Ilmastokriisi herättää monenlaisia tunteita oikeudenmukaisuuteen liittyen. Yksi yleisimmistä lienee epäreiluuden tunne siitä, että niin monet joutuvat kärsimään ilmastokriisistä, vaikka eivät ole siihen syypäitä. Ilmastokriisi voi herättää vahvaa vaikuttamisen halua, mutta myös vihamielisyyttä, joka kumpuaa käsittelemättömästä syyllisyydestä. Tuore nettisivusto tarjoaa kasvattajille monipuolista materiaalia ilmastokasvatukseen: Existential Toolkit for Climate Justice Educators.
Yhdysvaltalainen professori Sarah Jaquette Ray julkaisi vuonna 2020 etenkin nuorille aikuisille suunnatun ilmastoahdistusta käsittelevän opaskirjan A Field Guide to Climate Anxiety. Kirjan taustalla olivat vahvasti Rayn havainnot omista ympäristötieteiden opiskelijoistaan. Ray kirjoitti jo vuonna 2018 artikkelin siitä, kuinka opiskelijoiden tunteet kulkivat eräänlaisen vuoristoradan läpi. Huvipuistojen laitteiden sijaan näillä vuoristoradoilla oli kuitenkin erilaisia päätepisteitä. Osa opiskelijoista masentui tai lannistui, osa löysi toimijuutensa ja monet kokivat erilaista kipuilua.
Kirjassaan Ray painottaa mielihyväaktivismia (pleasure activism), jossa vaikuttamistyötä tehdään ilon kautta. Tämä voi parhaimmillaan ehkäistä uupumusta ja katkeruutta. Vahvana esikuvana ovat sorrettujen vähemmistöjen aktivistit, kuten adrienne maree brown (nimi kirjoitetaan tietoisesti pienellä), jotka eivät suostu kantamaan syyllisyystaakkaa rakenteellisista ongelmista.
Verkosto ja nettisivusto
Yhdessä kahden kollegansa, Elin Kelseyn ja Jennifer Atkinsonin kanssa Ray oli mukana luomassa kansainvälistä verkostoa, jossa käsitellään ilmastokasvatusta, tunteita ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Verkoston tuottama nettisivusto Existential Toolkit for Climate Educators on ollut olemassa vuodesta 2020, mutta keväällä 2021 sinne avattiin laajahko materiaalipaketti. Aineistoja voi selata joko teemojen tai toteutustapojen perusteella. Mukana on esimerkiksi tehtäviä tunteiden käsittelemiseeen ja esseitä intersektionaalisen oikeudenmukaisuuden teemoista.
Monin paikoin maailmaa, kuten Yhdysvalloissa, rasismikysymykset vaikuttavat merkittävästi ilmastokasvatukseen. Tuoreessa esseessään Scientific American -lehdessä Ray esimerkiksi pohtii sitä, miksi ilmastoahdistus-termi on otettu helpommin vastaan valkoihoisten keskuudessa. Myös esimerkiksi mustaihoinen esseisti Mary Annaïse Heglar on kirjoittanut aiheesta monia teräviä tekstejä. Jennifer Atkinson on jo monen vuoden ajan pitänyt yliopistokurssia ilmastosuruun liittyen. Nykyään hän tuottaa myös ilmastotunteita käsittelevää laadukasta podcastia. Ympäristökasvattaja, viestijä ja kirjailija Elin Kelsey on ollut vielä pidempään aihepiirin kanssa tekemisissä, ja suomalaisten iloksi hän on saapumassa maahamme Koneen Säätiön myöntämän Lauttasaaren kartanon residenssiapurahan myötä keväällä 2022.
On näkyvissä jo merkkejä siitä, että suomalainenkin ilmastotunnekeskustelu laajenee sisältämään entistä enemmän yhteiskunnallisen tunnetutkimuksen polttavia teemoja.
Teksti: Panu Pihkala
Kuva: Markus Spiske / Unsplash