Kenttäkurssi Botswanassa haastoi ajattelua ja synnytti aitoja kohtaamisia

Teksti: Tero Lämsä ja Henna Rouhiainen

---

Kolmen korkeakoulun yhteinen kenttäkurssi Botswanassa opetti, että kestävyyshaasteet ovat samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Yhdessä vietettyä aikaa ja kulttuurisia kohtaamisia on vaikea korvata verkkokursseilla.

Transformatiivinen oppiminen pyrkii ajattelun uudistamiseen

Suomalaisen kasvatustieteellisen keskustelun valtavirtaan ovat nousseet ekososiaalisen sivistyksen (mm. Salonen & Bardy 2015, Laininen 2019) ja planetaarisen sivistyksen (Moilanen & Salonen 2022) käsitteet. Niiden ytimessä on ajatus siitä, että koulutuksen tavoitteeksi tulee asettaa maailmankuvamme ja sivistyskäsityksemme uudistaminen kestäviksi.

Tällaista syvällistä muutosta ajattelussa ja toiminnassa kutsutaan transformatiiviseksi oppimiseksi. Se edellyttää oppijoilta omien ennakko-oletusten, kokemusten ja tosielämän ongelmien kriittistä reflektointia ja dialogia (Laininen 2019, Sterling 2011). Näiden kautta oppijoiden todellisuuskäsitykset voivat rakentua uudelleen ja oppijat voivat voimaantua yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen.

Kenttäkurssilla perehdyttiin Choben alueen luonnonvaroihin ja kulttuuriin

Kesällä 2024 järjestimme Botswanassa monialaisen kolmen korkeakoulun kenttäkurssin. Kurssilla tavoiteltiin edellä kuvatun mukaista oppimisprosessia, jossa yhdistyivät kokemuksellinen oppiminen (kuten luontoretket, keskustelut paikallisten ihmisten kanssa ja erilaisille kulttuurisille tavoille altistuminen), teoreettinen tieto, tiedon ja omien kokemusten reflektointi sekä opitun soveltaminen.

Kurssi käynnistyi kolmella verkkoluennolla, joilla paikalliset tutkijat ja ympäristöhallinnon työntekijä kertoivat alueen luonnonvaroista ja niiden hallinnasta sekä aikuiskasvatuksen pedagogiikasta.

Itse kenttäkurssi kesti matkoineen reilun viikon. Monikansallinen kuuden opiskelijan ja neljän opettajan ryhmämme suuntasi Botswanan pohjoisosaan, Choben alueelle. Viikon aluksi kuulimme luentoja paikallisilta hallinnon ja järjestöjen edustajilta. Sen jälkeen opiskelijat valmistelivat oppimansa pohjalta luonnonvarojen käyttöön liittyviä kysymyksiä ja ratkaisuehdotuksia Kavimban kyläläisille.

Viikko huipentui perinteisessä kgotla-tapaamisessa Kavimban kylän päällikön ja kylänvanhimpien kanssa. Tapaamisessa kyläläiset kertoivat perinteisestä luonnonvarojen käytöstä, ihmisten ja villieläinten välisistä konflikteista sekä muutoksista, joita ilmaston lämpeneminen on tuonut heidän elämäänsä. Viikkoa rytmittivät myös kaksi retkeä paikallisiin kansallispuistoihin.

Kurssi synnytti oivalluksia kestävyydestä

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja villieläinten suojeluun liittyvät konfliktit ovat Botswanassa niin rajuja, että ne todella herättivät ajattelemaan. Kavimban kylän ohi virtaava joki on elintärkeä sekä villieläinten juomapaikkana että kyläläisten ruoan saannin kannalta. Viime vuosina joki on kuitenkin kuivunut täysin sadekauden ulkopuolella. Salametsästys on Choben alueella niin vakava ongelma, että vartijat voivat jopa ampua aukioloajan jälkeen puistossa havaitut henkilöt.

Ympäristöongelmat näkyivät Botswanassa vahvemmin kuin opiskelijoiden arjessa Euroopassa. Siitä huolimatta oivalsimme, että monet luonnonvaroihin ja ihmisten ja villieläinten suhteeseen liittyvät ongelmat ovat samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Maankäyttö, ylilaidunnus ja ihmisten ja petoeläinten väliset suhteet synnyttävät konflikteja kaikkien opiskelijoiden kotimaissa.

