Kulttuuri ei ole pysyvää – se on ennen kaikkea tapa sopeutua

Teksti: Satu Jovero

---

Elämme aikaa, jossa maailma on sekasortoisempi kuin aikoihin. Olimme hädin tuskin selviytyneet edellisestä kriisistä, kun Eurooppaa jo ravisteli entistä hirveämpi kriisi, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Kuinka pitää esillä kestävän elämäntavan arvoja, kun ihmiset kamppailevat selviytymisen ja suurten kysymysten kanssa! Myös me itse olemme hämmennyksen ja epäuskon, jopa pelon vallassa.

Muutos on usein epämiellyttävää ja kipeää, mutta siinä piilee myös aina uusi mahdollisuus.

Jo viiden vuosikymmenen ajan ympäristökasvattajat ovat tehneet työtä ja etsineet ratkaisuja kestävyyden haasteisiin. Kehityksen suuntaa emme kuitenkaan vielä ole saaneet käännettyä. Tämä vuosikymmen on kriittisen tärkeä. Myös meidän tulee nyt katsoa kriittisesti omaa työtämme. On aika aktiivisesti etsiä lisää vaikuttavuutta – uusia tulokulmia ympäristökasvatuksen kohderyhmiin, menetelmiin ja toteutuspaikkoihin.

Tämä kirjoitus avaa uuden juttusarjan: ”Ympäristökasvatusta uudella twistillä”. Juttusarjaan ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki, joilla on jaettavanaan kokemuksia uudenlaisista ympäristökasvatuksellisista lähestymistavoista ja uudenlaisista kohderyhmistä tai toimintaympäristöistä.

Ainakin aluksi juttusarja hakee inspiraationsa Suomen Ympäristöopistossa (SYKLI) keväällä 2022 käynnistyneiden pilottikoulutusten hedelmistä. Koulutusohjelmissa etsitään aktiivisesti uusia tapoja ja ympäristökasvatuksellisia menetelmiä kestävyysmurroksen mahdollistamiseksi ja siihen tähtäävän kulttuurievoluution kiihdyttämiseksi yhteiskunnassa.

Koulutuksissa on mukana erilaisten ammattialojen opettajia, taiteentekijöitä, tärkeiden muistiorganisaatioiden edustajia, mutta myös ympäristökasvatuksen kovaksikeitettyjä moniottelijoita. He myös toimivat kirjoittajina juttusarjassa.

---

Kulttuuri ei ole pysyvää. Se on ennen kaikkea tapa sopeutua.

Maailma on myllerryksessä. Nopeat muutokset ravistelevat demokratiaa, yhteiskuntia, ympäristöjä – sitä maailmaa, johon olemme kasvaneet ja jonka varaan olemme maailmankuvamme ja identiteettimme rakentaneet. Nyt kestävyysmurroksen kynnyksellä ihmiskunnan lippulaivatuote – vaihtuviin tilanteisiin muovautuva kulttuuri – tarjoaa meille työkaluja ja mahdollisuuksia nopeaan sopeutumiseen!

Miten pystymme sopeutumaan muutoksiin?

Muutoksiin sopeutumisen kannalta on olennaista, tapahtuvatko asiat hitaasti vai nopeasti. Pitkässä juoksussa muutoksiin sopeutuminen maapallolla on tapahtunut luonnonvalinnan ja biologisen evoluution kautta. On kuitenkin keskeistä oivaltaa, että sopeutuminen biologisen evoluution avulla vaatii toteutuakseen aikaa. On toinenkin tie. Käyttäytymisen muutoksilla ja oppimisen kautta eliöt voivat sopeuttaa toimintaansa tarvittaessa nopeastikin, toki kukin laji omien rajoitustensa ja mahdollisuuksiensa puitteissa

Kulttuuri mullisti ihmisen evoluution

Ihmiselle kulttuurin kehittyminen tarjosi uudenlaisen tavan sopeutua elämään maapallolla. Pystyimme tuottamaan toimintamalleja, jotka johtivat merkittäviin muutoksiin jo yhden sukupolven aikana.

Käyttäytymistään muokkaamalla ihminen on selviytynyt useista täpäristä tilanteista ja ajanjaksoista. Kulttuurievoluutiossa tapahtuneiden jättiharppausten ansiosta olemme selviytyneet. Maata viljellen ja paikoillemme asettuen olemme kyenneet kasvattamaan ja ruokkimaan yhä suurempaa ihmismäärää.

Myöhemmin fossiilisten polttoaineiden käyttöönotto ja siihen liittyneet innovaatiot mahdollistivat paljon ja kiihdyttivät kulttuurievoluution entistä hurjempaan nousukiitoon. Nykyelämässä olemme pyrkineet monin tavoin eristämään itsemme luonnonvoimien vaikutuksilta ja ryhtyneet viettämään lähes kaiken aikamme itse luomissamme ympäristöissä.

