire kuristaa, tue itseäsi!

Hyvät aikomukset vaativat valppautta ja useita toistuvia, johdonmukaisia päätöksiä. Valintaa on toistettava monta kertaa. Kertaluontoiset päätökset rasittavat kovalevyämme paljon vähemmän. Niitä tarvitsee tehdä harvemmin. Kun kulut on jo hoidettu kerralla kuntoon, ei tarvitse tuntea tuskaa muistamisesta tai maksamisesta niukkuuden hetkellä. On helpompi tehdä oikein kerran kuin vaatia, että onnistuisi tekemään hyviä päätöksiä kerta toisensa jälkeen. 

Valitettavasti monet hyvät asiat vaativat sitkeyttä ja toistoa (kuten hyvä vanhemmuus, säästäminen, oikeat ruokatottumukset). Valitettavasti monet huonot tavat vaativat lankeamista vain kerran (rahan lainaaminen, väärä ostos, sitoutuminen väärään tehtävään).

Niinä hetkinä, kun sinulla on päättäväisyyttä ja motivaatiota, tee ratkaisuja, jotka vaalivat tätä tunnetta myös tulevaisuudessa. Osta salijäsenyys, palkkaa personal trainer, lyö vetoa ystävän kanssa. Anna itsellesi syitä, jotta motivaatio kestäisi mahdollisimman pitkään.

Jos joudun jatkuvasti jonglööraamaan pitääkseni kaikki pallot ilmassa, pienikin muutos voi aiheuttaa dominoefektin, jossa kaikki pallot tippuvat maahan vuoron perään. Muutamien pullonkaulojen tunnistaminen voi avata kauaskantoisia mahdollisuuksia. Vapautuva kaista voi kohentaa itsetuntoa, itsekontrollia ja unen laatua sekä tuoda ajatteluun uudenlaista selkeyttä.

---

Lähde

Mullainathan, Sendhil ja Shafir, Eldar (2013). Scarcity – why having too little means so much. Times Books, New York.

---

---

Artikkelin kuva on toteutettu ilmaisella IdeogramAI- tekoälysovelluksella.