Teksti: Anna Muotka

Eräällä opintojeni kurssilla minua pyydettiin aloittamaan essee näillä sanoilla: Mitä, jos…

Täydensin sanat näin: Mitä, jos ilmastonmuutosta ei olisi? Tuosta tekstistä tuli itselleni ammatillinen käännekohta.

Opiskelin tuolloin kasvatustieteitä, työskentelin valokuvaajana ja toimin vapaa-ajallani ilmastoaktivistina. Tasapainoilin kahden eri urapolun välillä, ja esseen kirjoittaminen kirkasti suuntani.

Ymmärsin, että haluan käyttää osaamistani kasvatuksen kentällä ilmastokriisin ratkaisijana. Halusin olla aktiivinen osa kestävää tulevaisuutta, ja valitsin ensisijaiseksi työkalukseni kasvatuksen.

Toivottomuuden tilalle suunta ja toimintakyky

Ympäristökasvatus-lehden artikkeleissa pohditaan, mitä ilmastoratkaisut tarkoittavat kasvatusalan näkökulmasta. Nämä ratkaisut liittyvät vahvasti myös luonnon monimuotoisuuteen. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa voi torjua samoilla keinoilla, ja ne tulee ratkaista yhdessä.

Nyt keskitymme kuitenkin erityisesti ilmastonmuutokseen. Teema valikoitui, koska ajassamme korostuu kolme keskeistä näkökulmaa:

• Ekologinen kestävyyskriisi voidaan ratkaista. Ratkaisuilla on polttava kiire, ja niitä tulee tehdä läpileikkaavasti kaikkialla yhteiskunnassa.

• Suomen kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteiden saavuttamisen keskeisimmät haasteet liittyvät riittäviin ilmastotoimiin, luontokadon pysäyttämiseen sekä vastuulliseen kuluttamiseen.

• Ilmasto-, ympäristö- ja kestävyyskasvatus on keskeinen keino ekokriisin ratkaisemiseksi.

Meillä kasvatusalan ammattilaisilla on yhteisöissämme paitsi mahdollisuus myös vastuu muuttaa toimintatapojamme, kasvattaa aktiivisia kansalaisia sekä kannustaa yrityksiä ja päättäjiä kestävyystoimiin. Lehden artikkeleissa tarkastellaan, miten kasvatusalan ammattilaiset, lapset, nuoret ja yhteisöt voivat toimia ilmastoratkaisijoina sekä toivon ja toiminnan välittäjinä.

Kannustan jokaista lukijaa pysähtymään toiveikkaiden kysymysten äärelle: Mitä, jos ilmastonmuutos ja luontokato olisi ratkaistu? Millaiseksi maailma silloin rakentuu? Miltä näyttävät koulut, kaupungit, metsät ja meret? Millaista on arki, jossa yhteys luontoon ja toisiimme on palautettu? Miltä tuntuu, kun toivottomuuden tilalle on tullut yhteinen suunta ja toimintakyky?

Toivo ei ole passiivista odottamista, vaan aktiivista toimijuutta. Me ratkaisijat emme kysy, kuka ratkaisun tekee – me olemme osa sitä.

Artikkeli on Ympäristökasvatus Teeman pääkirjoitus. Vuonna 2025 teemana oli ilmastoratkaisut. Kirjoittaja Anna Muotka on FEE Suomen toiminnanjohtaja.

Kuvitus: Camilla Patjas