Ympäristökasvatuskokeilussa eskarilaisille ulkona oppimista

Teksti: Julia Kuusela

Pääsin toteuttamaan ympäristökasvatuskokeilun Luontokoulu Korennon kanssa Tampereen yliopiston kurssilla. Tarkoituksena oli saada jatkumoa luontokoulussa vietetylle esiopetuspäivälle, oppia asioita ympäristöstä sekä lisätä ulkona oppimista.

Kun esiopetusryhmä vieraili luontokoulussa, siellä oli paljon lapsia innostavaa ohjelmaa. Lapset pääsivät tunnistamaan eläimiä ja niiden jälkiä.

Nälkäiset eläimet päähenkilöinä metsässä

Ulkona pelattiin eläinkimbleä, jossa lapset tunnistivat ja nimesivät aiemmin opittuja metsän eläimiä. Lasten kanssa jutellessa selvisi, että eläinten jälkien tunnistaminen, eväiden syönti ja metsä jäivät erityisesti mieleen luontokoulupäivästä.

Seuraavana päivänä ohjasin lapsille eläinseikkailun esikoulun lähipuistossa. Teemana oli eläimet ja niiden ravinto. Eläinseikkailun positivistinen lähestymistapa ilmeni siten, että päätavoitteena oli jakaa lapsille tietoa eläinten ravinnosta.

Eläinseikkailun johdattelussa lapsille kerrottiin, että päähenkilöt (karhu, kettu, siili ja saukko) ovat puistossa liikkeellä nälkäisinä kevätaikaan. Lasten tehtävänä oli etsiä eläimet puistosta ja tehdä eläinten luona löytyvät tehtävät. Ratkaisemalla tehtävät lapset auttoivat eläimiä saamaan ruokaa.

Jotta tehtävien tekemisessä mahdollistuisi yhteistyötaitojen kehittyminen, tehtäviä tehtiin pienissä porukoissa. Jokainen sai oman ”kartan”, johon sai merkitä eläimen ravinnon.

Puistosta lapset löysivät tällaisia tehtäviä:

– Tavut sekaisin (karhu)
– Palapeli (siili)
– Aistit avoinna (saukko)
– Kuuntele tarkkaan (kettu)

Karhun luona oli tavuja, jotka yhdistämällä muodostui teksti karhun ravinnosta. Siilin luota löytyi osia kuvista, jotka yhdistämällä muodostui siilin ravinto kuvina. Saukon ravinto tunnistettiin kuulo- ja näköaistin perusteella ääninäytteestä tai kuvasta.

Kettutehtävä oli eniten lasten mieleen. Ketun luona oli tarina, josta pääsi pohtimaan ja oivaltamaan ratkaisun. Esimerkki:

– Olen pyöreä. En pysty liikkumaan. Mikä olen (linnunmuna)?

Eläinseikkailun jälkeen lasten kanssa jutellessa ilmeni, että lapset muistivat monia asioita eläinten ravinnosta. Oppimisen lisäksi he nauttivat ulkona olemisesta.

Minusta ulkona oppiminen on innostavaa ja myös tärkeää, sillä sen hyödyistä on olemassa tutkittua tietoa.

Jutun kirjoittaja Julia Kuusela on varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa.