Valaiden vanavedessä parempaan tulevaisuuteen

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori

---

Aurinkoisena kevättalven päivänä etsin turvallista kulkureittiä Lauttasaaren kartanon pihan poikki. Pihaa peittää märkä, liukas jääkerros, josta kanadalainen tutkija, ympäristökasvatuksen asiantuntija ja kirjailija Elin Kelsey on varoittanut minua etukäteen. Punaisen huvilan oven avaa hoikka kuusikymppinen nainen, jolla on käsi paketissa.

– Pääsithän turvallisesti perille? Kelsey kysyy minulta, ennen kuin ehdin takkia riisua. Pihan liukkaus on vaatinut veronsa kansainväliseltä tutkijavieraalta, eikä hän toivo samaa muille.

Elin Kelsey vietti talvella 2022 pari kuukautta Helsingissä, Lauttasaaren kartanon residenssissä Koneen säätiön kutsuttuna vieraana. Residenssiasunto sijaitsee kartanon pihapiiriin kuuluvassa Punaisessa huvilassa. Aiemmin talvella olen saanut tutkija Panu Pihkalalta viestin, jossa hän arvelee, että Kelseyllä ja minulla olisi varmasti puhuttavaa. Sovimme siis tapaamisen.

Luonnossa et ole koskaan yksin

Ennalta tiedän, että Kelsey on tiedeviestinnän ja ympäristökasvatuksen konkari, joka puhuu paljon toivosta. Kun kysyn haastattelun alussa häneltä taustatietoja siitä, kuka hän on, odotan kai jonkinlaista elämäkertaa tai ansioluetteloa pähkinänkuoressa: missä hän on opiskellut, työskennellyt ja asunut. Kelsey on kuitenkin valmis sukeltamaan saman tien syviin vesiin:

– Normaalisti työskentelen, nukun ja syön ulkona. Tunnen vahvan yhteyden luontoon. Kotonani tiedän, kun lintu palaa muuttomatkalta, kimalainen vierailee kukassa, valo lisääntyy kevään mittaan tai sää muuttuu. Tiedäthän, luonnossa et ole koskaan yksin.

Olemme heti olennaisen äärellä.

Toivon äänitorvi

Kelseyn mukaan ympäristökeskustelussa korostuu yleensä ongelmakeskeinen orientaatio. Ympäristöviestintä keskittyy ongelmiin ja ohittaa niiden ratkaisut sekä jo käynnissä olevat myönteiset kehityskulut. Kiireellisyyttä korostetaan, mutta ratkaisut jäävät keskustelussa etäisiksi.

– Terveessä yhteiskunnassa on monia narratiiveja. Ei pidä kertoa vain epätoivosta, vaan pysyä ajan tasalla ja kertoa ratkaisuista kullekin kontekstille sopivalla tavalla, Kelsey pohtii.

Hän muistuttaa, että tutkimustiedon pohjalta ihmisen on mahdollista muuttaa toimintaansa. Sen tueksi tarvitaan tietoa ratkaisuista ja myönteisistä kehityskuluista.

– Vaikkapa valaiden liikkeitä seuraamalla voidaan suunnitella niiden suojelemista.

Onko puhe maailmanlopusta uusi denialismi?

Kelseyn mukaan toivo ilmastonmuutoksen keskellä on poliittinen teko, jolla on kauaskantavia vaikutuksia. Hänen mukaansa tilanteen toivottomuuden korostaminen on eräänlaista uutta ilmastodenialismia.

– Jos et usko, että ilmastonmuutokselle voi tehdä mitään, sinun ei myöskään tarvitse tehdä mitään.

Kelsey korostaakin uhmaavan toivon tarpeellisuutta. Vaikka ihminen ei osaisi kuvitella parempaa tulevaisuutta, hän voi silti toimia tavalla, jonka uskoo parhaaksi. Kelsey muistuttaa, että myös ilmastotoivon tueksi on paljon tutkimusnäyttöä.

Luovuudella epätoivon narratiiveja vastaan

Punaisen huvilan yläkerrassa on valoisaa ja rauhallista. Lipaston päällä maljakossa on tuoreita kukkia tervehdyksenä Koneen säätiöltä. Olemme juoneet teetä ruokapöydän ääressä, mutta nyt silmä vaeltaa sohvapöydän suuntaan. Kelsey on nostanut esille kirjoittamiaan lasten kuvakirjoja.

– Kirjoissani ympäristöön liittyvä tieto on taustalla, ikään kuin piilossa yksinkertaisten lauseiden takana. Tarinoiden avulla pyrin tukemaan tietoon perustuvaa toivoa, Kelsey kertoo.

Kelseyn mukaan luovat ihmiset voivat työllään puskea vääristyneitä narratiiveja vastaan. Hän nostaa jälleen esimerkiksi valaat, joihin liittyvää taidetta tehdään Tyynenmeren rannikolla paljon.

– Valaskulttuuri on osa sitä työtä, jolla valaat suojellaan, Kelsey toteaa.

Jokainen toimii omalla tavallaan

Itse ympäristökasvatuksen asiantuntijana ja tutkjana olen tottunut korostamaan ympäristötoiminnan ja toimijuuden tukemisen merkitystä. Kelsey keskittyy omassa työssään enemmän tunteiden merkitykseen, mutta tunnistaa kysyttäessä myös ihmisen tarpeen tehdä jotakin.

– Tarvitaan turvallinen tila, jossa ympäristöön liittyvät vaikeatkin tunteet saavat olla. Ympäristötoiminnan olisi hyvä olla jotain, joka on tekijälle mieluisaa. Vieraassa roolissa ei ole välttämättä mukava toimia, eikä yksi tapa ole sopiva kaikille. On hyvä pohtia, miten haluat toimia omasta identiteetistäsi käsin.

Kelsey muistuttaa, että yksittäisen ihmisen toiminnalla on merkitystä. Kun moni osallistuu ympäristötyöhön, vaikutukset kumuloituvat.

– Vuoden 2019 ilmastomarssit ovat olleet todella vaikuttavia globaalisti.

Tästä olemme samaa mieltä. Toivon ruokkimiseksi on hyvä välillä pysähtyä ihailemaan sitä, mitä omilla teoilla on saanut aikaiseksi.

---

Kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee ympäristökasvatuksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.

---

Kuva Elin Kelseystä: Essi Aarnio-Linnanvuori