Voiko nuoriso-ohjaaja olla ympäristökasvattaja?

Teksti: Annina Wallinsalo

---

Voiko nuoriso-ohjaaja olla ympäristökasvattaja? Lyhyt vastaus on: Kyllä voi! Ympäristökasvatus ja kestävyyskasvatus on jokapäiväisiä valintoja. Se on hankintoja, ruokaa, liikkumista, ajatusten vaihtoa ja aktiivista toimintaa.

Nuorisotyöntekijä on usein henkilö, joka on nuorten tukena arjessa, auttaa heitä ratkaisemaan elämän haasteita ja ohjaa heitä tekemään myönteisiä valintoja. Nuorten parissa työskentelevillä on merkittävä yhteiskunnallinen rooli.

Ympäristökasvattaja, ei mikään viherpiipertäjä

Elämme vuotta 2025 ekokriisin aikakaudella. Polarisaatio herättää keskustelua. Polarisaatio on ilmiö, jossa mielipiteet jakautuvat voimakkaasti kahtia. Miksi poliittinen polarisoituminen on haitallista monesta eri syystä? 

Vaikeista poliittisista kysymyksistä esimerkiksi ilmastoon liittyen on tullut identiteettikysymyksiä, mikä vaikeuttaa kompromissien ja yhteisymmärryksen saavuttamista. Tämä haastaa meitä myös kasvattajina kehittymään ja käsittelemään omat tunteemme.

Planeettamme ei ole ehtymätön raaka-ainevarasto. Jokaisen meistä tulisi voida sopeuttaa toimintamme luonnon kestokykyyn. Kestävään kehitykseen liittyykin olennaisesti ajatus planeetan rajoista. Tiesitkö, että Nuorten Agenda 2030 -ryhmään valitaan vuosittain kaksitoista jäsentä? Ryhmän jäsenet ovat 15–28-vuotiaita, ja he tekevät sekä ruohonjuuritason työtä että sparraavat päätöksentekijöitä kestävän kehityksen teemoista.

Edistykselliset yritykset ja organisaatiot näkevät vastuullisen työympäristön tärkeänä osana strategiaansa ja hyödyntävät asiantuntijoita ja erilaisia ympäristöjärjestelmiä sen huomioimisessa. Näin pyrkii tekemään myös Helsingin kaupunki. Matkaa on vielä kurottavana, mutta yksi hieno esimerkki onnistumisista on Salmisaaren hiilivoimalan sulkeminen yli viisi vuotta suunniteltua aiemmin. Kivihiilen aika Helsingin energiantuotannossa päättyi 1.4.2025.

 

 

Sinä voit olla se henkilö, joka tukee lasten ja nuorten ympäristöherkkyyttä

Usein ajatellaan, että ympäristökasvatus on varhaiskasvatuksen tai koulujen tehtävä, ja unohdetaan, mitkä vaikutusmahdollisuudet nuorisotoiminnalla on. Toinen yleinen narratiivi on, että ympäristökasvatus on järjestöjen hommaa, ja heillä onkin oma erityinen tehtävänsä. Nuorisotoiminnassa käydään kuitenkin viikoittain merkityksellisiä keskusteluita, joilla voi olla hyvinkin suuri merkitys nuoren elämään. Tämänkin vuoksi ympäristö-, ilmasto- ja kestävyyskasvatuksen perusteiden tulisi kiinnostaa meistä jokaista.

Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan yksilön kokemusten ja havaintojen pohjalta rakentuvaa tunnepitoista ja empaattista suhdetta ympäristöön sekä kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ympäristökasvattaja on lopulta vain henkilö, joka kasvattaa, rohkaisee, opettaa ja tukee toimintaan osallistuvia sekä tuo esiin erilaisia näkökulmia, joita muuten ei ehkä ymmärrettäisi ottaa huomioon.

”Kasvatuksen tehtävä ei voi olla pelon lietsominen, vaan sen täytyy olla toivon ilmapiirin rakentaminen – ja ympäristökasvatuksen tehtävä on erityisesti sitä.”
(Essi Aarnio-Linnavuori)

Koska merkittävimmät pilarit omalle luontosuhteelle luodaan jo lapsuudessa, on nuorisotyöntekijän hyvä tiedostaa, että kaikilla näitä ei välttämättä ole. Erityisesti maahanmuuttajataustaisilla nuorilla voi olla pelkoja luontoon liittyen. Tällöin toiminta ja aiheeseen virittäytyminen on hyvä aloittaa vähän matalammalta kynnykseltä. Kysy ensin itseltäsi: Minkälainen luontosuhde minulla on?

Kannattaa myös välttää turhaa termiviidakkoa ja hienoja kielikuvia. Ohjaajan roolissa on hyvä tietää, miksi jotain asiaa tehdään ja mikä on mahdollisen toiminnan tavoite, mutta osallistujille tärkeämpää on se, että yhdessä on onnistuttu tekemään jotain merkityksellistä. 

Merkityksellisyys ja osallisuus kytkeytyvät Aivoliiton mukaan psykologisiin perustarpeisiin eli autonomiaan, kyvykkyyteen ja yhteenkuuluvuuteen. Osallisuuden tulisikin olla toimintaperiaate, joka läpäisee kaikki kunnalliset palvelut. Sama pätee kestävällä tavalla toimimiseen.

 

Luonto tekee työtä ohjaajan puolesta

Entä sitten ne, joita nämä asiat eivät kiinnosta? Yhtä tärkeää on antaa tietoa heille, jotka eivät ehkä koe luontoon liittyviä asioita kiinnostaviksi. Luonnon hyvinvointivaikutuksista kun voi nauttia, vaikka ympäristöasiat eivät henkilökohtaisesti kiinnostaisikaan. Ja miksi jonkun asian, jota ei välttämättä ymmärrä, pitäisi kiinnostaa? On tärkeää tarjota erilaisia näkökulmia sekä mahdollisuuksia osallistumiseen myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneita ympäristöasioista. Nämä keskustelut ovat nuorisotyön ydintä.

