Nuoret kaipaavat ratkaisukeskeisyyttä ilmastokasvatukseen

Nuorten ilmastotoimijuus on ollut julkisen keskustelun ja tutkimuksen kiinnostuksen kohteena viime vuosina. Kolmevuotisessa CCC-CATAPULT -tutkimushankkeessa aihetta on tutkittu arvojen ja toiminnan välisen suhteen näkökulmasta. Haastateltavana on yksi hankkeen tutkijoista, pitkän linjan ympäristökasvattaja Essi Aarnio-Linnanvuori.

”Nuoret kaipaavat lisää tietoa ratkaisuista, eivät niinkään ongelmasta.” Tämä on Essi-Aarnio-Linnanvuoren kiteytys CCC-CATAPULT -tutkimushankkeen yhdestä keskeisimmästä tutkimustuloksesta.

Essi Aarnio-Linnanvuori toimii ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa. Ennen akateemiseen maailmaan siirtymistä Aarnio-Linnanvuori teki pitkän uran kansalaisjärjestöissä, muun muassa silloisessa Suomen ympäristökasvatuksen seurassa eli nykyisessä FEE Suomessa.

CCC-CATAPULT on eurooppalainen hanke, joka toteutetaan Tampereen lisäksi Iso-Britannian Bristolissa, Irlannin Galwayssa sekä Italian Genovassa. Nuorten ilmastotoimijuutta tutkitaan erityisesti arvojen ja toiminnan välisen kuilun ja sen ylittämisen näkökulmasta. Tutkimushankkeessa nuorten ilmastonmuutokseen liittyvät sosiaaliset normit, uskomukset ja käsitykset ovat olleet tarkastelun kohteena. Tutkimusaineistoa on hankittu noin kahdelta tuhannelta toisella asteella opiskelevalta nuorelta sekä lukuisilta opettajilta ja kasvattajilta kyselylomakkeilla, haastatteluilla ja luovissa työpajoissa.

Tutkimushanke on paitsi aiheeltaan, myös toteutustavaltaan erityinen. Kyseessä on osallistava tutkimusote ja yhteiskehittelyn menetelmä (co-productive approach), jossa tutkijoiden hankekumppaneiksi kutsuttiin kustakin kaupungista joukko paikallisia 15-18 -vuotiaita nuoria. Nuorten toimintaryhmät pääsivät muun muassa kommentoimaan kyselylomakkeita, tuottamaan viestinnällisiä materiaaleja, ehdottamaan kysymyksiä haastattelurunkoihin ja osallistumaan tulosten analysointiin. Essi Aarnio-Linnanvuori kiittelee nuorten osallisuutta hankkeessa: ”Nuoret ovat olleet hyvin tärkeä kumppani ja tämä on ollut todella mielenkiintoinen kokemus.”

Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä lopullisesti julkaistu, mutta päähavainnot ovat jo selvillä. Ensimmäisenä Aarnio-Linnanvuori tuo esille arvojen ja toiminnan välisen ristiriidan, jota nuorilla esiintyy. Nuoret pitävät ympäristöasioita tärkeinä, mutta harvalla ne priorisoituvat arjen muiden asioiden yläpuolelle. Teot jäävät pitkälti arjen yksilötoimiksi (esim. jätteiden lajittelu) eikä suurin osa nuorista ole osallistunut kollektiiviseen toimintaan laisinkaan. Vuoden 2018 ilmastoliikehdintä saattoi luoda mielikuvan nuorten laajamittaisesta mobilisoitumisesta, mutta todellisuudessa ilmastoasioissa aktivoituneet nuoret ovat muodostaneet suhteellisen pienen joukon. Aarnio-Linnanvuoren mukaan tamperelaiset haastateltavat nuoret eroavat muiden kohdekaupunkien nuorista vähemmällä  kiinnostuksella ja valmiudella toimintaan.

Tutkimustuloksista selviää, että nuoret ovat turhautuneita koulun tarjoamaan ilmastokasvatukseen. Ilmastonmuutos ilmiönä on tuttu, samoin ongelman vakavuus – mutta mitään uutta tai tarpeisiin vastaavaa ei ole tarjolla. Erityisesti ammatillisen koulutuksen puolella ilmastonmuutoksen hillitseminen tai kestävän kehityksen kytkökset ammattialoihin tunnetaan heikosti. Nuoret kaipaavat tietoa ratkaisuista ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja sopeutumista koskien. Myös tutkimukseen osallistuneet opettajat ja kasvattajat tunnistavat haasteen ja kaipaavat työkaluja opetuksen kehittämiseen, jotta ilmasto- ja ympäristöasiat osattaisiin kytkeä osaksi opetusta vahvemmin. Essi Aarnio-Linnanvuoren mukaan tutkimustuloksista ei käy ilmi vahvaa polarisaatiota ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välillä suhteessa kiinnostukseen ympäristöasioita kohtaan: ”Nuoret kautta linjan pitivät tärkeinä ympäristökysymyksiä ja myötämielisyys aiheelle tuli läpi. Se, miten ja mitä opetetaan ja miten opetettavat asiat kytkeytyvät nuoren omaan arkeen ja mielenkiinnon kohteisiin tai toisaalta kiinnostaviin oppiaineisiin ja omaan tulevaan ammattialaan – sitä yhteyttä kaivattaisiin tiiviimmäksi.” Tampereella nuorten toimintaryhmä tekikin aloitteen nuorten laatiman opetusmateriaalin tuottamiseksi opettajille. Tekeillä olevassa materiaalipaketissa tuodaan esiin, miten ilmastonmuutoksesta pitäisi nuorten itsensä mielestä opettaa.

Tutkimuksen työpajoissa nuoret visioivat toivotunlaista oppimisyhteisöä ja -ympäristöä. Niiden osalta kaivattiin monimuotoisuutta, vastuullisuutta ja luonnonläheisyyttä. Aarnio-Linnanvuoren mukaan oppimisen puitteissa korostui vahvasti nonformaalin ja informaalin oppimisen merkitys. Visiot myönteisestä tulevaisuudesta ovat kuitenkin harvassa negatiivisiin tulevaisuuskuviin verrattuna. Se, ettei työpajojen tulevaisuustyöskentelyssä kovin usein päästy utopioihin, on tietysti tutkimustulos itsessään, toteaa Aarnio-Linnanvuori.

CCC-CATAPULT -hankkeen tulokset peräänkuuluttavatkin ilmasto- ja ympäristökasvatuksen kehittämistä, jotta niin nuoret kuin kasvatusalan ammattilaiset saisivat käytäntöön sovellettavia ja ratkaisuihin tähtääviä tietoja ja taitoja. Arvojen ja asenteiden suhteen suunta on hyvä, nyt tarvitaan osaamista.

CCC-CATAPULT -tutkimushanke on päättymässä loppuvuodesta 2023. Hankkeen päättymisestä ja tulosten raportoinnista tullaan viestimään hankkeen omissa medioissa.

Hankkeen nettisivut: https://ccc-catapult.org/about/

Teksti: Paula Ahola

Kuvituskuva: Laura Puikkonen