Teksti ja kuvat: Irina Salmi

---

Ihmisten luontosuhteen ympärillä on tehty laajalti tutkimusta viime vuosikymmeninä. Yhtäältä on tutkittu sitä, kuinka fyysinen kontakti luonnon kanssa vaikuttaa ihmisiin, toisaalta sitä, millainen vaikutus psykologisella, kokemuksellisella yhteydellä luonnon kanssa on.

Sekä luontokontakti että koettu luontoyhteys voivat vaikuttaa meihin itsenäisesti, mutta yhdistettyinä niiden vaikutukset kumuloituvat: kumpikin vahvistaa toistaan. Luontosuhteen – luontokontaktin tai luontoyhteyden tai molempien – on todettu vaikuttavan positiivisesti muun muassa

• fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen
• keskittymiskykyyn
• myötätuntoisuuteen ja
• ympäristöystävällisyyteen.

Katsaus varhaiskasvatuslasten luontoyhteyteen vaikuttaviin tekijöihin

Luontopainotteisten koulujen ja päiväkotien positiivisia vaikutuksia lapsiin on tutkittu runsaasti. Meitä kiinnosti kuitenkin se, miten luontoyhteyttä voisi vahvistaa silloin, jos luontoon ei ole mahdollisuuksia päästä päivittäin. Millaisilla pienillä arkisilla asioilla voitaisiin tukea lasten luontoyhteyden syvenemistä? Toisaalta meitä kiinnosti myös, miten luontoretkillä – silloin kun sinne päästään – voisi tukea luontokontaktin positiivista vaikutusta luontoyhteyden syvenemiseen.

Toteutimme aiheesta kartoittavan katsauksen. Etsimme tietokantahauilla aiheeseen liittyvää tieteellistä, englanninkielistä tutkimusta. Tärkeimpiä kriteereitä oli, että tutkimuksen piti

• raportoida päiväkodissa olevien lasten luontoyhteyden vahvuutta, ja
• kuvailla tai ainakin mainita nimeltä niitä kasvatusympäristöjä tai -käytänteitä, joiden vaikutusta testattiin.

Katsaukseen löytyi neljätoista kriteereihin sopivaa tutkimusta.

 

Aina ei tarvitse mennä metsään

Luontokontakti vaikuttaa luontoyhteyden kokemukseen ja toisin päin. Yhdessä niillä on runsaasti positiivisia vaikutuksia.

Monet luontokontaktin hyvät vaikutukset voidaan saavuttaa myös välillisillä kontakteilla, kuten kuvilla, äänillä tai videoilla. Kun sairaalan ikkunoista näkyy luonto, potilaat paranevat nopeammin. Luontoäänet rauhoittavat aivoaaltoja, ja virtuaaliset luontokokemukset lisäävät ympäristöystävällistä päätöksentekoa. Sillä on yllättävän paljon merkitystä, minkälaisen ympäristön keskuudessa elämme ja olemme.

Välilliselläkin luontokontaktilla voi siis olla paljon positiivisia vaikutuksia. Mutta missä määrin näillä on myös luontoyhteyttä syventävä vaikutus? Ainakin varhaiskasvatuksen osalta näyttö vaikuttaisi olevan toistaiseksi vähäistä. Katsauksemme sisälsi ylipäänsä vähän tutkimuksia, jotka keskittyivät erityisesti ympäristötekijöiden vaikutukseen.

Koulujen ja päiväkotien pihojen luonnonmukaistamista sekä luonnonmukaista sisustamista on kyllä tutkittu, mutta näiden vaikutus nimenomaan luontoyhteyden vahvistumiseen näyttäisi vaativan lisätutkimuksia. Katsaukseemme sisältyi artikkeli, jossa viherseinän asentaminen päiväkotiin syvensi lasten luontoyhteyttä kolmen kuukauden aikana. Tutkimuksessa pihojen luonnonmukaisuudesta ei puolestaan havaittu eroa lasten luontoyhteydessä erilaisilla pihoilla. Kasvimaan perustaminen sen sijaan vaikutti lasten luontoyhteyteen positiivisesti.

… Ja toisaalta: riittääkö pelkkä metsään meno?

Katsauksemme ulkopuolelle jäi monia kiinnostavia tutkimuksia, koska niissä ei lainkaan kuvailtu sitä, mitä päiväkodeissa konkreettisesti tapahtuu ja millaisissa ympäristöissä. Tarkemmalle kuvailulle olisi tilausta.

Esimerkiksi Ruotsissa Matteo Giusti kollegoineen haastatteli ympäristökasvatusalan ammattilaisia muodostaakseen lasten luontokokemusten arvioimiseen tarkoitetun mittariston. Sen mukaan luontoyhteyden muodostumiseen ja vahvistamiseen voidaan vaikuttaa muun muassa

• luontokokemusten intiimiydellä
• ajatuksien herättelyllä
• yllätyksellisyydellä
• viihdyttävyydellä
• haasteellisuudella
• aistien herättelyllä ja
• lapsilähtöisyydellä.

