Toisenlaisia todellisuuksia Kemiönsaaressa

Monitaiteellinen vapaan kulttuurin Festival Norpas järjestettiin yhdeksättä kertaa Saaristomeren ruukkikylässä Taalintehtaalla Kemiönsaaressa 4.–8.8.2021. Festivaalin teemana oli Toisenlaiset todellisuudet. Tapahtumissaan festivaali otti syliotteen luonnosta. Luonto- ja ympäristöaiheita käsiteltiin näyttelyissä, elokuvaesityksissä ja esitelmissä. Ainutlaatuisia tapahtumapaikkoja tarjosivat meri, kalliot ja ruukkikylän rakennukset.

Klassinen, ainutlaatuinen elokuvateatteri Bio Pony oli yksi keskeinen tapahtumapaikka. Muutenkin kylän miljöö ja historia kertovat omaa kieltään, ja osallistuja voi tuntea olevansa toisenlaisessa todellisuudessa. Vaihtoehtoiselle ajattelulle annettiin tilaa. Osallistujilla oli mahdollisuus leipoa ruisleipää 1700-luvulta peräisin olevan juureen tai valmistaa vaikka oma pajuteos.

Saaristoon

Norpas meni taiteen äärelle merelle ja piknikille Senatsbergetille. Teuvo Taimioja soitti kitaraa ja Sofia Keto-Tokoi tanssi. Eugenia-purjehduksella tunnelmaa viritti muiden muassa Sanna-Mari ja Panu Kuntun retkikertomus.

Saaristoekologi Panu Kunttu ja ympäristösuunnittelija Sanna-Mari Kunttu kertoivat viime kesän ainutlaatuisesta retkestä. He toistivat kalastaja-kirjailija Pentti Linkolan vuonna 1974 tekemän saaristolinnuston tutkimusretken, jonka pituus oli yli tuhat kilometriä. Saaristossa tapahtuneet ympäristömuutokset ovat olleet suuria, ja ne ovat vaikuttaneet saaristoluontoon monin tavoin. Monet lintulajit ovat vähentyneet, osa on jopa hävinnyt. Samaan aikaan osa linnuista on runsastunut ja uusia lajeja on asettunut saaristoon.

Panu Kunttu ja Sanna-Mari Kunttu kertovat saaristoluonnosta Eugenia -purjehduksella.

Metsään

Ritva Kovalaisen elokuvassa Poecile poetica yhteys metsään syntyy kulkemisesta, leikistä, toisenlaisesta tietämisestä ja eläinten kielillä puhumisesta. Virtaava metsä -teos (ks. jutun pääkuva) kertoo koskemattomasta metsästä, jossa metsän virtaus ravistelee niin ekosysteemiä kuin luonnon syleilyssä olevia ihmisiä.

Puihin ja metsiin liittyy paljon suomalaista uskomusperinnettä. On eletty puiden kanssa ja metsällä on ollut vaikutus ihmisen luonnonyhteyteen. Tämä pitäisi muistaa, kun paljon puhutaan metsien rahaksi muutettavasta arvosta. Ritva Kovalainen on suomalainen valokuvaaja ja taiteilijaprofessori, joka toimi myös festivaalin kuraattorina ja ympäristövastaavana.

Elokuviin

Maaliskuussa 2021 myönnettiin Risto Jarva -palkinto Marjo Levlinin elokuvalle Ellipsis. Galleria Huuto Helsingissä esitti taiteilijan teoksen kesäkuussa ja nyt elokuva nähtiin Bio Pony -teatterissa Taalintehtaalla. Ellipsis on kertomus ihmisen ja muiden eläinten katsomisesta ja kohtelusta.

Katsoja kuljetetaan eläimyyden ja ihmisyyden kysymysten äärelle. Kertoja myöntää, että hän on urbaani ihminen, joka kohtaa eläimiä ensisijaisesti kulttuurisina representaatioina. Ellipsistä voi seurata tarinaa, joka imee katsojan mukaansa ajatusten ja kuvien virtaan. Kuvamateriaalia on enimmäkseen Itä-Helsingistä, mutta myös marokkolaisessa eläintarhassa, Pietarissa ja Yhdysvaltojen hautausmaalla poiketaan. Ellipsin kaltaisia muunlajisten asemaa kuvaavia ja puhuttelevia omaperäisiä teoksia ei näe kovin usein. Pysähdyttävä ja upea teos!

Festival Norpas täyttää 10 vuotta vuonna 2022. Kannattaa seurata, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Tanssija Sofia Keto-Tokoi Senatsbergetillä.

Teksti: Riitta Salasto

Kuvat: Ritva Komulainen (ylin kuva) ja Salomon Marttila