Luonnonympäristö voi antaa ujommille nuorille rauhoittavan paikan yhdessäoloon; luonnossa ei tarvitse olla koko ajan liian lähekkäin tai kasvokkain. On helpompi olla oma itsensä. Elvyttävät luontokokemukset voivat muodostua nuorelle mielen turvapaikaksi, jonne voi ajatuksissaan palata ja mennä turvaan. Hermostuneinkin mieli lepää luonnossa ollessa.

Luonto avautuu hiljaa herkistymällä. Luonnossa tapahtuvien elämysten ja aistikokemusten kautta pyritään avaamaan yhteys omiin tunteisiin ja samalla herättämään kiinnostus luontoon. Elvyttävät luontokokemukset lisäävät toiveikkuutta ja elämänvoimaa ja luovat näin pohjaa myös sosiaaliselle vahvistumiselle.

Luonnossa voi parhaimmillaan syntyä voimakas kokemus kuulumisesta suureen yhteiseen kokonaisuuteen, jossa omalla itsellä on merkityksellinen tehtävä. Monissa tutkimuksissa on todettu luonnossa oleskelun lisäävän ihmisen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Jo viisi minuuttia viheraltistusta päivässä parantaa mielialaa.

Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. On todettu, että 20 minuutin oleskelu luonnossa vähentää aggressiivisuutta, surullisuutta ja ahdistusta sekä lisää energisyyttä. Pidempi oleskelu vihreyden keskellä parantaa myös keskittymiskykyä.

Luonnossa pääsee irti arjen suorittamisesta. Luontokokemusten voima piilee myös siinä, että niitä ei tarvitse suorittaa. Pelkkä oleminen riittää.

 

Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan

Usein ajatellaan, että toimiakseen vastuullisesti pitää jostain ensin luopua tai vähintäänkin tinkiä. Työympäristön ja käytänteiden kehittämistä kannattaa ajatella jatkuvana mallina – ei yksittäisinä projekteina. Kun työympäristöä ja työkaluja kehitetään elinkaarimalliin perustuen, on vastuullisuus mahdollista huomioida jokaisessa kehitysvaiheessa suunnittelusta toteutukseen. Toisinaan riittää, että arvioidaan jo olemassa olevaa hyväksi todettua toimintaa ja pohditaan, voisiko vakiintuneita normeja uudistaa kestävämmiksi.

Nuorisotyöntekijän arkityö ei ole ristiriidassa ympäristö-, kestävyys- ja ilmastokasvatuksen kanssa, päinvastoin. Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa. On tärkeää, että nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Nuoruudessa opetellaan kantamaan vastuuta ja tekemään valintoja: kehitytään, kokeillaan, erehdytään ja opitaan (NUPS).

Jokainen voi edistää omalla esimerkillään ja toiminnallaan vastuullista työkulttuuria, joka ulottuu omaan työyhteisöön ja tapaan, jolla nuorten kanssa voi toimia. Näitä asioita edistääkseen ei tarvitse olla koulutettu ympäristökasvattaja ja tietää luonnosta kaikkea mahdollista.

Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa

Tämäkin on hyvä pystyä hyväksymään. Kohdistetaan energia mieluummin sinne, missä vaikutusmahdollisuuksia on. Voit myös pohtia, olisiko yhteistyöstä jonkun järjestön tai sidosryhmän kanssa apua mahdollisen idean toteuttamiseen.

Palataan lopuksi vielä artikkelin alkuun ja polarisaatioon. Yksilön syyllistäminen ei ole tehokkain tapa edistää asioita. Meidän kaikkien on hyvä tiedostaa, että tunteet ovat mukana kaikissa elämän tapahtumissa ja vuorovaikutustilanteissa, myös työssä. Tunnetaitojen ja työyhteisön tuen avulla työpaikan tunnemyrskyt voidaan kuitenkin kääntää vahvuudeksi.

Loppujen lopuksi nuorisotyöntekijän yksi ydintehtävä on vahvistaa nuorten luottamusta itseensä ja tulevaisuuteen. Usein pienillä teoilla on suurin vaikutus.  Tehtävä ei ole aina helppo, ja siksi työhön tarvitaankin koko työyhteisön panosta!

 

---

Artikkelin kirjoittaja Annina ”Ani” Wallinsalo työskentelee ympäristötoiminnan koordinaattorina Helsingin kaupungin nuorisopalveluissa.

---

Kuvat: Helsinki Material Bank

---

Lähteet

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelun tavoitteet 2040, kaupunkiympäristön toimiala

Helsingissä tapahtui tänään jotain, joka laski koko Suomen päästöjä

Helsingin nuorisopalveluiden nuorisotyön perussuunnitelma – NUPS

Luonnonvarakeskus ja THL selvittävät luonnon terveysvaikutuksia ja niiden taloudellista merkitystä

 

---

Lukuvinkkejä ja työkaluja nuorisotyöntekijöille

Ilmastoajatuksia – Opas nuorisotyön ilmastokasvatukseen

Ilmastokeskustelun lyhyt oppimäärä syyllistäjille ja syyllistyjille

Kuinka ihmisten luontoyhteyttä arjessa voitaisiin lisätä? – 3 näkökulmaa

Nuorisotyöntekijä ilmastokasvattaa – 10 vahvistavaa nostoa

Me vastaan te – Suomi jakaantuu yhä voimakkaammin (Yle, 2024)

Vinkkilista ilmastotoiminnan suunnitteluun