Teksti: Janina Taurinen, Laura Riuttanen, Katja Lauri, Taina Ruuskanen, Juliana Friedrichsen, Suvi Lintuvaara ja Jari Lavonen

---

Ilmastonmuutos ja sen hillitseminen ovat monitieteisiä ilmiöitä, ja niiden ymmärtäminen edellyttää monialaisia tietoja. Kansalliset ohjelmat, strategiat ja opetussuunnitelmat korostavat useita näkökulmia ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvää osaamista on vaikeaa opettaa ja oppia. Se ei välttämättä kiinnosta kaikkia nuoria monitieteisen, monitahoisen, monimutkaisen ja jopa pelottavan luonteensa vuoksi. Siksi ilmasto-opetukselta vaaditaan tarvittavan osaamisen kuvaamista ja pedagogisten lähestymistapojen uudistamista.

Tässä artikkelissa tarkastellaan opettajien ilmastonmuutoskoulutukseen keskittyvässä CLIMADEMY-hankkeessa kehitettyä ilmasto-osaamisen mallia sekä sen soveltamista lukio-opetuksessa.

Ilmasto-osaamisen malli

Ilmasto-osaaminen rakentuu tiedoista, taidoista ja arvoista, jotka luovat perustan toiminnalle, kuten ilmiön taustojen tutkimiselle ja selvittämiselle tai havaitun ongelman ratkaisemiselle. Kansainvälisen CLIMADEMY-verkoston kesken syvennyimme olemassa olevia osaamismalleja yhdistäviin piirteisiin, joista muodostui neliosainen kokonaisuus:

• Arvojen rakentaminen

• Tieteellinen tutkiminen

• Visioiminen

• Toimiminen

Arvojen rakentaminen

Arvojen rakentaminen ohjaa reflektoimaan arvoja ja asenteita, joita ilmastonmuutoksen syiden, seurausten ja ilmastotoimien takana on. Tavoitteena on opettaa nuorille eri näkökulmien huomioimista esimerkkien ja arvokeskustelun kautta.

Arvojen rakentaminen nojaa muiden ihmisten ja luonnon kunnioittamiseen sekä huolenpitoon. Näitä osa-alueita tulee huomioida ilmastonmuutoksesta opetettaessa, jotta voimme tarjota tiedon luotettavuutta ja tieteellisen tiedon lukutaitoa.

Nuorten osaamista ja ymmärrystä kartutetaan opettamalla ilmastonmuutoksen luonnontieteellisestä perustasta tieteellisen datan ja todisteiden valossa. Opettajan tai nuorten ei tarvitse tietää vastauksia voidakseen selvittää niitä yhdessä.

Tieteellinen tutkiminen

Tieteellinen tutkiminen korostaa ilmastonmuutostiedon luotettavuutta ja tieteellisen tiedon lukutaitoa. Nuorten osaamista ja ymmärrystä kartutetaan opettamalla ilmastonmuutoksen luonnontieteellisestä perustasta tieteellisen datan ja todisteiden valossa. Opettajan tai nuorten ei tarvitse tietää vastauksia voidakseen selvittää niitä yhdessä.

Visioiminen

Visioiminen viittaa luovaan ja vapautuneeseen ideoimiseen. Nuoria kannustetaan pohtimaan, kuvittelemaan ja etsimään erilaisia vaihtoehtoja, ratkaisumahdollisuuksia ja tulevaisuuden skenaarioita.

Visioimisella tarkoitamme elämän kuvittelemista sellaisena kuin se voisi olla tai millaisena sen haluaisi näyttäytyvän tulevaisuudessa. Tämän osaamisalueen kautta korostetaan nuorten omia ajatuksia, joita sitten yhdessä pohditaan suhteessa tämän hetken tilanteeseen ja toimintamahdollisuuksiin.

Toimiminen

Toimiminen istuu osaamismallimme kärkipaikalla. Kaikki aiemmin mainitut portaat voivat itsessään sisältää konkreettisia ilmastotoimia, tai sitten ne askel kerrallaan ohjaavat siihen, että nuorilla on keinoja varsinaiseen toimintaan.

Tämä osaamisalue varmistaa, että nuoret kykenevät suunnittelemaan, valitsemaan ja toteuttamaan konkreettisia tekoja, joilla tavoitellaan ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden ratkaisemista. Ilman ongelmanratkaisutaitojen ja toiminnan opettamista nuorille emme voi odottaa sitä heiltä jatkossakaan.

---

Esimerkkejä ilmasto-osaamisen mallin soveltamisesta kouluissa

Tieteellistä tutkimista voi koulussa opetella esimerkiksi tutkivan oppimisen keinoin

Ruoveden lukiossa on tehty useamman vuoden ajan oppiaineiden välistä yhteistyötä tieteellisen tutkimisen opettamisessa. Ensimmäisen vuosiluokan opiskelijat ovat kirjoittaneet äidinkielessä ja maantieteessä yhteisen tieteellisen kirjoitelman. Sen pohjana on ollut oppikirjan tietojen lisäksi ilmastonmuutoksesta tieteellisiä artikkeleita, jotka opiskelijat ovat itse saaneet päättää.

