Verkkolehti
Teksti: Vilma Nikkanen, Risto Saartoala ja Jussi Tomberg
Kirjanpainajien jäljet näkyivät Evon vanhassa kuusikossa. Puiden rungot olivat harmaita ja hiljaisia, osa oli kaatunut maahan ja alkanut lahota. Metsä näytti siltä kuin siellä olisi käynyt trombi. Se, mikä näyttää silmiimme kaaokselta, voikin olla luonnon oma järjestys.
Komentosilta-verkoston rehtorit seisoivat myös Majavalammen reunalla katsomassa, miten yksi eläin oli muokannut kokonaisen maiseman. Majava voi kaataa vuodessa 1400 runkoa, ja kaikki millintarkasti haluamaansa suuntaan. Oli kunnioittavan hiljaista.
Rehtorien oma luontosuhde heijastuu koulutyöhön
Aloitimme rehtorien koulutuksen luonnon monimuotoisuudesta. Mitä elonkirjoa kunnioittava johtajuus voisi käytännössä tarkoittaa, ja miten sitä voisi koulussa edistää? Kun luonnon monimuotoisuus tulee lähelle kaikin aistein, syntyy tunnetta ja keskusteluja.
Osa rehtoreista kertoi olevansa metsänomistajia ja pohti epävarmuuttaan siitä, mitä omalle metsälle pitäisi tehdä. Talous, monimuotoisuus, virkistyskäyttö ja tulevaisuus samassa kysymyksessä: miten tehdä ratkaisuja, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän? Ajattelenko taloutta vai hömötiaista?
Kestävän tulevaisuuden johtaminen tarvitsee välillä puuta ja heinää. Biologinen kello tikittää, ja luontokadon pysäyttäminen on aikamme suurimpia haasteita. Muutos ei synny strategiapapereista, vaan siitä, miten ihmiset ja koulu hahmottavat oman ympäristösuhteensa.
Rehtorin oma luontosuhde heijastuu siihen, mitä koulussa pidetään tärkeänä, mille annetaan aikaa ja mitä kohti yhteisöä ohjataan. On vaikea puolustaa sellaista, jota ei tunne.
Koko koulun juttu
Pöllönkankaan koulu Oulussa menee kirjaimellisesti metsään. Luonto näkyy koulun arjessa ulkona oppimisena, pyöräilynä, metsävaelluskursseina, luontoliikuntana ja Vihreä lippu -toimintana.
Koulu on kestävällä tasolla, ja tämän vuoden teemana on osuvasti luonnon monimuotoisuus. Pöllönkankaalla kestävyyttä ei nähdä irrallisena teemana, vaan perinteisen kestävyysajattelun lisäksi osana hyvinvointia, liikkuvaa koulua, tunne- ja turvataitoja sekä yhteisöllisyyttä.
Rehtorin rooli on ratkaiseva. Parhaimmillaan rehtori määrittelee suunnan ja rakenteet sekä luo ilmapiirin, jossa nämä asiat voivat juurtua. Kestävyystyössä koulu etsii edelleen seuraavaa askeltaan, ja haluaisimme sen vielä vahvemmin koko koulun yhteiseksi jutuksi.
Tilannekuvaan perustuva toiveikkuus on meidän kasvattajien velvollisuus ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen kestävyyskasvatuksen kivijalka. Arvomaailmamme tukee vahvasti tätä ajatusta, ja uskomme sen vaikuttaneen toimintatapojen vakiintumiseen. Rehtori tarvitsee tuekseen innostuneen opettajakunnan, joka elää ja hengittää tätä samaa asiaa.

Ei haittaa tammikuun pakkanen! Pöllönkankaan koulun oppilaat näyttävät liukulumikengillä mallia.
Tahtoa on, ohjausta tarvitaan!
Kouluilta puuttuu yhteinen kieli, rakenteet ja johtamisen työkalut kestävyyssiirtymän toteuttamiseen. Asiat löytyvät opetussuunnitelmista, mutta jäävät helposti irrallisiksi, jos niitä ei kytketä johtamiseen ja koulun arjen valintoihin.
Rehtorit johtavat siirtymää maailmaan, jossa oppiminen, kasvatus ja hyvinvointi on rakennettava ekologisten reunaehtojen sisällä. Jos kestävyys nähdään aidosti koulun perustehtävää ohjaavana asiana, sen pitäisi näkyä nykyistä vahvemmin johtamisen rakenteissa, tavoitteissa, resursseissa, arvioinnissa ja yhteisessä suunnassa. Rehtorit tarvitsevat muutokseen paitsi tahtoa myös ohjaavan koulutuspoliittisen selkänojan.
Komentosilta on Oulun kaupungin koordinoima kestävän sivistyksen rehtoriverkosto, jossa rehtorit pysäytetään tarkastelemaan kestävyyttä johtamisen näkökulmasta. Komentosilta-hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Verkosto koostuu 36 perusopetuksen ja lukion rehtorista. Tavoitteena on kestävä koulu ja sivistys.
Artikkelin kirjoittajat:
Vilma Nikkanen on Komentosillan purseri, opettajataustainen kestävyyshankkeiden asiantuntija.
Risto Saartoala on Pöllönkankaan peruskoulun rehtori Oulusta, yksi Komentosilta-rehtoriverkoston kippareista.
Jussi Tomberg on Komentosillan navigaattori, kestävyysasiantuntija sekä aina biologian ja maantieteen opettaja.
Tämä artikkeli on julkaistu syksyllä 2026 ilmestyneessä Ympäristökasvatus-lehden painetussa numerossa, jonka teemana on luontoteot. FEE Suomen julkaisema painettu Ympäristökasvatus-lehti on tänä vuonna tehty yhteistyössä Priodiversity LIFE -hankkeen kanssa. Hanke on Suomen historian suurin yhteisponnistus luontokadon pysäyttämiseksi. Sitä koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Teemanumeron artikkeleita voi lukea täällä