Luonnon lumo – kirja luonnon ja luonnonsuojelun puolesta

Luontodokumenttien tekijänä tunnettu Petteri Saario kertoo Luonnon lumo -kirjassaan neljännesvuosisadan ajan jatkuneesta matkastaan luontodokumentaristina. Kirja on voimakas, henkilökohtainen luonnon lumon ja voiman ylistys.

Jännittävä matkakertomus

Saarion vuonna 2018 julkaistun kirjan lävitse kulkee vahva ympäristökasvatuksellinen sanoma – kirjoittaja kertaa monta ympäristökasvatuksellista paradigmaa, ohjenuoraa ja teesiä ja kertoo myös, että olemme kuilun partaalla. Hän ei kuitenkaan vaivu suuremmin epätoivoon, vaan ammentaa voimaa luonnosta. Kirjassaan hän jakaa paitsi luontoelämyksiään myös tätä voimaantumisen tunnetta.

Saario kertoo lempipaikoistaan ja luonnon herättämistä tunteista, välillä hyvinkin runollisesti:

”Luonnon pukeutuessa puhtaanvalkoisen harsoonsa, tunnen itseni uudelleen syntyneeksi ja viattomaksi. Latua neitseelliseen lumeen puhkoessani syntisäkkini tuntuu kevenevän työntö työnnöltä.”

Kirja toimii myös keski-ikäisen dokumenttielokuvia tekevän miehen matkakertomuksena. Saamme lukea Saarion matkoista ja ihmisistä, jotka hän on niillä tavannut, sekä näiden vaikutuksista häneen ja hänen luontosuhteeseensa. Saario kertoo välillä seikkailuistaan melkeinpä jännityskirjailijan tavoin ja onnistuu tempaisemaan ainakin minut mukaansa niin, että huomaa melkeinpä hengästyneensä, vaikka istuu kotisohvalla. Luonnosta ja luonnonvoimia uhmaamalla on siis myös haettavissa jännitystä, emmekä välttämättä tarvitse tähän tarpeeseen nopeita autoja tai erikoistehosteita täynnä olevia elokuvia.

Kirjassa on myös ainakin vanhan luonnontieteilijän korviin hiukan kiihkoilijamaisesti särähtäviä lauseita, mutta aina palataan kuitenkin melko nopeasti maan pinnalle, ja mieleen hiipii kaipuu luontoon. Luulen, että jokainen, joka tämän kirjan lukee, löytää tuota pikaa itsensä vähintäänkin lähirannalta tai lähimetsästä luontoa ihmettelemästä.

Luonnon lumo -kirja on ennen kaikkea puheenvuoro luonnon ja luonnonsuojelun puolesta: ”Olen varma, että kun ihminen sivistyy tarpeeksi, hänestä tulee luonnonsuojelija. Ei siksi, että hän olisi epäitsekäs, vaan siksi, että hän on itsekäs.”

Teksti: Petra Tallberg