Ympäristökasvatus osana museorakennuksen ja taidenäyttelyn toteutusta taidemuseo Chappessa

Teksti: Pia Hovi

---

Chappe -taidemuseo avautui yleisölle Tammisaaressa huhtikuussa 2023. Museon taustalla on lääketieteellisen genetiikan professori Albert de la Chapellen (1933–2020) Konststiftelse -taidesäätiö. Vuonna 2017 julistettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajaksi valittiin JKMM Arkkitehdit Oy:n ehdotus. Albertin toiveena oli, että taidemuseon toiminnassa huomioidaan ekologisuus. Chappen näyttelytoiminnan muodostavat vaihtuvat näyttelyt. Osallistava yleisöohjelma käsittelee taiteen, visuaalisen kulttuurin ja yhteiskunnan ajankohtaisia kysymyksiä.

Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia -näyttely toi taiteen ja muotoilun keinoin kulttuurista näkökulmaa ekologiseen jälleenrakentamiseen. Kantavana teemana oli ihmisten välisen yhteyden kautta tapahtuva symbioottisemman suhteen edistäminen muihin lajeihin ja planeettaan.

Ekologinen kestävyysajattelu konkretisoitui luontolähtöisessä ja luontoyhteydestä kumpuavassa taiteessa biopohjaisten materiaalien ja ekologisten tekniikoiden kautta. Kiertotaloudella ja orgaanisen jätteen hyödyntämisellä oli tärkeä rooli näyttelyssä mukana olevien muotoilijoiden tuotannossa.

Kestävyysajattelun soveltamista suunnittelussa ja toteuttamisessa

Suunnittelussa huomioitiin kestävyysajattelun eri ulottuvuudet monin eri tavoin. Kuratoimalla näyttelyyn pääasiassa kotimaisia taiteilijoita kyettiin vähentämään taiteilijoiden matkoista ja teosten kuljetuksista aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Tapaamiset taiteilijoiden kanssa järjestettiin pääasiassa etänä. Näyttelyrakenteiden toteutukseen käytettiin lähialueella asuvaa yrittäjää.

Näyttelyn päättyessä rakenteet hyödynnettiin seuraavan näyttelyn rakenteissa. Näyttelytekstit painettiin ekologiselle pahville. Teokset, jotka kuljetettiin ulkomailta näyttelyä varten, kuljetettiin maa- ja meriteitse. Sosiaalinen kestävyysnäkökulma huomioitiin taiteilijoiden kohdalla niin, että heille maksettiin materiaalikorvaus ja muita teoksen toteutukseen sekä osallistumiseen liittyviä korvauksia. 

Taideteoksia tuotettiin taiteilijan laatiman suunnitelman pohjalta yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Näin toimittiin esimerkiksi alankomaalaisen tutkijan ja biodesignerin Bob Hendrikxin kohdalla. Teoksen muotti valmistettiin Laitilassa, ja teos kasvatettiin Karjalohjalla toimivan Kääpä Biotechin tiloissa, minne teos näyttelyn jälkeen lahjoitettiin. 

Loop Living Cocoon -teos on kotimaisesta sienirihmastosta valmistettu elävä ruumisarkku. Arkku tehostaa ruumiin kompostoitumista, poistaa myrkyllisiä aineita ja luo suotuisat olosuhteet puille ja kasveille. Arkku mahdollistaa sen, että ihminen ei enää kuolemansa jälkeen kuormita planeettaamme, vaan sen sijaan rikastuttaa planeetan ja tulevien sukupolvien elämää.

Teos kuvaa sitä, miten voimme muuttaa pilaantuneita alueita terveiksi metsiksi käyttämällä ruumiitamme ravinteina. Ihmisjäänteistä voi muodostua uuden elämän lähde sen sijaan, että ne saastuttavat ympäristöä. Näin taiteen avulla voidaan saada aikaan muutosta ihmisen käyttäytymisessä, kun hän ekososiaalisen sivistyskäsityksen ajattelun mukaisesti tiedostaa ympäristöä kuormittavan toiminnan seuraamukset, ja pyrkii tavoittelemaan muutosta. 

Suomessa ei tämäntyyppinen ekologinen hautaus ole vielä mahdollista. Moni näyttelyvieras ilmaisi toiveenaan tulla haudatuksi sienirihmastoarkussa, mikäli Suomen laki sen sallisi. 

Yleisö mukaan teosten valmiiksi saattamiseen

Näyttelykuraattori pohti näyttelyä suunnitellessaan, mitkä ovat esillä olevien taideteosten ympäristökasvatukselliset tavoitteet, ja laati tämän pohjalta näyttelyn ympäristökasvatusohjelman. Teosten ympäristökasvatuksellista antia syvennettiin järjestämällä taiteilijoiden puheenvuoroja ja työpajoja.

Ruotsalaisen kuvataiteilijan Erik Sjödinin työpajassa rakennettiin luonnonmateriaaleista pesäpaikkoja pölyttäjille. Yleisö saattoi osallistua Bibod (Mehiläisaitta) -teoksen valmiiksi saattamiseen yhdessä taiteilijan kanssa. Teoksella halutaan lisätä tietoisuutta sellaisia menetelmiä kohtaan, joilla edistetään pölyttäjien elinoloja. Sjödin toteutti käsikirjan mehiläisaitan rakentamisesta ja sen hoidosta. Iloksemme havaitsimme, että pesään oli kesän aikana munittu munia, joista toivottavasti kuoriutuu pölyttäjiä ensi keväänä.

Chappessa vierailun voi päättää käymällä wc:ssä ja tutustumalla taiteilijaduo Harrie Liveartin Memento-teokseen, joka koostuu viidestä käsin kaiverretusta vessanpytystä ja ääniteoksesta. Taiteilijat ovat kaivertaneet pytyt Tammisaaressa Geberit/IDO:n keramiikkatehtaalla.

Transformatiivinen oppiminen taidemuseon pedagogisena lähtökohtana

Chappen pedagogisen toiminnan perustana on kriittinen pedagogiikka, joka edustaa problematisoivaa käytäntöä: opettaja ”oppii dialogissa oppilaiden kanssa, jotka oppiessaan myös opettavat” (Freire 2005 [1974|). Museokontekstissa tämä ilmenee jaettuna asiantuntijuutena, joka on yhteistyötä, tiedon jakamista ja uuden tiedon tuottamista.

Ympäristökasvatuksen teoriassa kriittisen pedagogiikan näkökulma sisältyy transformatiiviseen oppimiseen eli uudistavaan oppimiseen. Sen ytimessä on ajatus siitä, että yksilö tarkastelee kriittisesti todellisuutta, jossa hän elää. 

Ekososiaalinen tai planetaarinen sivityskäsitys edustaa ajattelua, jossa oppimisella rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja yhteiskunnan muutoskykyä (Joutsenvirta 2022). Ekosiaalinen sivistyskäsitys voidaan ymmärtää ”erilaisille tulkinnoille avoimena viitekehyksenä,  jossa kasvatuksen ja ihmisenä kasvun keinoin tavoitellaan sivistystä, jonka päämääränä on turvata hyvän elämän edellytykset yhden maapallon rajoissa nykyisille ihmisille ja tuleville sukupolville sekä eliökunnalle”  (Laininen 2018). Ekososiaalisen sivistyksen lähtökohtana on kriittinen ajattelu vallitsevaa materiaalista ja talouskeskeistä länsimaista elämäntapaa kohtaan. Kokemuksellisuuden kautta voidaan luoda uusia näkökulmia ja edistää toimintaa, joka syntyy kestävältä pohjalta. (Laininen 2018.) 

Chappen ympäristökasvatuksellinen toiminta pohjaa transformatiiviseen oppimiseen, kriittiseen pedagogiikkaan ja ekososiaaliseen sivistykseen tavoitellen tietoisuutta, dialogia ja muutosta. Kohtaamalla ja keskustelemalla viheliäisistä ongelmista yhdessä muiden ihmisten kanssa on mahdollista tiedostaa ympäristöä ja luontoa kuormittavia ongelmia.

Tiedostamisen kautta syntyy tietoista toimintaa, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Vallitseva todellisuus kohdataan kriittisesti ja objektiivisesti, jolloin siihen on mahdollista vaikuttaa. Vaikuttamalla syntyy yhteiskuntaa muuttavaa toimintaa, joka ideaalitilanteessa edesauttaa uudenlaisen, kestävästi elävän ihmisen syntymistä.  

---

Artikkelin kirjoittaja Pia Hovi (FT) on opiskellut ympäristökasvattajaksi Suomen Ympäristöopisto SYKLI:n kulttuuri- ja museoalalle räätälöidyssä ympäristökasvatuksen koulutusohjelmassa. Hän työskentelee näyttelykuraattorina Chappessa.

---

Tutustu Chappeen

---

Lähteet

Freire, Paulo (2005 [1974]). Sorrettujen pedagogiikka. S. 85. Tampere: Vastapaino.

Laininen, Erkka (2018). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20 (5), 16–38. OKKA-säätiö.  

Joutsenvirta, Maria (2022). Kestävä tulevaisuus sivistyksen mittana. 

Raaseporin kaupungin verkkosivu / Mitä teemme / ohjaavat suunnitelmat

Erik Sjödinin käsikirjan mehiläisaitan rakentamisesta ja sen hoidosta voi ostaa Chappen museokaupasta tai ladata pdf-kirjana.

---

Raaseporin kaupungin ilmastotavoitteet 

Raaseporin kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Raaseporin kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelma ja energia- ja ilmasto-ohjelma ohjaavat Chappen ympäristökasvatusohjelmaa. Energia- ja ilmasto-ohjelmalla tavoitellaan hiilineutraalia kiertotaloutta kestävän kulutuksen ja tuotannon avulla, jolloin muuan muassa investointien ja hankintojen tulee tukea ilmasto- ja kiertotaloustavoitteita. Kaupunki tukee kestävältä pohjalta tapahtuvaa kulttuuri- ja tapahtumatuotantoa. Kulttuurin avulla luodaan ilmastomyönteistä arvomaailmaa lisäämällä ilmastotietoisuutta ja vastuullisuutta. (Raasepori 2021, Energia- ja ilmasto-ohjelma.)

---

Artikkeli on julkaistu 10.12.2023.

---

Selaa verkkolehden muita juttuja