Vinkkejä opetukseen museotyön näkökulmasta

Teksti: Kirsi Hänninen

Kuvassa koululaisia tekemässä kivikauden kalliomaalauksia. Kuva: Saarijärven museo.

---

Museo-opetuksen näkökulmasta kestävässä kasvatuksessa pyritään

• vaikuttavaan vuorovaikutukseen kulttuuri- ja luonnonperinnön kanssa

• ympäristökokonaisuuksien ymmärtämiseen ja

• ympäristöä säästävään elämäntapaan.

Demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa museotyö on luonteva osa tiedollista sivistystä ja käytännön toimintaa. Identiteetin rakentamiseen ja hyvän kasvun tukemiseen tarvitaan lähes elinikäistä oppimista, koska ympäristönäkökulmasta elämäntapamuutokset voivat olla keskeneräisiä. Museoissa voidaan tukea osallisuutta ympäristöön.

Oppimiskohde ja aiheen avaaminen

Oppimiskohteeksi voidaan valita esimerkiksi museon näyttely, puutarha, puisto, esine tai rakennus. Aluksi avataan kohdetta kertomalla siitä konkreettisia asioita ja käyttämällä ympäristökasvatuksen virittelyharjoituksia. Siten oppija saa tarttumapinnan aiheeseen ja pystyy keskittymään siihen.

Biokulttuurinen kiintymys ympäristöä kohtaan

Omakohtaisen ympäristösuhteen vahvistamiseen kuuluu arvojen ja ajattelutapojen työstämistä. On uskallettava kyseenalaistaa, muotoilla hyviä kysymyksiä ja sallia luovia vastausnäkökulmia. Arvot koskevat yksilöitä ja laajoja yhteiskunnallisia rakenteita, joten niistä keskusteleminen ja niihin vaikuttaminen on haastavaa.

Myönteinen ympäristösuhde vaikuttaa ihmisen tasapainoon, ja terveelliseksi koettu ympäristö tukee hyvinvointia. Biokulttuurinen kiintymys kulttuuria ja luontoa kohtaan edistää ympäristörauhan kokemusta: silloin tunnetaan yhteyttä esimerkiksi vesistöjen siniverkostoihin sekä metsien ja puistojen viherverkostoihin. Ympäristörauhaa kokeva ihminen on löytänyt oman ekolokeronsa ison elämäverkoston kokonaisuudessa.

Viisaat valinnat

Osa ihmisistä pystyy valitsemaan ja toimimaan ympäristöarvojensa mukaisesti, jolloin ekologiikan kannalta toteutuu tasapainoinen, ympäristöä säästävä elämäntapa. Monesti joudutaan kuitenkin tyytymään kulutuksen kohtuullistamiseen, pieniltä tuntuviin tekoihin ja kompromisseihin.

Ihmiset kohtelevat hyvin sellaista ympäristöä, jolla on heille merkitystä. Mikäli oppija kokee omakohtaisesti kulttuuriympäristön tärkeyden, hän saattaa ymmärtää sen suojelemisen merkityksen. Oma valinta on jo sekin, ettei riko eikä roskaa ympäristöään.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu voidaan havainnollistaa kertomalla, että me tarvitsemme historiallisia rakennuksia hyvän ympäristön ja niiden sisältämien kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten arvojen ja taitojen vuoksi.

Oivaltava oppiminen, kokeileminen ja keksiminen

Kulttuuriperintökasvatuksen merkittävä toimintatapa on tutkiva oppiminen, johon museo- tai kulttuuriympäristö tarjoaa virikkeitä. Tutkiva oppiminen vetoaa aisteihin ja omasta kokemuksesta oppimiseen, koska siinä yhdistyvät parhaimmillaan ajattelu ja toiminta.

Humanistisesti ajateltuna luovuuteen liittyvät kokeilut sekä soveltaminen ja keksiminen ovat ihmiselle ominaista käyttäytymistä. Varsinkin taidetyöpajoissa voi jättää osallistujan omalle luovuudelle tilaa: vaikka hän saa käyttöönsä materiaaleja ja ohjeita, hänelle itselleen jää valitsemisen ja soveltamisen varaa.

---

Harjoitteita

Mieluisa ympäristöni

• Etsitään tai piirretään kuva itselle tärkeästä asiasta.

• Liimataan se paperille tai pahville.

• Jatketaan harjoitusta piirtämällä tai maalaamalla alustalle paikka, josta pidetään ja joka koetaan tärkeäksi.

---

Kuvittelutehtävä

Kuvittelutehtävänä mietitään, minkälainen ympäristömme olisi, jos kaikki paikkakunnan rakennukset olisivat nuorempia kuin neljäkymmentä vuotta ja sitä vanhemmat rakennukset olisi purettu pois. Silloin puuttuisi paljon niihin liittyvää tietotaitoa ja ympäristön monimuotoisuutta.

Oppilailta voi kysyä, mitä he haluaisivat säästää omassa ympäristössään ja mitä rakennuksia pitäisi suojella. Lopuksi keskustellaan ehdotuksista.

---

Yhteinen ympäristöpuu

Askarrellaan ympäristöpuu, jossa on erivärisiä lehtiä. Lehtiin kirjoitetaan erilaisia aiheita värien mukaan.

• Vihreät lehdet: voimaa ja hyvää oloa antavan ympäristön aiheet

• Vaaleanliilat: yhteisesti koettavan ja toisten ihmisten kanssa jaettavan ympäristön tai kulttuuriperinnön aiheet

• Siniset: asiat, joita kaipaat ja joita puuttuu ympäristöstä

• Kellanharmaat: asiat, jotka aiheuttavat ympäristössä pahaa oloa

• Valkoiset: asiat, joilla ei ole itselle väliä (on siis samantekevää, onko niitä ympäristössä ollenkaan)

---

Lähteet

Hänninen, K. (2013). Kulttuuriympäristökasvatusta ja kulttuuriperintökasvatusta sosiaalisesti. Toivanen, P. & Laine, M. (toim.): Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä. Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura.

Kallio, K. (2004). Museo oppimisympäristönä: Mihin museossa tarvitaan oppimiskäsitystä? Suomen museoliiton julkaisuja 54 ja Suomen Tammi Plus-projekti 2004.

---

Artikkelin ja toimintavinkkien kirjoittaja Kirsi Hänninen on Saarijärven museotoimenjohtaja.

---

Artikkeli on julkaistu myös vuonna 2024 painetussa Ympäristökasvatus Teema -lehdessä.

---

Lue lehden muita juttuja