Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori

Kuvitus: Elina Pisko

---

Lapsi tarvitsee luontoa – luonto tarvitsee tekoja.

Erään tamperelaisen koulun takana sijaitsevassa metsikössä on pulaa kepeistä. Keppipula uhkaa ajoittain kriisiytyä konfliktiksi, ja osa oppilaista on peräti saanut keppikiellon: kun kepeillä ei osata leikkiä nätisti, niitä ei sovi käyttää leikeissä lainkaan.

Opettaja kertoo salaa harkitsevansa keppikuorman tilaamista pihalle. Miten ihanaa olisikaan, jos kunnon keppejä olisi kerrankin riittävästi!

Tämä metsikkö on ykkös- ja kakkosluokkalaisten suosima välituntien leikkipaikka ja tärkeä ulko-oppituntien oppimisympäristö. Suosion seurauksena aluskasvillisuus on kulunut lähes kokonaan pois, ja metsikössä kävellessä saa vahtia askeleitaan, ettei kompastu puiden juuriin.

Tästä huolimatta metsikkö tarjoaa oppilaille päivittäisen luontokosketuksen sekä paikan seikkailulle, ihmettelylle ja leikille. Leikkitelineitä pihalla on vain niukasti, mutta metsä tarjoaa tekemistä, motorisia haasteita ja piilopaikkoja.

Onko eloton ympäristö viihtyisä?

Samaan aikaan toisaalla päiväkodin pihalta poistetaan nurmikko punkkien pelossa. Monen uuden päiväkodin ja koulun piha on huolella suunniteltu: tarjolla on monipuolisia ja taatusti turvallisia kiipeilytelineitä ja liikuntavälineitä. Vihreän ilmeen luo kaikkialle ulottuva tekonurmimatto.

Muovinurmella ei ole punkkeja – eikä muutakaan elämää. Elävää luontoa edustavat muutamat istutuslaatikot ja pari verkolla suojattua puun taimea. Niihin ei, ainakaan vielä, kiipeillä tai rakenneta majoja.

Sivustaseuraajan mielessä käy ajatus, että leikkivät lapset on tarhattu näennäisen viihtyisään, mutta elottomaan ympäristöön. Kosketusta biodiversiteettiin ei tällaisessa ympäristössä saa.

Riskileikit luonnossa takaisin

Pehmustetun leikkialustan ja aidatun punkittoman pihan tarkoitus on tietysti hyvä. Lapsia halutaan suojella ja pitää terveinä ja turvassa. Liialla suojelemisella teemme heille kuitenkin hallaa. Jo parikymmentä vuotta sitten Richard Louv kuvasi kirjassaan Last Child in the Woods, miten nykyajan lapset ovat aiempia sukupolvia enemmän eristettyjä luonnosta ja mitä haittaa tästä on heidän terveydelleen ja kehitykselleen. Kirja on tänäkin päivänä valitettavan ajankohtainen.

Tutkimustieto luonnossa oleskelun hyödyistä lisääntyy koko ajan. Lasten immuniteetti, oppiminen, sosiaaliset taidot, mielenterveys ja fyysinen kunto hyötyvät liikkumisesta luonnonympäristöissä. Ihmislapsi on olento, joka kerta kaikkiaan tarvitsee kiipeilyä ja juoksentelua epätasaisessa maastossa ja kontakteja muiden lajien kanssa. Ilman niitä lapset ovat kuin ruukkukasveja, jotka eivät koskaan kasva täyteen potentiaaliinsa.

Luontotekoja leikin rinnalle

Luonto on lapselle tärkeä oppimisen ja leikin paikka, mutta lapsi voi myös osallistua luonnosta huolehtimiseen. Luonto kuluu leikkimisestä, minkä näkee esimerkiksi alussa mainitsemani koulun takapihalla. Ympäristöä kunnioittavien toimintatapojen ja pelisääntöjen opettelu on perusasia, mutta lisäksi pienelläkin lapsella on mahdollisuus osallistua erilaisten luontotekojen tekemiseen. Niittykukkien siementen kylväminen, vieraslajien kitkeminen tai muoviroskien kerääminen onnistuu jo hyvin pieniltä lapsilta.

Pienen lapsen tärkein tehtävä on kasvaa ja kehittyä. Hänen vastuunsa luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta ei vielä voi olla suuri. Silti pieneltäkin lapselta löytyy uteliaisuutta ja myötätuntoa muita lajeja kohtaan, kunhan hän saa tilaisuuden tutustua niihin.

Päiväkodin pihan perällä lahoavaan koivutukkiin osaa suhtautua arvostaen, kun tietää sen olevan lukuisten pikkueläinten koti. Lapsi- ja luontoystävällisessä ympäristössä on tilaa lapsen kasvaa vahvaksi ja vapaaksi muiden lajien keskellä. Villin lapsen juoksusta syttyy toivon kipinä.

---

Artikkelin kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee Tampereen yliopistossa ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistolehtorina.

---

Tämä artikkeli on julkaistu syksyllä 2026 ilmestyneessä Ympäristökasvatus-lehden painetussa numerossa, jonka teemana on luontoteot. FEE Suomen julkaisema painettu Ympäristökasvatus-lehti on tänä vuonna tehty yhteistyössä Priodiversity LIFE -hankkeen kanssa. Hanke on Suomen historian suurin yhteisponnistus luontokadon pysäyttämiseksi. Sitä koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut.  Teemalehden artikkeleita voi lukea täällä

---

Lue verkkolehden muita juttuja