Olemme kestävyysmurroksen äärellä

Muuttuva maailma edellyttää meiltä jatkuvaa sopeutumista. On kuitenkin jälleen aika loikata. Olemme uuden harppauksen, kestävyysmurroksen, äärellä. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus SYKE on nostanut kestävyysmurroksen vauhdittamisen toimintansa strategiseen ytimeen. Kestävyysmurroksella tarkoitetaan nopeaa kokonaisvaltaista käännöstä kestämättömästä elämäntavasta kestävään elämäntapaan (SYKE: Kestävyysmurros!)

Entä toisiko tämä askel mukanaan samalla myös lisää merkityksellisyyttä ja hyvinvointia? Enemmän ajatusta, vähemmän hukkaan heitettyä energiaa ja materiaaleja? Tämä loikka ratkaisee, tulemmeko me olemaan hyviä esi-ihmisiä tulevaisuuden sukupolville.

Kehittyvä kulttuuri on muovannut ja muuttanut ympäröivää luontoa, mutta myös meitä. Kulttuuri on sopeutumisen avain. Kulttuuria voidaan kuitenkin ymmärtää monin eri tavoin. Kestävyysmurroksen suhteen seuraava kolmitasoinen tapa hahmottaa kulttuuria on ollut itselleni hyödyllinen (OPH: Kulttuurin käsite):

• Arjen tasolla kulttuuri tarkoittaa elämäntapoja – eli tapoja elää ja toimia yhdessä. Puhumme syömisestä, asumisesta, liikkumisesta, pukeutumisesta… ja tavoista tuottaa niitä ratkaisuja, joita elämiseen tarvitaan.

• Seuraavalla tasolla puhumme aikaisemmilta sukupolvilta kertyneen viisauden eli kulttuurin siirtämisestä seuraaville sukupolville. Kuinka tietoja, taitoja ja sivistystä välitetään eteenpäin? Tässä tärkeässä roolissa ovat muun muassa koulutus ja erilaiset opetusmenetelmät, mutta myös yhteiskunnalliset muistiorganisaatiot, kuten kirjastot ja museot.

• Kolmanneksi on uutta luova kulttuuri, kuten taide ja tiede, jotka tuottavat uutta henkistä sisältöä. Ne herättelevät ja koskettavat, tuovat uutta tietoa ja uusia menetelmiä ihmiskunnan hyväksi.

Kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi tarvitsemme mukaan näitä kaikkia kulttuurin tasoja ja osa-alueita!

Kulttuuri ei ole pysyvää

Usein kuulee ihmisten sanovan, että jokin on ”osa kulttuuriamme”. Puhumme kulttuuristamme niin kuin näin olisi aina ollut tai tulisi aina olemaan. Todellisuudessa yhteiskunnat ja kulttuurit ovat alati liikkeessä. Arvot ja elämäntavat ovat muuttuneet ja ovat muuttumassa. Pieniltä näyttävät muutokset muuttuvat yhä merkittävämmiksi, kun aika kuluu.

Meille ihmisille on ongelmallista, ettemme näe emmekä kovin hyvin ymmärrä viimeisten kahden vuosisadan aikana tapahtuneita muutoksien mittasuhteita.  Ihmisen mittainen elämä on vertailun kannalta haastava. Syntymän hetkellä jokaisen muisti lähtee nollasta, ja jokainen sukupolvi määrittelee ”normaalin” omien kokemustensa pohjalta. Vaikka tietoa tulee, se ei ole omakohtaista eikä välttämättä kosketa. On hyvä muistaa, että me jätämme jäljen, joka elää vielä, kun muut muistot meistä ovat haalistuneet.

Minkälaista tulevaisuutta ja kulttuurisia muutoksia Sinä haluat tavoitella omassa työssäsi tai omassa elämässäsi? Millaisen jäljen Sinä haluat jättää?

---

 

Artikkelin kirjoittaja ja uuden juttusarjan kokoaja Satu Jovero on Syklin ympäristö- ja kestävyyskasvattaja, ympäristötieteilijä ja luokanopettaja, jota kiehtovat erityisesti ihmiskunnan kulttuurievoluutioon sekä käyttäytymisen muutoksiin ja niiden lainalaisuuksiin liittyvät teemat. Hän toimii myös vastuukouluttajana museo- ja kulttuurialalle suunnatussa ympäristökasvattajan koulutusohjelmassa.

---

Lähteet

SYKE: Kestävyysmurros!

Opetushallitus: Kulttuurin käsite.

---

SYKLIn keväällä 2022 käynnistyneet pilottikoulutukset:

Ympäristökasvatuksen koulutusohjelmat

– museo- ja kulttuurialan toimijoille

– ammatillisen koulutuksen opettajille

---

Seuraava ympäristökasvattajan koulutusohjelma kulttuurin ja vapaan sivistystyön painotuksella käynnistyy pääkaupunkiseudulla helmikuussa 2023. Lisätiedot: satu.jovero(at)sykli.fi