Ilman tulevaisuutta ei ole ympäristökasvatusta

Kestävä kehitys on kykyä tiedostaa aikaa

”Meiltä on kadonnut alle sadassa vuodessa sekä menneisyys että tulevaisuus. Siitä alkaen, kun mytologinen ajattelu hiipui, kukaan ei ole opettanut ihmistä ajattelemaan muutamaa vuosikymmentä pidemmälle. Nyt poimimme lyhytnäköisen ajattelutavan kitkeriä hedelmiä. Maailmassa on lähes kaikkea muuta kuin jatkuvuutta.” – Valdur Mikita 2021

---

Teksti: Satu Jovero

---

Ympäristökasvatusta ei olisi ilman ajatusta tulevaisuudesta. Siksi on hämmentävää, miten vähän tulevaisuusmenetelmiä ympäristökasvatuksen arjessa käytetään. Tulevaisuuteen kurottava ajattelu ei ole helppoa!

Nykyhetki pitää meitä tiukasti otteessaan: oravanpyörässä juostessa ei ole aikaa ennakoida, ajatella pitkänmatkan tavoitteita eikä sitä, onko suunta oikea. Kiireessä myös käytämme tavallista helpommin ajattelun oikopolkuja, jotka vaikeuttavat kykyämme tehdä tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä.

Nykyhetken yliarvostus tekee tämänhetkisestä olotilasta houkuttelevampaa kuin parannukset, joiden eteen tänään tulisi ponnistella. Nopeat dopamiinipalkinnot (kuten suklaan makuhermoja hivelevä aistielämys) ruokkivat lyhytjänteistä päätöksentekoa pitkäjänteisten, tulevaisuudessa realisoituvien palkintojen ja saavutusten kustannuksella (kuten kuntoilu ja parempi hyvinvointi tulevaisuudessa).

 

Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siihen voi varautua. Tulevaisuutta koskeva tieto ei ole valmiina tilastoissa ja julkaisuissa odottamassa, vaan osa siitä on vasta aikomuksissa, myös ihmisten toiveissa ja peloissa. Osa tiedosta on piilossa, siitä voidaan vaieta tai siitä puhuvia vähätellä. Vallitseva käsitys halutaan säilyttää, koska muutosta pelätään (Meristö 2020).

Ennakointia tarvitaan yhteiskunnallisiin muutoksiin varautumiseen, ja se auttaa sietämään epävarmuutta. Ennakoinnin merkitys korostuu muuttuvassa ja yllätysten täyttämässä maailmassa. Sen avulla voimme tänään tehdä tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.

Ympäristökasvatuksen tehtävä on valmentaa kohti ylisukupolvista ajattelua. Vuonna 2022 lanseerattu Euroopan unionin kestävän kehityksen osaamisen viitekehys GreenComp toi kestävien tulevaisuuksien visioinnin näyttävästi ympäristökasvatuksen pelikentälle. Viimeistään nyt olisi käyttöä tulevaisuusvalmennukselle ja hyville pelivälineille!

 

Minkälaisia tulevaisuusmenetelmiä sulloisin omaan työkalupakkiini?

Me teemme tulevaisuutta jokaisena elämämme päivänä. Tulevaisuus ei siis vain tapahdu, vaan sitä tehdään tässä ja nyt. Tulevaisuusajattelun mahdollistamisessa on monia haasteita taklattaviksi.

 

1. Pysäytä vauhti! Irrottaudu kiireestä, jotta näkisit paremmin.

Ajattelun irrottaminen nykyhetkestä on tulevaisuustyöskentelyn tärkein ja vaativin vaihe. Nykyhetken yliarvostus vinouttaa ajatteluamme. Kaikki tekemätön ja kiireellinen hallitsee mieltämme.

Ajattelun irrottaminen oravanpyörästä vaatii selkeän siirtymän. Usein onnistuminen edellyttää aistien rajaamista ja mielen rauhoittumista.

Työkalupakkiini ottaisin ainakin mielikuvitusta ruokkivia menetelmiä (kuten tulevaisuuskuunnelmia), joiden kautta mieli keskittyy ja suuntautuu pois arjesta ja tästä hetkestä. Meidän tulisi tarjota tiloja ja hetkiä, jotka pysäyttävät ja herättävät ajatuksia.

