Että semmonen Linnareissu

Puheenjohtajan mietteet itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton jälkeen.

Kun iltapuku-, kenkä-, sukka-, koru-, kampaus- ja meikkikysymykset oli ratkaistu, jäi jäljelle vielä jännitys. Se oli kummasti alkanut nostaa päätään työkiireiden loppuessa ja h-hetken lähestyessä. Olin ennakkoon tarkkaan tutkinut Tasavallan presidentin kanslian ohjeita etiketistä. Tiedossa oli, että Linnaan pitää saapua vartti ennen kutsussa ilmoitettua kättelyaikaa ja että kätellessä sanotaan oma nimi. Ahkeran mediaseurannan ansiosta olin myös katsonut videon Linnasta ja tutkinut talon pohjapiirustusta. Olin kieli lipoen lukenut ruokalistaa ja pohtinut boolin salaisuutta.

Hallituksemme jäsen Anna Kettunen oli kutsunut minut, perheeni ja puvun tekijän Kaisamaija Uljaan luokseen valmistautumaan juhliin lähtöön. Olimme pitäneet puvun yksityiskohdat omana tietonamme, joten kun pienen hiukopalan jälkeen puin asun ylleni, hieno Vihreää lippua kunnioittava lopputulos yllätti. Asun kruunaava Pia Westerbergin ja Erika Stellbergin suunnittelema lainakoru “Finally” oli saanut etukäteen julkisuutta ruotsinkielisessä mediassa. Ja kun vielä Ekokampaamo Hiusgallerian Emma Kivimäki oli kammannut ja meikannut minut kauniiksi, Henrik Kettunen sai otettua hienoja kuvia. Taksin sijasta päädyin Henrikin tarjoamaan kyytiin.

Jäin jonottamaan ulos muun juhlakansan joukkoon Mariankadulle. Vartin kuluttua pääsin turvatarkastukseen ja narikkaan, josta henkilökunta tuli hoputtamaan. Kipitin kiireesti ylös portaita, ojensin nimilapun yleisradion edustajalle ja ennen kuin itse edes ehdin oikein tajuta, olin kättelemässä presidenttiparia. No, olihan siellä ahdasta ja tunnelma oli konkreettisestikin lämmin. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja vieraat hyväntuulisia, vaikka niitä toisten laahuksia piti koko ajan varoa. Enimmäkseen hortoilin ympäriinsä ja välillä vaihdoin sanan siellä toisen täällä niin tutun ympäristöväen kuin tuntemattomienkin kanssa. Julkkiksia en jahdannut. Kuuntelin jatsia ja ihailin kirjastoa. Kun tanssilattian reunalle meni sopivasti tyrkylle, saapui kadetti Möttönen ja vei minut tanssimaan.

Tarjoilut olivat erinomaiset. Erityisesti pidin muikku-haukivoileipäkakusta ja ahvenrieskasista. Ja tietysti oli maistettava kuuluisaa Ellen Svinhufvud -kakkua, joskin mustikkaiset pikkuruiset bebeleivokset olivat parhaita. Join vettä, vanhasta ruisleivästä tehtyä pienpanimo-olutta, Kultarannan omenamehua sekä tietysti pari lasillista sitä boolia. Juhlat alkoivat hiipua yhdentoista jälkeen, ja boolin siemailijat siirtyivät alakertaan. Hain takkini narikasta ja vaihdoin kenkäni. Kävelin muun juhlakansan joukossa keskustan halki Rautatientorille, josta bussilla körryyttelin puolen yön jälkeen kotiin Puistolaan. Pesin meikit pois, mutta uni ei tullut ennen kuin olin katsonut kättelykohdan Yle Areenasta. Parasta on, että Linnareissuni tuotti itseni lisäksi iloa niin monelle muullekin. Kiitos kaikille kannustuksesta!