Botswanassa kyläpäälliköillä ja paikallisdemokratialla on suurempi vaikutusvalta kuin Suomessa. Opiskelijat havaitsivat kuitenkin pinnan alla kuplivia ristiriitoja. Paikalliset ihmiset kokivat, ettei heitä kutsuta riittävän usein yhteiseen pöytään suunnittelemaan ja päättämään alueen luonnonvarojen käytöstä – siitä huolimatta, että alueella toimivat järjestöt tekevät paljon työtä viranomaisten ja paikallisten asukkaiden vuorovaikutuksen eteen.

Olimme intensiivisesti yhdessä koko viikon, joten oppimista edistivät yhdessä vietetty aika ja monet vapaamuotoiset keskustelut opettajien ja opiskelijoiden välillä bussissa, lounailla ja vapaahetkinä. Monikulttuurisen ryhmän kanssa vietetty aika altisti kyseenalaistamaan omaa ajattelua ja maailmankuvaa.

– Meillä on luonnollinen taipumus olettaa, että oman kulttuurimme tapa toimia on paras ja oikea tapa. Tämän kyseenalaistaminen on tärkeää, ja siihen viikko tarjosi useita mahdollisuuksia, totesi yksi opiskelijoista.

Miten kestävä on kestävyyskurssi toisella puolella maailmaa?

Lentämisen hiilijalanjälki on valtava. Onkin perusteltua kysyä, kannattaako opiskelijoita lennättää toiselle puolelle maapalloa pohtimaan luontokatoon ja kestävyyteen liittyviä kysymyksiä.

Opiskelijat kertoivat kurssipalautteessaan, että autenttisista kokemuksista ja kohtaamisista syntynyt oppiminen oli vaikuttavaa. Tietoa on helppo välittää myös verkossa toteutettavalla kurssilla, mutta keskustelu ja vuorovaikutus opiskelijoiden ja paikallisten asiantuntijoiden kesken ei ole verkossa yhtä intensiivistä kuin kasvotusten. Kokemus toisesta kulttuurista on monipuolisempi ja syvempi paikan päällä. Verkkokurssi ei myöskään mahdollista paikallisen luonnon ainutlaatuisuuden ja kauneuden kokemista.

Lentomatkustamista on tärkeää harkita tarkkaan. Uskomme kuitenkin, että globaalien haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan myös kansainvälisten yhteyksien rakentamista ja aitoja kohtaamisia. Eri puolilta maailmaa tuleviin opiskelijoihin tutustuminen, vahvat yhteiset luontokokemukset ja kohtaamiset paikallisyhteisön kanssa voivat jättää osallistujiin jäljen, joka motivoi toimimaan kestävyyden edistämiseksi myös opintojen jälkeen.

---

Pedagogies of Biodiversity and Environmental Sustainability (PEBES) -hankkeen toteuttivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Botswana University of Agriculture and Natural Resources (BUAN) vuosina 2022–2024. University of Namibia oli hankkeessa mukana vuosina 2022–2023. Tavoitteena oli tuoda yhteen kolmen korkeakoulun opiskelijoita ja oppia yhdessä, miten kestävyyteen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä haasteita voidaan ratkaista paikallisesti. Hanketta rahoitti Opetushallitus, ja sitä hallinnoi Annika Saarto Turun yliopistosta. Botswanan kenttäkurssin ideoinnista ja toteutuksesta vastasi Joyce Lepetu BUAN:ista. 

---

Lähteet

Laininen, E. (2018). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(5), 16–38. 

Moilanen, A., & Salonen, A. (2022). Planetaarinen sivistys: Kohti Antroposeenin ajan sivistysideaalia. Kasvatus & Aika, 16(2), 47–71. 

Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15

Sterling, S. (2011). Transformative learning and sustainability: Sketching the conceptual ground. Learning and teaching in higher education, 5(11), 17–33.

---

Artikkelin kirjoittajat:

Tero Lämsä työskentelee seikkailukasvatuksen lehtorina ja tutkintovastaavana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Henna Rouhiainen työskentelee ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijatohtorina Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä.

---

Lue lehden muita artikkeleita