HAKUTULOS
Kestävyyskasvatus
Kestävän maailman rakentaminen kohdistaa eri ihmisryhmiin ja maantieteellisiin alueisiin erilaisia paineita. Kestävyystoimien oikeudenmukaisuutta mittaakin hyvin se, kuinka tehtävät toimet vaikuttavat yhteiskunnan haavoittuviin yhteisöihin ja reuna-alueisiin. Tiia-Mari Tervaharjun ja Kirsi Pauliina Kallion artikkeli antaa eväitä kestävyysmurroksen reilumpaan toteuttamiseen.
”On hyvä ymmärtää, että varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa oleva lapsi voi olla jo 10–20 vuoden päästä päättävässä asemassa oleva aikuinen. Jos hän on saanut tukevan pohjan ympäristöajattelulleen, hän voi sisällyttää tiedon, taidon, asenteet ja arvot omaan toimintaansa. Tässä kohtaa aikaikkuna ei siis olekaan kovin pitkä”, toteaa Vuoden ympäristökasvattajaksi valittu Arja Kaasinen. Haastattelussa hän rohkaisee ympäristökasvattajia uskomaan oman työnsä merkityksellisyyteen ja toimimaan yhä näkyvämmin ja kuuluvammin. ”Ympäristökasvatuksessa on tärkeää säilyttää innostus ja lapsenomainen uteliaisuus: mitä seuraavaksi voisimme tehdä?”
Ihmiset kohtelevat hyvin sellaista ympäristöä, jolla on heille merkitystä. Mikäli oppija kokee omakohtaisesti kulttuuriympäristön tärkeyden, hän saattaa ymmärtää sen suojelemisen merkityksen. Kirsi Hännisen artikkeli sisältää museotyön oivalluksia ja harjoitteita, joiden avulla voidaan tutkia omia arvoja.
Meidän pitäisi osata muuttaa ihmiskunnan suunta kohti kestävämpää yhteiseloa muun luonnon kanssa. Tarvitsemme tätä varten päätä ja tietoa, käsiä ja taitoa sekä sydäntä ja asennetta. Näitä taitoja yhdessä voidaan kutsua kestävyysosaamiseksi. Euroopan komissio on julkaissut opettajien ja koulutuksen suunnittelun avuksi kestävyysosaamista kuvaavan GreenComp-viitekehyksen. Lue Niina Mykrän ja Anna Lehtosen tärkeä avausartikkeli.