Yhtenä vuonna koetimme yhdistää kirjoitelmaan utopian tai dystopian pohdintaa. Osa opiskelijoista innostui kirjoittamaan upeita visioita ilmastonmuutoksen mahdollisista seurauksista, toisille opiskelijoille tieteellisen kirjoittamisen yhdistäminen utopiaan tuntui vaikealta.

Opiskelijat ovat pitäneet tehtävästä, koska ovat saaneet yhdistää kahden oppiaineen työn ja tiedon yhteen työhön.

Aulikki Laine, Ruoveden lukio

Taiteen kautta arvokeskusteluun

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen ollut erityisen kiinnostunut ilmastotunteista: kriisin kohtaamiseen niin nuorella kuin aikuisellakin liittyy koko tunteiden skaala ahdistuksesta ja pelosta iloon ja tyydytyksen tunteisiin. Tunteet kytkeytyvät arvoihin: mitä kohti elämässä pyrkii ja mitä pitää erityisen tärkeänä ja vaalimisen arvoisena?

Yksi tapa herättää arvokeskustelua on taiteen ja luovuuden kautta, kuten utopioiden luomisen ja tunteita purkavien luovan kirjoittamisen harjoitusten myötä. Vastaavasti kaunokirjallisuuden lukeminen tarjoaa monia polkuja tutkia luonnon muuttumista pehmeämmin, fiktion tarjoaman helpottavan etäisyyden kautta.

Opiskelijoilta saa usein palautetta, että he ovat väsyneet dystopioihin ja uhkakuviin. Kirjallisuuden opetuksessa Tampereen lyseon lukion IB-linjalla olen lukenut opiskelijoiden kanssa esimerkiksi Siiri Enorannan romaania Maailmantyttäret (2022) ja Hannu-Pekka Björkmanin kolumnikokoelmaa Metsä ei kuule neuvojani (2022).

Molemmat etsivät oivaltavasti ihmisen ja luonnon välille harmonisempaa, hyväksyvämpää suhdetta. Toisaalta Juli Zeh’n romaanissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) kaikkea epäilevä päähenkilö kamppailee ilmastonmuutoksesta pakkomielteen kehittäneen ilmastointoilijan kanssa.

Taiteen kohtaaminen ja sen herättämistä tunteista puhuminen tarjoaa jännittävän ja antoisan mahdollisuuden myös murtaa perinteistä opettajan ja opiskelijan roolia: keskustelussa parhaimmillaan kohtaa kaksi ihmistä, joita molempia ilmastokysymykset mietityttävät.

Kaisa Ikäläinen, Tampereen lyseon lukio

Toimimista yhdessä opiskelijoiden kanssa

Lukiossamme vuonna 2018 perustettu Ilmastosoturitoiminta on lähtenyt liikkeelle koulun käytäväkeskusteluista, ei opettajainhuoneesta. Käynnistämisvaiheessa mukana oli parikymmentä nuorta ja muutamia opettajia.

Meitä toi yhteen jaettu huoli planeettamme tulevaisuudesta. Aloimme miettimään, mitä voisimme tehdä ilmaston ja lähiympäristömme hyväksi. Ilmastosoturitoiminnan ytimessä on neljä tavoitetta:

• Tiedonhaku

• Konkreettiset teot

• Vaikuttaminen

• Toivon levittäminen

Toimintamme on opiskelijakeskeistä, joten nuorilla on matala kynnys lähteä toimintaan mukaan. Tällä hetkellä mukana on noin sata nuorta ja puolet opettajakunnasta.

Olemme huomanneet, että toiminnan kautta tulemme tietoisemmiksi ilmastonmuutoksesta ja alamme tarkkailemaan maailmaa eri kulmasta. Passiivi muuttuu aktiiviksi, kun saamme soturitoiminnasta keinoja hoitaa huoltamme.

Seitsemän soturivuoden kuluessa olen itse muuttunut hurjasti ihmisenä. Tutustu Ilmastosoturitoimintaan eri somekanavissa!

Jarmo Lehtinen, Lempäälän lukio

---

Artikkelin kirjoittajat

Janina Taurinen viimeistelee nuorten ilmasto-osaamista koskevaa väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa.

Laura Riuttanen on ilmakehätieteiden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja CLIMADEMY-hankkeen kansallinen koordinaattori.

Katja Lauri on tutkimusjohtaja Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksessa.

Taina Ruuskanen on ilmakehätieteiden vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Juliana Friedrichsen on aloittanut opettajien ilmasto-osaamista koskevan väitöskirjatutkimuksen Helsingin yliopistossa.

Suvi Lintuvaara toimii fysiikan, matematiikan ja kemian opettajana Kilterin koulussa Vantaalla.

Jari Lavonen on kasvatustieteen professori emeritus.