Ympäristö ja opetussuunnitelman arvoperusta

Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta, ja sen ymmärtäminen on keskeistä ihmisenä kasvussa. Näin runoilee kaunein perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustan teeseistä. Arvoperusta sisältää myös opetussuunnitelman radikaaleimmat ajatukset: vaatimukset pohtia kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen ja ohjata oppilaita vaikuttamaan yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tälle perustalle on hyvä rakentaa kestävää koulua.

Arvoperusta kannustaa oppilaita pohdintaan

Arvoperusta ei voi eikä sen ole tarkoituskaan määritellä oppilaiden arvoja. Sen sijaan oppilaat rakentavat arvoperustan mukaan omaa maailmankuvaansa yhteisöllisesti arvokeskusteluissa, joihin myös vanhemmat osallistuvat. Opetussuunnitelma kuitenkin puhuu tavoitteellisesti sivistyneestä ihmisestä, joka arvostaa ympäristöä ja elämää sekä toimii rohkeasti myönteisten muutosten puolesta. Käytännössä arvoperustaa tulkitessaan opettaja voi kuitenkin joutua ristiriitatilanteisiin.

Opetussuunnitelma vaatii kunnioittavaa suhtautumista kotien erilaisiin näkemyksiin, mutta myös vaatii ymmärrystä ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Kuinka yhteinen arvopohdinta toteutetaan käytännössä, jos kodin ja koulun arvot eroavat vahvasti toisistaan? Arvoperusta vaatii myös katsomuksellisesti ja poliittisesti sitouttamatonta opetusta, ja jotkut opettajat ajattelevat esimerkiksi kulutustapojen olevan perheiden sisäinen asia. Toisaalta arvoperustatekstissä tunnistetaan myös jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä, ja näiden ristiriitojen käsittelyn taito nimetään osaksi sivistystä.

Opettajien yhteiset arvot konkretisoituvat keskusteluissa

Myös opettaja saattaa kokea jännitteitä koko opetussuunnitelmaa raamittavan arvoperustan ja omien henkilökohtaisten arvojensa välillä. Opettajat ovat varovaisia nostamaan keskusteluun asioita, joista ollaan erimielisiä. Arvoperusta konkretisoituu koulun arjessa, jossa eri opettajat tekevät siitä erilaisia tulkintojaan. Oppilas on ristivedossa paitsi kotien ja koulun, myös eri opettajien välillä.

Ajan varaaminen myös vaikeita arvokysymyksiä käsitteleville keskusteluille rakentaa koulun yhteistä käytännössä toteutuvaa arvopohjaa. Kuinka ympäristökysymysten suhteen erilaisten arvojen välillä kannattaa käytännössä surffailla? Miten jokaisen oppiaineen opetuksessa voidaan opetella luomaan yhteiskunnan rakenteita korjaavia ratkaisuja? Mitä arkipäivän käytäntöjen kannalta tarkoittaa, että ihminen ymmärretään riippuvaiseksi ekosysteemien elinvoimaisuudesta?

Kouluyhteisön yhteinen pohdiskelu näistä asioista auttaa paitsi sopimaan yhteisistä toimintatavoista, myös tukee opettajaa oman jatkuvasti muuttuvan maailmankuvansa rakentamisessa.

Teksti ja kuva: Niina Mykrä

Kirjoittaja viimeistelee väitöstutkimustaan ekologisen kestävyyden edistämisestä koulussa, ja artikkelin pohdinnat perustuvat väitöskirjan tuloksiin.