Verkkolehti
HAKUTULOS
Pääkirjoitus
On kevät, ja alamme kuoriutua taas ulos. Ulkoilmaelämä alkaa kiinnostaa, kun aurinko alkaa pilkahdella ja säät lämpenevät. Olen viime aikoina pohtinutkin seuraavaa: kuinka tärkeää ympäristökasvatuksessa on se, että lähdetään ulos?
Olen aiemmin kirjoittanut, että me ympäristökasvattajat olemme toivon lähettiläitä. Me jaksamme olla innostavia ja toivovia, vaikka käsittelemme vakavia maailman ongelmia. Pyrimme osallistavaan ja voimaannuttavaan ympäristökasvatukseen ja kannustamme tekoihin ja toimintaan. Väillä saatamme syyllistyä liikaan optimismiin ja unohtaa omat ja muitten tunteet ja tuntemukset – huolen, lamaannuksen ja ahdistuksen, jota maailman tila ja tulevaisuus meissä ja muissa aiheuttaa.
Kun pienenä tyttönä harrastin pituushyppyä, opin tuntemaan askelmerkkien tärkeyden. Kun askelmerkki ja ponnistus osuivat kohdalleen, leiskahti ilolla ja rohkeasti pitkälle.
Sitran uunituore julkaisu Tulevaisuuden koulutuksen käsikirja tarjoaa askelmerkkejä kestävän koulutuksen kehittäjille. Kyseessä on suomenkielinen tiivistelmäjulkaisu syksyllä ilmestyvästä Sustainability, Human Well-being and The Future of Education -teoksesta. Minkälaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitsemme? Mitä ja miten pitäisi oppia? Kuinka ratkaisemme sellaiset viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutoksen?
Rohkenen kirjoittaa: me ympäristökasvattajat olemme paljon vartijoita. Meidän käytännön ympäristökasvatustyömme kestävän elämäntavan edistämiseksi sekä ympäristöherkkyyden, -tuntemuksen ja -myönteisyyden lisäämiseksi on päivä päivältä yhä tärkeämpää. Meitä tarvitaan kipeästi. Onneksi ympäristökasvattajat ovat harvinaisen optimistisia ja elämänuskoisia ihmisiä…