Siiri Enorannan nuortenromaani Maailmantyttäret on tulevaisuuden tyttökirja, jossa ympäristöstä huolehditaan eikä ketään jätetä yksin. Romaanin maailma ei ole täydellinen, mutta se on riittävän hyvä.

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori

Maailmantyttäret alkaa yksinäisille nuorille tarkoitetulta Sopusointu-leiriltä, jonne kirjan viisi päähenkilöä, Lise-Lotte, Joselina, Kaia, Zerinda ja Ritva ovat saapuneet omista syistään. Kaikki viisi nuorta naista ovat myös romaanin kertojia kukin vuorollaan.

Eletään vuotta 2130, jolloin ihmiskunnan suuresta Romahduksesta on jo aikaa. Paikka on Maailmankoti, Negeuroopassa sijaitseva maa, demokraattinen ja ympäristövastuuta kantava utopia. Maailmankodissa omistaminen ei ole tärkeää, mutta yhdenvertaisuus, toisista huolehtiminen ja opiskelu ovat. Romahdusta seurannut paremman maailman rakentaminen ei kuitenkaan ole ulottunut samalla tavoin kaikkialle, ja Zerindan ja Ritvan kotimaassa Saarivaltiossa meno on kovin erilaista.

Erilaisista taustoista tulevat tytöt ystävystyvät vähitellen. Jokainen on kohdannut surua elämässään. Sitten salaperäisten konehyönteisten hyökkäys herättää heidän uteliaisuutensa ja sysää ryhmän seikkailuretkelle selvittämään niiden arvoitusta.

Harvinainen utopia

Ympäristökatastrofin jälkeiseen aikaan sijoittuva tarina ei ole kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa mikään harvinaisuus. Laura Lähteenmäen ekologiseen valvontayhteiskuntaan sijoittuva North End -trilogia ilmestyi jo kymmenisen vuotta sitten. Vuoden 2021 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja, Anne-Maija Aallon Mistä valo pääsee sisään sijoittuu tulevaisuuden Tokioon, jossa meri lainehtii kaduilla ja ihmisoikeuksia poljetaan järjestelmällisesti. Näille ja lukuisille muille teoksille yhteistä on dystooppinen ote: ilmastokriisi tai muu ympäristökatastrofi vie yhteiskunnan kehityksen epätasa-arvoiseen ja epädemokraattiseen suuntaan.

Enorannan teos on tässä suhteessa poikkeus. Dystopian ainekset ovat olemassa myös Maailmankodin ulkopuolella, Saarivaltiossa sekä Zerindan esiäidin muistoissa ajalta ennen Romahdusta. Romaanin tässä ja nyt vallitsee kuitenkin hyvä tilanne. Maailmankoti ei pysty varjelemaan asukkaitaan surulta tai ihan kaikilta sairauksilta, mutta se tarjoaa heille rauhaa, hyvää tahtoa ja riittävää toimeentuloa.

Pohdiskeleva romaani, viipyilevä jälkimaku

Utopia asettaa romaanille myös haasteen: jännitteen luominen tarinalle on haastavaa, jos keskeinen tavoite on kuvata täydellistä tai vähintäänkin erittäin hyvää yhteiskuntaa. Enoranta on rakentanut tarinan konehyönteisten alkuperää selvittävän seikkailuretken ympärille. Pääpaino tarinassa on kuitenkin ihmissuhteiden ja elämän arvojen pohtimisessa.

Enorannan kirja ei ole nopealukuinen, mukaansatempaava action-romaani, jonka lukija ahmaisee yhdellä istumalla ja jännittäen loppuratkaisua henkeään pidättäen. Viisi päähenkilöä on melko paljon, ja hetkittäin jatkuva kertojan vaihtuminen voi tuntua sirpaleiselta. Toisaalta pohdiskeleva ote ja lukuisat kertojanäänet ovat nimenomaan romaanin vahvuus. Tämä kirja herättää lukijassaan ajatuksia.

Parhaimmillaan Maailmantyttäret on kaikessa rauhassa luettuna. Kirja on luokiteltu nuortenromaaniksi, mutta siinä on paljon aikuiselle lukijalle kiinnostavaa. Päähenkilöiden kokemuksia ja ajatuksia seuratessa voi välillä sulkea kirjan ja jäädä pohtimaan, miten lukijana itse näkee tavoiteltavan maailman. Matka Maailmankodissa jättää viipyilevän jälkimaun, jonka muistaa vielä pitkään.

Kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee ympäristökasvatuksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.