pääkir-3-2019

Syyskausi kouluissa ja päiväkodeissa on pyörähtänyt käyntiin kesälomien jälkeen. Opettajat ja kasvatushenkilöstö työskentelevät taas äärimmäisen merkityksellisen työn äärellä. Työn iloa saattaa kuitenkin varjostaa henkilöstön oma sekä lasten ja nuorten kokema huoli ilmastonmuutoksesta.

Vuonna 2019 julkaistu IPCC:n raportti ilmastonmuutoksesta ja maankäytöstä tähdentää ruokajärjestelmän muutoksen kiireellisyyttä. Raportin mukaan kasvispohjaisen ruoan kulutusta tulee lisätä ja lihansyöntiä puolestaan vähentää. Asian kiireellisyydestä huolimatta ruoankulutukseen liittyvät muutokset tuntuvat etenevän liian hitaasti yhteiskunnallisella tasolla. Muutoksen hitautta kuvastaa hyvin tarina siitä, miten viisivuotiaasta lapsestani tuli kasvissyöjä.

Eräänä päivänä lapseni tuli päiväkodista ja ilmoitti ryhtyvänsä kasvissyöjäksi. Yhdeksi syyksi lapseni perusteli sen, ettei halua syödä eläimiä, mutta tätä tärkeämmäksi syyksi osoittautui kuitenkin se, että päiväkodin kasvisruoat olivat lapsestani paljon parempia kuin liharuoat. Muutaman viikon pohdinnan jälkeen lapseni sai viedä päiväkotiin allekirjoittamani lomakkeen ja siitä päivästä lähtien lapseni on ollut kasvissyöjä.

Lapseni kertoi, että nyt muut lapset haluaisivat syödä hänen kasvisruokiaan ja himoitsevat erityisesti lapseni kasviskeittoa. Tätä keittoa ei kuitenkaan voi syödä, jos ei ole kasvissyöjä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella tuntuu järjettömältä, että lapset eivät voi valita kasvissosekeittoa lihakeiton tilalle vaan heidän on syötävä ympäristöä kuormittavampaa ruokaa.

Onneksi Suomen uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteiksi ilmastonmuutosta torjuvien toimien ja ympäristökasvatuksen edistäminen. Ehkä kohta lasten ei tarvitse enää itkeä kasviskeiton perään. Tämän muutoksen nopeuttamiseksi kasviskeittoa haluavien lasten ja nuorten kanssa voidaan yhdessä vedota päättäjiin, jotta kasvisruokavaihtoehtoja saataisiin tarjolle liharuokien rinnalle kouluihin ja päiväkoteihin. Kasvatusinstituutioiden pakonomaisen lihan tarjoamisen on tultava tiensä päähän.


Teksti: Emma Kurenlahti. Kirjoittaja on FEE Suomen puheenjohtaja.

Julkaistu juttusarjassa:
Artikkelin aiheet:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3