Keksimällä kohti kestävää tulevaisuutta

Teksti: Hanna Seimola

Kuva: Designathon Works

---

Ongelmanratkaisu on ihmiselle ominaista. Käsityöharrastaja kokeilee tapoja kukkareunuksen virkkaamiseen, koska ei löydä mieleistään ohjetta. Partiolainen etsii rannalta tukea teltan paikallaan pitämiseen tuulessa. Koululuokka pohtii, millä tavalla pulpettiparien muodostus olisi reilua. 

Keksiminen ja luovuus ovat kestävyysosaamista. On olennaista kehittää uutta, koska toimintamme ei ole kestävää. On myös osattava elää epävarmuudessa, koska emme tiedä, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Näitä osaamisalueita voi harjoittaa innovoimalla.

Luovaa tuottamista yhteiskehittäen

Innovaatioprosessi on luonteeltaan epälineaarinen: alussa ei tiedetä, minne päädytään. Siinä edetään ja kokeillaan, sitten palataan miettimään toisesta näkökulmasta, kun toteutus ei ratkaissutkaan ongelmaa. 

Innovaatio tarkoittaa uutta käyttöön otettua ideaa (tuotetta, teknologiaa, toimintatapaa tai prosessia), joka tuottaa käyttäjälleen lisäarvoa. Innovointi käynnistyy ongelmasta tai tarpeesta, johon etsitään ratkaisua.

Innovaatio ei aina ole täysin uutta, vaan usein käyttökelpoisinta syntyy, kun yhdistellään vanhaa uudella tavalla. On olemassa lukematon määrä tapoja tehdä asioita, ja matkalla kestävään arkeen meidän olisi löydettävä näistä mahdollisista tavoista ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävät.

Keskeistä innovoinnissa ovat luova tuottaminen, käsillä tekeminen ja yhteiskehittäminen. Hollantilainen Designathon Works -järjestö organisoi toimintaa, jossa koululaiset ympäri maailmaa innovoivat ratkaisuja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Asiantuntijat laativat Designathoniin tausta-aineiston, jonka avulla lapset oppivat teemasta ja pystyvät pohjaamaan keksintönsä olennaisiin seikkoihin.

Oppilaat valitsevat kiinnostavan haasteen, suunnittelevat ratkaisun ja laativat prototyypin. Tarina ongelmasta toteutukseen on keskeistä, kuten myös jokaisen osallistujan osaamisen hyödyntäminen. Opettajan rooli innovoinnissa on ohjata prosessia, fasilitoida yhteisiä hetkiä sekä rohkaista oppijoita kertomaan havainnoistaan ja hyödyntämään niitä.

 

Keksinnöt käyttöön

Sanni Virtanen Ruusuvuoren koulusta Vantaalta on kehittänyt Hackathonin yläkouluikäisille. Siinä vapaaehtoiset oppilaat käyvät läpi opettajien ja nuoriso-ohjaajien vetämän innovointiprosessin, jossa kehitetään ratkaisuja nuoria kiinnostaviin keke-haasteisiin. Pedagogiikka on vuosien varrella kehittynyt nuorten näköiseksi ja lyhyestä tapahtumasta viikon mittaiseksi leirimäiseksi kokemukseksi.

– Jotta mahdollisimman moni nuori pääsee elämään todeksi sellaista koulua, jollaista maailma meiltä pyytää, Sanni Virtanen kertoo tavoitteista.

 Kaikenikäisiä voi kannustaa uteliaisuuteen ja kokeiluihin, ja heidän voi antaa keksiä omia tapoja tehdä. Käsityöt tarjoavat tähän loistavat mahdollisuudet. Kierrätysmateriaalien käyttö ruokkii kekseliäisyyttä, kun mietitään esineille ja materiaaleille uusia käyttötapoja.

Kun yhteistyötä tehdään ammattilaisten, kuten elektroniikkaromua käsittelevien toimijoiden kanssa, voivat jopa eskarilaiset päästä turvallisesti purkamaan käytöstä poistettuja koneita ja käyttämään niiden osia sähköaskarteluissa. Tästä on kokemusta Helsingin yliopiston Innokas-verkostolla. 

Innovaation määritelmän mukaan keksinnöt pitää ottaa käyttöön, ja niiden tulee tuoda lisäarvoa elämään. Innovoinnin kohteeksi onkin valittava oppijoiden elämässä keskeisiä teemoja, joihin luodut ratkaisut halutaan ja voidaan toteuttaa. Tämä on olennaista, jotta keksiminen ei jää näennäiseksi, vaan tuottaa kestävyyskasvatukselle keskeistä aitoa osallistumista ja voimaantumista.  

---

Tutkijoiden viisi vinkkiä

1. Luova prosessi vaatii kannustavan ilmapiirin, ja sitä pitää harjoitella. Kokeile aktiviteetteja, joissa ryhmän jäsenet kannustavat ja tukevat toisiaan. Tunnistakaa ja tehkää näkyväksi tiimiläisten vahvuuksia. 
2. Keksimisen prosessi on yksinkertaisimmillaan ”ajattele, tee, paranna”.
3. Aloita lyhyillä kokeiluilla, joissa harjoitellaan keksimiseen tarvittavia taitoja: havainnointia, kysymyksien laatimista ja muokkaamista sekä arviointia.
4. Huolehdi, että ryhmä toimii yhdessä kaikissa prosessin vaiheissa. Kyse ei ole töiden jakamisesta, vaan oikeasti yhdessä tekemisestä, sillä tiimillä on merkittävä rooli innovoinnin etenemisessä. 
5. Keksiminen on aina monitieteistä, joten älä pakota innovointiprosessia yhden oppiaineen alle, vaan tee siitä aidosti monialainen. 

---

Lähteet

Korhonen, T. ja Mattila, E. (2023). Keksimisen pedagogiikkaa ulkona. Kaasinen, A. & Myllyniemi, U. (toim.): Ulkona opettamisen käsikirja, s. 208–219. PS-Kustannus 

Sormunen, K., Kangas, K., Korhonen, T. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2022). Designing and Structuring the Invention Process. Invention Pedagogy – The Finnish Approach to Maker Education, s. 117–131. Routledge. 

---

Artikkelin kirjoittaja Hanna Seimola on WWF Suomen ympäristökasvatuksen ohjelmajohtaja, joka vetää WWF Suomen innovaatiotiimiä osana WWF Innovation Enablers -verkostoa.

Artikkeli on julkaistu myös vuonna 2024 painetussa Ympäristökasvatus Teema -lehdessä.

---

Lue lehden muita juttuja