Ylipäätään haluaisin nähdä ympäristökasvatuksen painopisteen muuttuvan. Ympäristökasvatukselle asetetut tavoitteet keskittyvät edelleen valtaosin tiedon lisäämiseen. Luontoa olisi käytettävä ihmisten pysäyttämiseen ja syvällisen tulevaisuusajattelun mahdollistamiseen, eikä vain biologian opetukseen.

 

2. Aavista ja haistele tulevaa! Minkälaista hiljaista tietoa löydät ympäriltäsi?

Sitten ottaisin työkalupakkiini jotakin, joka auttaa tulemaan tietoiseksi tulevaisuusajattelun taustalla vaikuttavista tekijöistä. Aikaperspektiivi on olennainen osa tulevaisuusajattelua. Ei ole olemassa vain yhtä tiettyä tulevaisuutta, vaan lukemattomia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Se, mitä pidämme mahdollisena tulevaisuudessa, heijastelee kuitenkin suurelta osin kokemuksia tai painolasteja, joita kannamme muistona menneestä.

Myös se, miten näemme nykyhetken, suuntaa tulevaisuusajatteluamme. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Ne vaikuttavat ihmiseen, joka tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehdessään ja toimintatapoja valitessaan käyttää hyväkseen menneestä ja nykyhetkestä saamiaan tietoja ja kokemuksia (Rubin 2024a).

Ympäristökriisi ja tulevaisuuden epävarmuus kuormittavat etenkin nuorten mielenterveyttä. Uskon aidosti, että tulevaan valmistautumista edistävä skenaariotyöskentely tarjoaisi tekijöilleen valtavasti mielekkyyttä ja voimaantumisen kokemuksia. Skenaariotyöskentely voisi sisältää vaihtoehtojen pohtimista, varautumissuunnitelmien tekemistä ja työtä tulevaisuuden kääntämiseksi toivottuun suuntaan.

Tärkeänä lähtökohtana skenaarioille on nykyhetken tutkiminen. Skenaariotyöskentelyn tavoitteena on kerätä ja jäsentää tietoa, sillä päätöksenteon tueksi tarvitsemme yhä täsmällisempää tietoa nykyisistä toimintaympäristöistä. Tämä tieto kätkee sisälleen vihjeitä tulevasta.

Skenaariotyöskentelyn houkuttelevuutta lisää se, että se tarjoaa harjoitusta tärkeissä käytännön taidoissa. Se muun muassa vaatii tekijöiltään kyseenalaistamisen taitoa ja luovaa ongelmanratkaisukykyä.

 

3. Päätä, mihin haluat mennä! Suunnittele askeleet ja astu polulle.

Seuraavaksi työkalupakkiin valitaan kompassi ja suunnitellaan reitti. Tulevaisuustyöskentely on kuin suunnistaisi metsässä. Kun rasti on tiedossa, on vain löydettävä sinne nykytietämyksen valossa paras reitti.

Skenaarioissa aikajanaa venytetään kauas tulevaisuuteen. Kun on onnistuttu luonnostelemaan tulevaisuudelle mahdollisimman konkreettinen tavoite, lähdetään peruuttamaan tulevaisuudesta takaisin nykypäivään. Mietitään takaperin, askel askeleelta, mitä toimia on vaadittu, jotta olemme onnistuneet tuon tavoitteen saavuttamaan.

Ymmärrys muutosten luonteesta ja asioiden välisistä yhteyksistä on ympäristövastuullisen toiminnan edellytys. Systeeminen ymmärrys on ympäristökasvatuksen keskeisimpiä tavoitteita. Aikajana aktivoi ajattelua tulevaisuuksien kuvitteluun ja auttaa hahmottamaan trendejä ja kehityskaaria, pitkinäkin ajanjaksoina tapahtuneita muutoksia.

---

Lähteet

Meristö, T. (2020). Skenaariotyöskentely auttaa tulevaisuuden epävarmuuden hallinnassa. Laurea Journal 17.4.2020. Viitattu 27.3.2024.

Rubin, A. (2024a). Aikakäsitys tulevaisuuden tutkimuksessa. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali (tulevaisuus.fi). Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 8.4.2024.

Rubin, A. 2024b. Skenaariotyöskentely tulevaisuuksien tutkimuksessa. METODIX Oy. Viitattu 12.4.2024.

---

Artikkelin kirjoittaja Satu Jovero on opintovapaalla Suomen ympäristöopisto Syklin ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kouluttajan työstä.

Juttu on alun perin julkaistu painetussa Ympäristökasvatus Teema -lehdessä vuonna 2024.

---

Lue verkkolehden muita juttuja