Lisäksi vahvan luontosuhteen muodostumista auttavat heidän mukaansa esimerkiksi

• luovuuden tunteminen
• haltioitumisen tunteminen
• fyysinen aktiivisuus ja
• läsnäolo hetkessä.

Myös meidän katsauksemme osoitti, että pelkän luontokontaktin tarjoaminen ei näyttäisi itsessään välttämättä aina syventävän kokemuksellista yhteydentunnetta: niistä tutkimuksiin osallistuneista lapsiryhmistä, jotka viettivät luonnossa aikaa päivittäin, 43 prosenttia ei osoittanut luontoyhteyden vahvistumista. Vaikuttaisi siis siltä, että kun luontoon mennään, sillä on jonkin verran merkitystä, mitä luonnossa tehdään.

Tekijöitä, jotka ovat yhteydessä luontoyhteyden syvenemiseen

Katsauksemme osoitti kolme tekijää, joiden yhteydessä raportoitiin joka kerta myös luontoyhteyden syvenemistä. Niitä olivat

• alkuperäiskansavaikutteet
• luonnon personointi sekä
• luontotarinoiden kertominen.

Alkuperäiskansavaikutteet ei viittaa varsinaiseen konkreettiseen, yksittäiseen tekemiseen (vaikkakin esimerkiksi runous mainittiin). Kyseessä vaikuttaa ennemmin olevan laaja-alainen tapa asennoitua ihmisiin osana luontoa. Tätä olisi kiinnostavaa jatkossa tutkia tarkemmin.

Luonnon personointi viittaa vaikkapa persoonallisten piirteiden etsimiseen puista tai nimen ja elämäntarinan keksimiseen jollekin luonnonelävälle. Personoinnilla on tarkoitus helpottaa empatian tuntemista luontoa kohtaan: empatiaa kohdistuu helpommin tuttuun ja samankaltaiseen kuin vieraaseen ja erilaiseen. Luonnon personointi voisi olla yksi keino tukea lapsia luontoyhteyden muodostumisessa.

Kutakin edellä mainituista tekijöistä raportoitiin vain kolmesta neljään kertaa, mikä on varsin vähän pitemmälle menevien johtopäätösten tekemisen pohjaksi. Näitä useammin mainittiin

• aistikokemusten herättely
• luontokävelyt ja -patikointi
• luonnossa tapahtuva strukturoitu leikki sekä
• empatian herättäminen luonnossa ja luontoa kohtaan.

Kutakin näistä raportoitiin kuudessa artikkelissa, joista viidessä (83 %) todettiin myös luontoyhteyden syvenemistä. Taiteet ja musiikki luonnossa mainittiin kahdeksan kertaa, ja tämä yhdistyi luontoyhteyden syvenemiseen 75-prosenttisesti. Autonomian, vastuullisuuden ja itseluottamuksen tukeminen luontokokemusten aikana sai puolestaan yhdeksän mainintaa, joista 78 prosenttia yhdistyi luontoyhteyden kokemukseen.

Katsauksemme osoitti tutkitun tiedon vähäisyyden lasten luontoyhteyden syvenemisen keinoista varhaiskasvatuksessa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että joskus tässä tavoitteessa onnistutaan paremmin, joskus huonommin. Tutkimusta tarvitaan lisää.

Onneksi tieteellinen kiinnostus aiheeseen on ollut selkeän nousujohteista viime vuosikymmeninä. Ymmärryksemme siitä, miksi luontokontakti ja luontoyhteyden kokemus ovat niin tärkeitä lapsille, karttuu koko ajan. Katsauksemme antaa viitteitä siitä, että keinot luontoyhteyden syvenemisen tukemiseen voivat olla moninaisia. Persoonallista luontoa voi löytää vaikka päiväkotien pihoilta.

---

LÄHTEET

Giusti, M., Svane, U., Raymond, C. M., & Beery, T. H. (2018). A Framework to Assess Where and How Children Connect to Nature. Frontiers in Psychology, 8.

Salmi, I., Halme, M., Salo, P., Seeve, M., & Mäkelä, V. (2024). Educational Environments and Practices Associated with Enhancement of Children’s Nature Connectedness in Early Childhood Education: A Scoping Review. International Journal of Early Childhood Environmental Education, 12(1), 4–24.

---

Artikkelin kirjoittaja Irina Salmi toimii psykologian väitöskirjatutkijana Turun yliopistolla. Filosofitaustansa vuoksi teoriaa ja empiiristä tutkimusta yhdistäen hän tutkii ihmisen luontoyhteyttä, sen vahvistamisen keinoja sekä luonnonelementtien vaikutusta stressitasoihin varhaiskasvatuksessa.