Vesihuollon myyteistä kohti todellisuuksia

Teksti: Petri Juuti, Riikka Juuti ja Tapio Katko

---

Vesi on metsän ohella maamme keskeisin uusiutuva luonnonvara. Yhdyskuntien vedenhankintaa pidetään veden tärkeimpänä käyttömuotona kaikissa maissa. Vesihuoltoon sisältyy sekä talousvesi- että jätevesihuolto. Jätevedenpuhdistamot ovat usein yhdyskuntien suurimpia ympäristöinvestointeja.

Avaamme Vesihuollon myytit -teoksessa kansalaisia askarruttavia vesihuoltoa koskevia kysymyksiä. Myytit ovat tulleet ilmi tutkimustemme sekä lukuisien luentojen, esitelmien ja keskustelujen kautta.

Esimerkkejä myyteistä ja todellisuuksista

Teoksessa käsitellään 24 myyttiä, jonka määrittelemme seuraavasti: pitkään vallinnut uskomus tai luulo, joka on vähintäänkin kyseenalainen tutkitun tiedon näkökulmasta.

Vesihuolto ja sen järjestelmät saattavat kuulostaa yksinkertaisilta ja helpoilta hallita. Vesihanan avatessaan käyttäjä ei ehkä ajattele, mitä kaikkea tarvitaan, jotta hanasta tulee puhdasta vettä ja jotta syntyneet jätevedet puhdistuvat tehokkaasti.

Todellisuudessa vesihuoltojärjestelmät muodostavat monimutkaisia verkostoja ja ovat pääosin piilossa katsojalta. Niiden rakentamiseen, käyttöön ja kunnossapitoon tarvitaan teknologiaa, huomattavan suuria pääomia, erilaisia hallintajärjestelmiä ja monipuolista osaamista.

Veden käsittelyn ja jäteveden puhdistuksen uskotaan usein olevan kallista. Yhdessä ne muodostavat kuitenkin vain 20 prosenttia vesihuollon kustannuksista, kun 80 prosenttia kustannuksista aiheutuu verkostoista.

Joidenkin mielestä viemäriin voi heittää mitä tahansa. Verkostot ja pumppaamot voivat kuitenkin tukkeutua vessanpyttyyn heitetyistä jätteistä ja aiheuttaa ylimääräisiä kuluja. Vain ihmisjätökset ja vessapaperi kuuluvat pyttyyn.

Ajoittain väitetään, että maamme vesihuollossa toimii liian monta osapuolta. Oleellisempaa on kuitenkin varmistaa hyvä yhteistyö eri sidosryhmien välillä.

Usein oletetaan, että maamme vesihuollon ongelmat johtuvat liian suuresta vesihuoltolaitosten määrästä. Suurentamalla laitoskokoa ei kuitenkaan automaattisesti voi poistaa alan suurimpia ongelmia: liian vähäistä verkostojen uusintaa, riittämätöntä ja vinoutunutta alan koulutusta ja tutkimusta sekä ennakoivan viestinnän vähäisyyttä.

Vesihuolto on luonteeltaan poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa. Sen vuoksi tulee ymmärtää riittävästi historiaa ja tehtyjen päätösten vaikutuksia. Samoin tulee ennakoida mahdollisia, todennäköisiä ja haluttuja tulevaisuuksia. Vesihuollon osaajia tarvitaan enenevissä määrin nyt ja tulevaisuudessa.

Teoksen lopussa pohdimme kestävien vesihuoltojärjestelmien ja kriisinkestävien organisaatioiden periaatteita. Jos vesihuolto vaarantuu, koko yhteiskunnan toiminta voi murentua ja ihmisten terveys voi olla vakavasti uhattuna. Uhkista ja haasteista huolimatta kirjoittajat uskovat tulevaisuuteen. Suomi on vesihuollon mallimaita, ja lisäpanostuksella se myös pysyy sellaisena.

Koronapandemia ja sotatila Ukrainassa muistuttavat vesihuollon korvaamattomuudesta. Tietoteos on suunnattu laajalle yleisölle: koululaisille, opiskelijoille, päättäjille, kansalaisille ja alan ammattilaisille.

---

Teoksen kirjoittajat Petri Juuti, Riikka Juuti ja Tapio Katko ovat Tampereen yliopiston dosentteja.

---

Piirros: Pertti Väyrynen

---

Petri Juuti, Riikka Juuti ja Tapio Katko (2022). Vesihuolto ja myytit.

Teoksen voi tilata täältä.