Kohti yhteistä yhteiskunnallista ympäristövastuuta – esimerkkinä Seinäjoen museot

Keidas-luontonäyttelystä Seiinäjoelta

Kestävään yhteiskuntaan pyrittäessä ympäristöongelmat ja haitat ovat vaikeita ratkaista ja hallita, koska eri toimijoilla on erisuuntaisia tavoitteita ja arvoja. Monet ympäristöongelmat ja luonnonvarojen käytön haitat ovat globaaleja ja alueellisia, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos, energiaongelmat, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja vesikriisi. Ratkaisuja olisi löydettävä nopeasti ja niiden pitäisi tehota pian.

Ympäristöongelmien estämiseksi ja haittojen minimoimiseksi olisi luotava uutta poliittista ja toiminnallista kulttuuria, jossa yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti pyritään ongelmien hallintaan verkostoissa ja oman elämän hallintaan ympäristöä säästävällä elämäntavalla. Ihmiset voivat ympäristöverkostoissa toimia yhdessä melko vapaamuotoisesti, mutta silti niistä voi rakentua sosiokulttuurinen säätelymekanismi, jossa tehdään ympäristötekoja ilman pakotteita.

Polkupyöränäyttely Nordanån museossa Skellefteåssa, Ruotsissa sisälsi muun muassa sisäpyöräilyä kaupungin virtuaalimaisemassa kannustaen liikkumiseen ja kaupunkimaisemaan tutustumiseen. Museolla on lääninvastuu dokumentoida teollisuuden ja tekniikan historiaa.

Museo ympäristöinstituutiona

Ympäristötietoisuuden kasvu on synnyttänyt Suomeen ympäristötehtävistä huolehtivia instituutioita ja muovannut muiden laitosten toimintaa, vaikka instituutioiden rakenteet muuttuvatkin hitaasti. Museoiden verkostoituminen on avannut mahdollisuuksia uudenlaiselle toiminnalle eri instituutioiden kanssa ja vahvistanut vaikuttavuutta. Kansalaisten osallistaminen on lisännyt demokraattisuutta.

Ympäristökasvatuksen ohjausmekanismeja on arvosteltu riittämättömyydestä, mutta niillä on oma tehtävänsä. Museoiden ympäristökasvatuksella on resursseistaan, perinteestään ja instituution ominaisluonteestaan aiheutuvat rajoitteensa ja mahdollisuutensa. Ympäristön säästämiseen tähtäävä kasvatus on sosiokulttuurinen haaste, koska ohjauksen kohteena on moniarvoisesti ajattelevat ihmiset. Museoammattilaisilla on ympäristövastuu lausuntojen antajina, näyttelyiden tekijöinä ja luentojen pitäjinä viranomaisille sekä muulle yleisölle. Siten esimerkiksi arkeologit, rakennustutkijat, museolehtorit ja ekologisia näyttelyitä tekevät amanuenssit osallistuvat ympäristöpolitiikkaan.

Museo on lainsäädännöllisesti vahvistettu ympäristöinstituutio, joka lisää paikallista ja kulttuurista tietoisuutta ihmisistä ympäristössään eri aikoina erilaisine arvoineen. Ympäristökasvatuksen on tarkoitus vaikuttaa kansalaisten sosiokulttuuriseen ympäristösuhteeseen.  Ollakseen legitimoitu ympäristöinstituutio ammattilaisten on tunnettava toimintaa koskevat lait ja instituution asiakirjat sekä tieteelliset tutkimustulokset. On myös viestittävä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi.

Arvopohjaltaan museoiden ympäristökasvatus tavoittelee kansainvälisyyttä, mutta toimii kuitenkin paikallisessa, alueellisessa ja kansallisessa toimintaympäristössä. Kotiseutuopetuksessa ja ympäristökasvatuksessa pyritään vahvistamaan identifikaatiota ja aistihavaintoja, joten ympäristökasvatus jatkaa osittain sen perinnettä käyttämällä myös uusia menetelmiä esimerkiksi työpajoissa ja projekteissa.

Monet museot sijaitsevat kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa ympäristöissä. Entisen Östermyran rauta- ja ruutiruukin kartanon puisto tarjoaa hyvät mahdollisuudet ympäristökasvatukseen museoalueella sijaitsevien kymmenien rakennusten ja näyttelyiden lisäksi Seinäjoen rannalla.

Esimerkki museon toiminnasta Seinäjoella

Seinäjoella koululuokat vierailevat museoretkillä ympäristö-, yrittäjyys- ja kulttuuriperintökasvatuksen opetuskierroksilla. Työpajat, kuvasuunnistukset ja havainto-opetus ovat esimerkkejä opetustoiminnasta museoalueen sisätiloissa ja Törnävän puiston laajalla ulkoalueella, jossa sijaitsi Östermyran rauta- ja ruutiruukki maisemapuistoineen 1800-luvulla.

Varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset ovat aktiivisesti osallistuneet museossa luontotietouden, ilmastonmuutoksen ehkäisemisen ja kulttuuriympäristön toiminnalliseen opetukseen. Seudun geologiasta ja arvokkaista elinympäristöistä lajistoineen kertovassa Keidas-luontonäyttelyssä toteutetaan ympäristökasvatusta tehtävineen myös koululaisille. (Ks. jutun ylin kuva.)

Ympäristötaiteellisia yhteisöteoksia on valmistettu yhdessä puistoon kesällä museolehtorin ohjauksessa lasten ja aikuisten voimin. Lukiolaiset ovat opiskelleet muun muassa arkkitehtuurikasvatusta ja kaupungin kulttuuriympäristöä, kun taas aikuiset ja seniorit ovat viihtyneet luennoilla, muistelupajoissa ja teemaopastuskierroksilla.                                     

Yhteiskuntavastuuohjelmien tarve instituutioissa

Globalisaatio merkitsee maailmanlaajuisten markkinoiden vallan kasvua ja suuryritysten vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon. Osa yrityksistä on laatinut ympäristö- ja yhteiskuntavastuuohjelmia. Parhaimmillaan näitä ohjelmia toteutetaan käytännössä, kun taas toisinaan ne ovat legendamaisia yrityksen arvovaltaa pyhittäviä kertomuksia.

Toimintaohjelmien tekeminen instituutioissa on lisääntynyt 2000-luvulla. Myös kulttuuri-instituutioissa tarvitaan yhteiskuntavastuuohjelmia, joissa määritellään vastuun kohteet ja toteutuksen keinot. Museoiden tehtävänä on osallistua kulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden vaalintaan ja tuoda yhteiseen käyttöön vuorovaikutteisesti erilaisista taustoista olevien ihmisten ajatuksia, todistusaineistoa ja asiantuntemusta.

Museoiden yhteiskuntavastuu ulottuu ympäristön aineellisen ja aineettoman todistusaineiston tallentamisesta kulttuuriympäristön suojelutyöhön, rakennusten kunnostusneuvontaan ja ympäristökasvatukseen sekä luonnontieteellisessä museossa luonnonsuojeluun, tutkimukseen ja biodiversiteetin vaalimiseen.


Teksti ja kuvat: Kirsi Hänninen


Lähteet

Hänninen, Kirsi (2006). Visiosta toimintaan: museoiden ympäristökasvatus sosiokulttuurisena jatkumona, säätelymekanismina ja innovatiivisena viestintänä. Jyväskylä Studies in Humanities 57.  Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Massa, Ilmo (2012). ”Kestävän kehityksen yhteiskuntapolitiikka.” Teoksessa: Monitieteinen ympäristötutkimus. Toim. Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo. Helsinki: Gaudeamus.

Julkaistu juttusarjassa:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3