Koulun ohjaaminen kestävän kehityksen tielle on monella tapaa haastavaa

niina-rajattu2-verk-2-2021

Koululla on runsaasti mahdollisuuksia edistää kestävää kehitystä. Ekologisen kestävyyden edistämisen tiellä on kuitenkin esteitä, kuten opetussuunnitelman tulkinnanvaraisuus ja kestävän kehityksen työlle varatun ajan ja muiden resurssien vähäisyys. Ekologista kestävyyttä edistävät aloitteet herättävät koulussa usein ristiriitoja, Niina Mykrä havaitsi tuoreessa väitöstutkimuksessaan.


Pitkäjänteinen kenttätutkimus

Niina Mykrän väitöskirja on poikkeuksellisen pitkän kenttätyöskentelyn pohjalta syntynyt lopputuotos. Tutkija seurasi kahden kenttäkoulun ekologiseen kestävyyteen liittyvää toimintaa yhteensä viiden vuoden ajan toimien samalla tukena koulujen opettajille sekä kerhonvetäjänä oppilaille. Tutkimuksen aineisto koostuu koulun arjessa tehdyistä havainnoista, oppilaiden kanssatutkijoina tuottamasta aineistosta, haastatteluista sekä eri dokumenteista, kuten perusopetuksen opetussuunnitelmasta.

Mykrä on kokenut ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen asiantuntija, joka on työskennellyt pitkään Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtajana. Tutkimuksesta välittyy pyrkimys sukeltaa todella syvälle ekologisen kestävyyden toteuttamiseen koulun arjessa.

Ohjaako opetussuunnitelma ekologiseen kestävyyteen?

Kun nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2014, monet ympäristökasvatuksen toimijat, minä itse mukaan lukien, kiittelivät sitä ympäristöteeman vahvasta huomioimisesta. Tämän lehden pitkäaikaisessa Oivalluksia opsista -juttusarjassa Niina Mykrä ja minä olemmekin löytäneet ympäristöön liittyviä sisältöjä ja tavoitteita kaikista peruskoulun oppiaineista. Ympäristökasvatuksen asiantuntijan silmälasein tarkasteltuna opetussuunnitelma on siis näyttäytynyt varsin vihreänä.

Väitöstutkimuksessaan Mykrä päätyy kuitenkin toisenlaiseen johtopäätökseen. Opetussuunnitelmatekstiä syvällisemmin analysoituaan hän toteaa, ettei se kestävyyden suhteen ole yhtenäinen eikä johdonmukainen. Ekologinen kestävyys jää edelleen pitkälti perinteisten luonnontieteiden opetuksen varaan. Lisäksi opetussuunnitelma on väistämättä tulkinnanvarainen. Lopullinen, toteutunut opetus riippuu koulusta ja opettajasta.

Huoli ympäristön tilasta

Niina Mykrän koko tutkimuksen lähtökohtana on huoli ympäristön tilasta ja pyrkimys ymmärtää, miten koulu omalta osaltaan voi muuttaa toimintaansa ekologisen kestävyyden suuntaan. Tutkimus liikkuu luontevasti kasvatustieteiden ja kestävyystutkimuksen rajapinnalla. Tutkija tunnistaa koulun toiminnassa ympäristön kannalta sekä kielteisiä että myönteisiä ympäristövaikutuksia: energiaa ja materiaaleja kuluu, mutta vastineeksi koulussa tapahtuvan oppimisen myötä ymmärrys kestävästä elämäntavasta ja sen välttämättömyydestä lisääntyvät.

Tutkija kuvaa ekologista kestävyyttä monitasoiseksi. Ekologisen kestävyyden edistäminen herättää kouluyhteisössä ristiriitoja, jotka ilmenevät erilaisina dilemmoina. Mainitsen tässä vain muutaman esimerkin: Opettajien ekologisen kestävyyden osaaminen vaihtelee, mutta osaamistaan kehittävät eniten ne, joilla on siihen valmiiksi eniten osaamista. Ekologinen kestävyys kuuluu paperilla kaikille oppiaineille, mutta opettajat eivät välttämättä tunnista siihen liittyviä sisältöjä omissa oppiaineissaan. Kestävää tulevaisuutta pidetään tärkeänä aiheena, mutta yhteisen käsityksen muodostamiseksi siitä ei ole aikaa. Koulun toiminta onkin yllättäen jatkuvassa ristiriidassa biosfäärin ja ekologista kestävyyttä edistävien mallien kanssa.

Niina Mykrän väitöstilaisuus järjestettiin huhtikuussa 2021 korona-ajalle tyypillisesti etänä.

Ekologisen kestävyyden edistämisen rihmastot

Osa tutkimuksessa havaituista dilemmoista tarjoaa mahdollisuuden ekologisen kestävyyden edistämisen laajenemiseen. Haastatellut kuvaavat niihin liittyviä haasteita, mutta antavat myös ratkaisuehdotuksia. Tutkijan mukaan ekologisen kestävyyden haasteita kannattaa lähestyä koulussa ennemmin työnjaon ja tavoiteltavan tuloksen määrittelyn kautta kuin tarkastelemalla niitä pelkästään yksittäisen toimijan näkökulmasta. Samaten pienten arkipäivän tekojen korostamisesta tulisi siirtyä suurten kokonaisuuksien käsittelyyn.

Tutkimuksen kenties merkittävin oivallus on ekologisen kestävyyden edistämisen rihmastomaisuus. Toiminnan edellytys on ympäristösuhteen tunnistaminen, mutta se ei vielä yksinään riitä. Erilaiset toimintaan vaikuttavat tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ekologisen kestävyyden edistäminen koulussa muuttuu ja laajenee vain sen verran kuin juuri sillä hetkellä on mahdollista, eräänlaisina minisykleinä. Siksi toiminta ekologisen kestävyyden edistämiseksi ei voi olla suoraviivaista.

Painavaa asiaa, painava teos

Niina Mykrän väitöskirja on pitkään kypsytelty, suomenkielinen monografia. Nykyisessä tutkimusmaailmassa valinta on poikkeuksellinen: tutkijoita kannustetaan julkaisemaan useita englanninkielisiä artikkeleita, joiden perusteella väitöskirjan yhteenveto sitten kootaan. Mykrän tutkimus osoittaa kuitenkin, että myös pitkälle, yhtenäiselle teokselle on tarvetta. Näin monimutkaisia ilmiöitä olisi huomattavan vaikeaa, ellei täysin mahdotonta, paketoida neljään tai viiteen parikymmensivuiseen artikkeliin.

Vaikka tutkimus on kirjoitettu selkeällä suomen kielellä, tutkija ei päästä lukijaansa helpolla. Tutkimus on sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan tavattoman laaja. Siinä käsitellään vaikeita asioita käsitteellisellä tasolla. Empiirisiä ja kirjallisuuteen pohjaavia havaintoja on niin runsaasti, että hetkittäin lukijan on hankalaa pysytellä perässä. Lukuisista kuvioista osa on helpommin tulkittavia kuin toiset. Tutkimuksen runsaus on kuitenkin myös sen rikkaus: kaikkien havaintojen ja niiden herättämien pohdintojen kautta tutkija piirtää uskottavan kuvan koulun ekologisen kestävyyden rihmastoista ja edistämisestä. Tätä tutkimusta on odotettu.


Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori

Kirjoittaja työskentelee ilmastokasvatuksen tutkijana Tampereen yliopistossa.


Henkilökuva Niina Mykrästä: Suvi Roiko; kuva väitöstilaisuudesta: Essi Aarnio-Linnanvuori


Taiteen maisteri Niina Mykrän väitöskirja Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä. Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta tarkastettiin huhtikuussa 2021 Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti, yliopistonlehtori Lili-Ann Wolff Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Hanna Toiviainen Tampereen yliopistosta.


Niina Mykrän väitöskirja

Väitöstilaisuuden tallenne

Oivalla opsista -juttusarja

Julkaistu juttusarjassa:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3

Tilaa uutiskirje

Saat ympäristökasvatuksen kiinnostavimmat koulutukset, tapahtumat, materiaalit ja tutkimusuutiset näppärästi sähköpostiisi! Tietosuojaselosteemme löytyy tästä.